Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

5. sunnuntai helluntaista

27.6

Evankeliumitekstissä Jeesuksen luokse saapuu ihmisiä kertoen hirmuisen viestin. Pilatus oli surmannut Galileassa asuneita juutalaisia. Ilmeisesti hirmuteko oli tapahtunut temppelialueella, sillä kertojien mukaan, surmattujen veri oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Tapahtuman yksityiskohdat jäävät evankeliumitekstissä hämärän peittoon. Myöskään Raamatun ulkopuoliset historian tekstit eivät mainitse mitään tapahtuneesta. Lopulta yksityiskohdilla ei ole merkitystä, mielikuvat ratkaisevat! Se mielikuva, joka juutalaisten keskuudessa puheiden kautta levisi oli ehkä seuraavanlainen: Jumalaton roomalainen hallitsija oli surmannut hurskaita juutalaisia ja pyhien uhrien veri oli saastunut kosketuksessa kuolevan vereen. Miten Jumala voi sallia tällaista tapahtuvan!

Juutalaisessa ajattelussa ihmisten elämän tragedioita selitettiin usein salaisilla synneillä. Tällainen ajattelutapa piirtyy hyvin esiin esimerkiksi Jobin kirjasta. (Job. 1:5, Job.8:4) Myös meidän ajassamme vastaavia kysymyksiä kuulee usein: ”mitä niin pahaa olen tehnyt, että olen ansainnut elämässäni kaiken tämän kärsimyksen?” Jeesus tekee kuulijoilleen selväksi, etteivät surmatut galilealaiset olleet Jumalan edessä yhtään syntisempiä, kuin toiset galilealaiset. Vielä Jeesus viittaa toiseen yleisesti tiedossa olleeseen tragediaan eli Siiloan tornin kaatumiseen. Tuon tornin kaatuessa oli kahdeksantoista ihmistä saanut surmansa. Myös heistä Jeesus haluaa sanoa kuulijoilleen, etteivät he olleet yhtään syntisempiä kuin kaikki toiset ihmiset.

Sen sijaan Jeesuksen viesti kuulijoilleen on rajua. Kaikki ihmiset elävät luonnostaan Jumalan vihan ja tuomion alla! Jeesuksen kuulijoiden tila Jumalan edessä ei olisi yhtään parempi, vaikka torni ei ollutkaan kaatunut heidän päällensä. Ilman armoa ja anteeksiantamusta he olisivat joka tapauksessa matkalla iankaikkiseen kadotukseen! Jeesuksen näköala synnin ongelmaan on suoraviivainen ja tyly. Koko ihmiskunta Aadamista asti on elänyt Jumalan tuomion ja vihan alla tehden matkaan kadotukseen. Vain Jumalan armoteko Jeesuksessa Kristuksessa tuo toivon ja uuden elämän synteihinsä kuolleelle.

Rakas ystävä, myös sinun ainut toivosi on Jeesuksessa. Kristuksen veressä meillä on lunastus ja syntienanteeksianto. Ehtoollisen lahjassa Herramme antaa pyhän ruumiinsa ja verensä sinulle uskossa omistettavaksi. Silloin hänen elämänsä virtaa sinun kuolevaiseen ruumiiseesi. Hänen pyhä uhriverensä koskettaa sinun saastaista elämääsi puhdistaen ja pyhittäen sen Jumalan edessä.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11
1. lukukappale: Job 35:1–8 2. lukukappale: Room. 14:13–19 Evankeliumi: Luuk. 13:1–5


1. lukukappale

Job 35:1–8
Elihu lausui ja sanoi: “Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä, että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: ‘Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?’ Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat. Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä. Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat? Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

 

2. lukukappale

Room. 14:13–19
Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.

 

Evankeliumi
Luuk. 13:1–5
Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”

 

Rukoukset
1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta, ettemme tuomitsisi ketään, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 13:6
Mutta minä turvaan |sinun armoosi; *
riemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi.

Psalmi:
Ps. 13:2–6
Kuinka kauan, Herra, minut |yhä unhotat, *
kuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi?

Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta |sydämessäni? *
Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan?

Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun |Jumalani. *
Valaise silmäni, etten nuk|kuisi kuolemaan,

ettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”, *
etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun |minä horjun.

Mutta minä turvaan |sinun armoosi; *
riemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi.

Minä |veisaan Herralle, *
sillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
27.6
Tapahtumaluokat:
,


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos