Pyhien muistopäivät: Kyrillos Aleksandrialainen

Kyrillos Aleksandrialainen on tullut kirkkohistoriassa tunnetuksi 5. vuosisadan kristologisten kiistojen pyörteistä. Monet hänen muotoiluistaan jäivät voimaan myös ratkaisevassa asemassa olleen 4. ekumeenisen kirkolliskokouksen (Khalkedon 451) jälkeen. Kyrilloksen ainainen viittaaminen edeltäviin kirkollisiin auktoriteetteihin, kuten erityisesti Athanasios Suureen, edeltäjäänsä Aleksandrian piispanistuimella, on osoitus hänen halustaan pysyä kirkon uskossa, jonka hän katsoi varmistavan jatkuvuuden apostolien kautta aina Kristukseen asti.

Meidän päiviimme asti ei ole säilynyt juuri mitään tietoa Kyrilloksen varhaisista vaiheista ennen hänen valintaansa Aleksandrian piispaksi. Kyrillos todennäköisesti syntyi Aleksandriassa vuosien 370 ja 380 välillä ja johdatettiin kirkolliseen elämään jo hyvin nuorena. Hän oli läheistä sukua Aleksandrian tuolloiselle piispalle Theophilukselle. Hän todennäköisesti sai hyvän koulutuksen sekä filosofian että teologian aloilla. Vuonna 403 Kyrillos matkusti setänsä piispa Theophiluksen kanssa Konstantinopoliin, jossa he osallistuivat kirkolliskokoukseen, joka tuomitsi Konstantinopolin piispa Johannes Krysostomoksen harhaoppiseksi, ilmeisesti lähinnä poliittisista syistä. Theophiluksen kuoltua vuonna 412, Kyrillos valittiin Aleksandrian piispaksi, jota virkaa hän sitten hoiti 32 vuotta.

Vuonna 417/18 Kyrillos palautti Aleksandrian ehtoollisyhteyden Konstantinopolin kanssa, joka oli ollut poikki Krysostomoksen erottamisesta lähtien. Hyvät välit eivät kuitenkaan kestäneet kauan. Kymmenen vuotta myöhemmin Nestorios valittiin Konstantinopolin piispaksi. Kyrillos ei voinut hyväksyä Nestorioksen ajattelua, joka kulminoitui kysymykseen neitsyt Mariasta. Oliko Maria ”Kristuksen äiti”, niin kuin Nestorios halusi häntä kutsua, vai ”Jumalan äiti”, niin kuin Kyrillos asian näki? Taustalla tietysti oli erilainen teologia, joka johtui Nestorioksen osalta omalaatuisesta tulkinnasta antiokialaisesta kristologiasta. Antiokialainen kristologia halusi turvata Kristuksen ihmisyyden ja Nestorios meni tässä korostuksessaan liian pitkälle. Tästä seurasi se, että Nestorios ei voinut hyväksyä jumalallisen ja inhimillisen luonnon yhteyttä samassa persoonassa. Näin ollen hän ei enää voinut kutsua Mariaa Jumalan äidiksi.

Kyrilloksen reaktio oli vahva. Hän korosti Kristuksen persoonan jakamattomuutta, Kristus oli samaan aikaan tosi Jumala ja tosi ihminen.

Kyrillos kirjoitti useamman kirjeen Nestoriokselle, joista toinen, kirjoitettu helmikuussa vuonna 430, hyväksyttiin neljännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa oikeaksi opetukseksi. Tässä kirjeessä Kyrillos opettaa Kristuksen kahdesta luonnosta:

Siispä me vahvistamme, että luonnot, jotka ovat yhdistyneet yhdessä todellisessa ykseydessä, ovat erilaiset keskenään, mutta molemmista on tullut yksi Kristus ja Poika; ei sen takia että luontojen erilaisuus olisi poistettu, niiden ykseyden takia, vaan koska jumalallinen ja inhimillinen ovat yhdistyneet kuvailemattomalla ja sanoinkuvailemattomalla tavalla, ovat tulleet meille yhdeksi Herraksi ja Kristukseksi ja Pojaksi.

Tämä oli Kyrillokselle tärkeää: todellinen ihmisyys ja todellinen jumaluus olivat todella yhdistyneet yhdeksi persoonaksi Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi. Kristuksen jumaluutta ei saanut vähentää yhtään, niin kuin Nestorios näytti tekevän. Kyrillos sai nopeassa aikataulussa aikaan sen, että liittolaistensa tuella Nestorioksen opetus tuomittiin harhaopiksi. Tämä vahvistettiin Kyrilloksen johdolla Kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Efesossa vuonna 431.

Kyrillos oli näiden rajujen kristologisten taistelujen jälkeenkin valmis sopimaan ja pystyi saavuttamaan sovinnon antiokialaisten kanssa. Kyrillokselle näyttää olleen tärkeää, että säilytetään opin kirkkaus ja puhtaus, mutta toisaalta hän myös haki sovintoa ja ykseyttä. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa vuonna 444 Kyrillos käytti kristologisten näkemystensä selittämiseen ja puolustamiseen.

Kyrilloksen kirjallinen tuotanto oli mittavaa ja jo hänen elinaikanaan yleisesti hyväksyttyä, minkä osoittaa monet läntiset ja itäiset käännökset. Kristologisten ja trinitaaristen kirjoitusten lisäksi, Kyrillos kirjoitti tärkeät kommentaarit moniin Vanhan- ja Uuden testamentin kirjoihin, kuten koko Pentateukkiin, Jesajaan ja evankeliumeihin Luukkaan ja Johanneksen mukaan. Maininnan arvoista on myös hänen apologinen kirjoituksensa Julianusta vastaan, jonka hän kirjoitti keisari Julianuksen kristinuskon vastaisen kirjoituksen Galilealaisia vastaan johdosta.

Ks. myös Kristus