Alkuperäinen Jerusalemin temppeli oli kuningas Salomon rakennuttama. Hänen isänsä, kuningas Daavid, oli tehnyt jo mittavat valmistelutyöt ja ostanut maa-alueen, jolla temppeli sijaitsi. (Ks. 2. Sam. 24 ja 2. Aik. 3.) Herran temppeli seisoi puimatantereella; paikassa jossa jyvät oli eroteltu akanoista. Tämä oli hyvä kuva, sillä onhan Herran huone paikka, jossa Jumalan sana puhtaasti julistettuna erottelee Jumalan viljan rikkaviljasta. Israelin kansa hylkäsi Herransa ja alkoi palvella jumalankuvia. Tämä jatkui kuningas Salomon ajoista pakkosiirtolaisuuteen asti. Jumala lähetti profeettansa kansansa keskuuteen, mutta heitä ei kuunneltu; jotkut jopa tapettiin. Jer. 7 voimmekin lukea Jumalan uhkauksen omalle kansalleen sen jumalattomuuden takia, jossa Hän sanoo mm: ”Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin sen olen sen havainnut, sanoo Herra.” Jumala sanoo myös heittävänsä kansansa pois edestään, omasta läsnäolostaan. Jeremian profetia toteutui silloin, kun Juudan kansa vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalemin temppeli tuhottiin. Ei ollut enää temppeliä eikä jumalanpalvelusta. Kaikki oli mennyt. Mutta Jeremian profetia ei koskenut ainoastaan tuota aikaa, vaan viittasi myös Kristukseen. Palmusunnuntain evankeliumissa Jeesus toteuttaa profeettojan sanat ja samalla itse profetoi sen Jerusalemin temppelin hävityksen, joka tapahtui neljäkymmentä vuotta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Temppeli oli siis rakennettu puimatantereen paikalle. Kun Johannes Kastaja julisti tulevaa Messiasta ja kastoi ihmisiä parannuksen kasteella, hän sanoi (Matt. 3): ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” – Juuri tästä on kyse, kun Jeesus saapui temppeliin aasilla ja ajoi ulos kaikki kaupustelijat. Herra, Israelin Jumala saapui temppeliinsä ja puhdisti sen. Mutta tämä puhdistus ei merkinnyt sitä, että Jeesus olisi saattanut ennalleen vanhan liiton temppelin uhrinkäytännöt, vaan Hän perustaa uuden temppelin omasta ruumistaan, joka on sitten Hänen pyhä kirkkonsa. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta 1. lukukappale Tai: 2. lukukappale Tai: Evankeliumi Rukoukset 2. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka annoit meidän Vapahtajamme tulla lihaan ja ristin alennukseen, jotta me seuraisimme hänen nöyryytensä esikuvaa! Suo armollisesti, että me, jotka muistamme hänen kärsimistään, saisimme myös kerran ylösnousemuksessa nauttia hänen seurastaan. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: Jumalani, minä huudan päivällä, mutta si|nä et vastaa, * Ja kuitenkin sinä |olet Pyhä, * Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pe|lastit heidät. * Tai: Antifoni: Psalmi: Herra on Jumala, ja hän antoi valon |meille loistaa. * Sinä olet minun Jumalani, ja sinua |minä kiitän. * Kiittäkää Herraa, sillä |hän on hyvä; *Palmusunnuntai
24.3
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 22:20 Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Antifoni: Ps. 118:25 Psalmi: Ps. 118:26–29 Psalmilause: Ps. 22:26 tai Ps. 73:24
1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10 2. lukukappale: Fil. 2:5–11 tai Hepr. 7:24–27 Evankeliumi: Matt. 21:12–17 (18–22)
Jes. 50:4–10
Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois. Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Herra, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten häpeään joudu. Lähellä on hän, joka minut vanhurskaaksi tuomitsee. Kuka voi minun kanssani riidellä? Astukaamme yhdessä esiin! Kuka on minun vastapuoleni? Tulkoon tänne lähelleni! Katso, Herra, Herra auttaa minua; kuka minut syylliseksi tuomitsee? Katso, kaikki he hajoavat kuin vaate; koi heidät syö. Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.
Sak. 9:9–10
Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.
Fil. 2:5–11
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Hepr. 7:24–27
Mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
Matt. 21:12–17 (18–22)
Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: ”Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: ”Hoosianna Daavidin pojalle”, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nämä sanovat?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?” Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.
(Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: ”Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako”. Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: ”Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.”)
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka annoit Poikasi Jeesuksen Kristuksen tulla ihmiseksi sekä kärsiä ristinkuoleman ja siten tulla meille nöyryyden esikuvaksi! Suo armollisesti, että kestäisimme kaiken, minkä näet hyväksi antaa kärsittäväksemme, ja olisimme kuuliaisia pyhälle tahdollesi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ps. 22:20
Mutta sinä, Herra, älä |ole kaukana, *
sinä, minun väkevyyteni, rien|nä avukseni.
Ps. 22:2–6
Jumalani, Jumalani, miksi |minut hylkäsit? *
Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule vali|tukseni sanoja?
ja yöllä, |enkä voi vaieta.
jonka istuin on Israelin kii|tosvirtten keskellä.
He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivät|kä tulleet häpeään.
(Pieni kunnia jää pois.)
Ps. 118:25
Oi Herra, |Herra auta, *
oi Her|ra, anna menestys!
Ps. 118:26–29
Siunattu olkoon hän, joka tulee |Herran nimeen; *
me siunaamme tei|tä Herran huoneesta.
Sitokaa juhlauhrit köysillä altta|rin sarviin asti.
Minun Jumalani, sinua mi|nä kunnioitan.
sillä hänen armonsa pysyy i|ankaikkisesti.
(Pieni kunnia jää pois.)