Pitkäperjantain ilta

Jeesus opetti, että rikkaan miehen on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta, ja niin Jeesuksen maailman edestä annettua ruumista tulee pyytämään rikasmies ja kansanjohtaja, Joosef arimatialainen.

Arvaten Joosef on pitänyt opetuslapseutensa salassa ja onnistunut siten säilyttämään korkean asemansa. Nyt hän rohkaisee mielensä. Teloitetuille kansan kiihottajille kunnioituksen osoittaminen ei ollut viisasta. Roomalaiset pitivät Jeesusta terroristina, juutalaiset Jumalan pilkkaajana.

Jeesuksen kuoleman jälkeen Arimatian Joosef oli ensimmäinen Kristoforos, Kristuksen kantaja, joka lähti kantamaan Herran pilkkaa. Rahan, maineen, aseman ja kaiken muun Joosef oli valmis heittämään roskana pois.

Joosef laski Jeesuksen omaan hautaansa ja täytti samalla profeetan sanan ” Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” (Jes 53:9). Samalla hän Jeesuksen opetuksen mukaisesti kielsi oman elämänsä pitäen taivaallisia aarteita kalliimpina kuin maallisia.

Kynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.2. vuosikerta
Päivän psalmi Psalmi: Ps. 142:2–8
Lukukappale: Jes. 53:9-11 Evankeliumi: Joh. 19:31-42

Lukukappale
Jes. 53:9–11
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.

Evankeliumi
Joh. 19:31–42
Koska silloin oli valmistuspäivä, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”. Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

Rukous
Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, joka illan saapuessa otettiin alas ristiltä! Suo armossasi, että me panisimme pois syntiemme kuormat ja voisimme niin tulla sinun jumalallisten kasvojesi eteen. Kuule meitä sinä, joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti.

Päivän psalmi:

Psalmi:
Ps. 142:2–8
Minä korotan ääneni ja |huudan Herraa, *
minä korotan ääneni ja rukoilen Her|ralta armoa.

Minä vuodatan hänen eteensä |valitukseni, *
kerron hänelle |ahdistukseni.

Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet |minun tieni. *
Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan |minun eteeni.

Katso minun oikealle puolel|leni ja näe: *
ei kukaan mi|nua tunne.

Ei ole minulla |pakopaikkaa, *
ei kukaan minun sielus|tani välitä.

Minä huudan sinun |puoleesi, Herra; *
minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elä|vien maassa.

Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen |viheliäinen, *
pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua |väkevämmät.

Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun |nimeäsi. *
Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä mi|nulle hyvin teet.