28.3.2024 • Yleinen

Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Pyhien muistopäivät: Ansgar, Pohjolan apostoli

3.2

Ansgar, Pohjolan apostoli

Kristinuskon saapuminen Pohjoismaihin yhdistetään yleensä benediktiinimunkki Ansgariin. Hänen työnsä seurauksena syntyivät ensimmäiset kristilliset seurakunnat pakanalliseen Tanskaan ja Ruotsiin.

Ansgar oli frankkilaista syntyperää. Hänen muinaissaksalainen nimensä tarkoittaa ”jumalien keihästä”, ja siitä käytetään usein latinalaistettua muotoa Ansgarius.

Ansgar syntyi nykyisen Ranskan Amiensissa vuonna 801. Hänen äitinsä kuoli varhain ja isä pani pojan kouluun. Ansgar eli vallatonta elämää, joka päättyi uneen, jossa hän seisoi lokaisessa ja saastaisessa paikassa. Lähellä oli tie, jota käveli kaunis nainen, jonka Ansgar uskoi olleen Neitsyt Maria. Hänen seurassaan oli muita loistavia ja valkeita naisia, myös Ansgarin äiti. Nähtyään äitinsä Ansgar lähti unessa kohti äitiään, muttei päässyt irti loasta. Silloin Neitsyt Maria tuli hänen luokseen ja sanoi:

”Poikani, sinä tulisit mielelläsi äitisi luo. Jos tahdot tulla luoksemme, sinun pitää paeta kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoittaa hyviä ja puhtaita tapoja, sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta, eikä se, joka niistä saa ilonsa, pääse olemaan kanssamme”.

Tämän jälkeen Ansgarin elämä muuttui. Hän ryhtyi 14-vuotiaana munkiksi Corbien luostarissa Pikardiassa. Ansgarin maine kasvoi hänen hurskautensa vuoksi, ja kansa uskoi hänen voivan parantaa tauteja. Hän paastosi usein ja pesi köyhien jalkoja.

Tanskalainen ruhtinas Harald Klak otti tuohon aikaan kasteen ja pyysi saada saarnaajia mukaansa kotimaahansa. Frankkien kuningas Ludvig Hurskas lähetti tehtävään Ansgarin, jonka työ vuosina 826-827 tuotti hedelmää Tanskassa. Myöhemmin myös Tanskan kuningas Erik kääntyi kristityksi.

Myös Ruotsin kuningas lähetti Ludvigin luo lähettilään pyytämään maahan pappeja, koska moni maassa tahtoi kääntyä kristinuskoon. On arveltu maassa jo tuolloin olleen kristittyjä. Vain Ansgar ja yksi hänen munkkitovereistaan uskalsi lähteä tuolle vaaralliselle matkalle, jossa viikingit ryöstivät lähes kaikki heidän tavaransa. Ansgar uskoi kuitenkin kohtalonsa Jumalan haltuun ja pääsi vuonna 829 Ruotsin pääkaupunkiin Birkaan.

Kuningas Björn otti hänet suosiolla vastaan ja salli hänen saarnata kaupungissa. Näin Ansgar sai kääntymään mm. kuninkaan korkeimman neuvonantajan, Hergeirin, jonka kartanon yhteyteen rakennettiin vuonna 831 Ruotsin ensimmäinen kirkko.

Ansgar palasi puolentoista vuoden jälkeen Saksaan, jossa hänet noin 30-vuotiaana valittiin Hampurin arkkipiispaksi. Ansgar lähetti munkki Simonin jatkamaan työtään Birkaan, mutta paikalliset asukkaat ajoivat hänet pois.

Ansgar päätti tehdä Ruotsiin toisen lähetysmatkan vuoden 853 paikkeilla. Hän sanoi olevansa valmis kärsimään vaivaa ja kuolemaankin Kristuksen tähden. Kuningas Olavi otti kuitenkin Ansgarin hyvin vastaan ja antoi hänelle luvan saarnaamiseen.

Näin Ansgar sai jälleen perustettua Birkaan seurakunnan ja kirkon. Hän huolehti köyhistä ja orvoista ja osti vankeja vapaiksi. Ansgarin poistuttua pakanuus sai kuitenkin uudelleen vallan Ruotsissa eivätkä lähetyssaarnaajat uskaltaneet jatkaa siellä työtä. Kristinuskon läpimurto tapahtui vasta 1000-luvulla.

Ansgar oli uskonrohkeudellaan ja lähetysnäyllään avannut väylän kristinuskon leviämiselle. Hänen esikuvansa myös rohkaisi aikanaan niitä, jotka jatkoivat hänen viitoittamallaan tiellä. Myös hänen ihmisrakkautensa oli esimerkkinä kirkon myöhemmässä diakoniatyössä.

Ansgar kuoli Bremenissä vuonna 865. Paavi julisti hänet pyhäksi ja häntä kunnioitettiin Pohjolan suojeluspyhimyksenä. Kristinuskon siemenet tulivat istutetuiksi ja aikanaan ne alkoivat kantaa satoa.

Ansgarin työtoveri ja seuraaja Rimbert kirjoitti hänestä elämäkerran Vita Ansgari.

 

Kirjallisuutta:

Aimo Halila, Tanskan ja Norjan historia. Hämeenlinna 1972.

Simo Heininen – Markku Heikkilä, Suomen kirkkohistoria. Helsinki 1996.

Markus Hiekkanen, Läntinen kirkko rantautuu. – Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Keuruu 2002.

Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, Uuden uskon enteet. – Suomen historia 1. Espoo 1984.

Kauko Pirinen, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika.

Porvoo – Helsinki – Juva 1991.

Jerker Rosén, Svensk historia I. Tiden före 1718. Stockholm 1964.

Otto Sjögren, Vanha ja Keski-aika. Historiallinen lukukirja. 1888.

Jouko Vahtola, Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Keuruu 2003.

 

Kaikki pyhien muistopäivät täällä.

Tiedot

Päivämäärä:
3.2
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos