Pyhien muistopäivät: Hemminki Maskulainen

Hemminki Maskulainen, virsirunoilija

Jotkut asiat muuttuvat vain vähän. Vasemmanpuoleisen säkeistön on kirjoittanut Hemminki Maskulainen vuoden 1605 virsikirjaan. Oikeanpuoleisessa muodossaan me laulamme sitä edelleen vuoden 1986 virsikirjan virtenä 300 (säkeistö 3).

Hemminki on muutenkin vaikuttanut suunnattoman paljon suomalaiseen virsirunouteen ja sitä kautta hengelliseen elämään.  Uusimmasta virsikirjasta löytyy edelleen 17 Hemmingin omiin virsirunoihin ja 28 hänen käännöksiinsä perustuvaa virttä.

Hemminki Henrikinpoika Hollo (Hemmingius Henrici) syntyi Turussa noin vuonna 1550. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jaakko Suomalainen (Jakobus Finno). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, mutta siitä ei ole saatu varmuutta.

Valmistuttuaan papiksi Hemminki valittiin Maskun seurakunnan kirkkoherran virkaan vuonna 1586. Työnsä ohella hän laati vanhempaa Jaakko Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ilmeisesti vuonna 1605. Se on säilynyt vain toisena, vuonna 1639 otettuna painoksena.

Hemmingin virsikirja sisälsi kaikki Finnon virsikirjan 101 virttä ja niiden lisäksi 141 uutta virttä. Suurin osa niistä oli suomen kielelle ruotsista, saksasta ja latinasta mukautettuja käännöksiä. Hemmingin itse kirjoittamia virsiä lienee 26.

Hemmingin virsikirja muodostaa rungon vuoden 1701 nk. Vanhalle virsikirjalle, jota Länsi-Suomen rukoilevaiset käyttävät edelleen.

Hemminki laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen, joka ilmestyi vuonna 1616 nimellä Wanhain Suomen maan pijspain, ja kircon esimiesten latinan kielised laulud. Kirjassa on myös seitsemän laulua, jotka eivät kuulu alkuperäiseen latinankieliseen kokoelmaan.

Hemmingin virret juurruttivat uskonpuhdistuksen keskeisiä ajatuksia Suomen kansaan. Voi sanoa, että evankeliumi on laulettu suomalaisten sydämiin, vaikkapa näillä Hemmingin laatimilla sanoilla:

Ei taedha tehdhä autuax ansjom omad,

Paidz Christuxen ansjon suomat,

Cung luottain lujast turvadcam,

Ain elom caunist käyttäkäm,

Meill synneidzeill jong Jumal suocon.

Uudessa virsikirjassa säkeistö kuuluu:

Ei teoilla autuutta ansaita voi,

me lahjaksi autuuden saamme.

Siis Herraamme, koska hän elämän toi,

me uskossa turvautukaamme.

Oi Herramme, armahda meitä!

Hemminki Maskulainen kuoli vuonna 1619 ja hänet on haudattu Maskun kirkon alttarin alle. Suomalaisissa kalentereissa 1600-luvulla Hemmingin päivää vietettiin 1. lokakuuta. Siten muistamme tänään Hemminki Maskulaista.

Kirjallisuutta:

Sune Carlsson, Hemminki Maskulainen. – Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Porvoo 1947.

Jaakko Haavio, Virsikinkerit. Joensuu 1970.

Pentti Laasonen, Hemminki Maskulainen (n. 1550-1619) virsirunoilija ja suomentaja. – Kansallisgalleria: Suuret suomalaiset. Sääty- yhteiskunnan Suomi (1150-1850). Porvoo 1995.

Aulis Oja, Maskun kirkkoherrat Hemming Henrikinpoika ja Henrik Hoffman. Genos 35. Suomen sukututkimusseura.

Erkki Tuppurainen, Maskun Hemminki ja urut. – Soikaa urut, laulakaa klaveerit. Juhlakirja Pentti Pellon 60-vuotispäivänä 26.8.1998.

Erkki Tuppurainen, Henkilökuvia: Maskun Hemminki. – Kristinuskon historia 2000. Kristinusko Suomessa. Porvoo 2000.

Juhana Unkuri, Hemminki Maskulainen. 2004.

Kaari Utrio, A.D. 1616: kirjailija Suomessa. Maskun Hemminki ja virsikirja. – Suomalaisia kirjailijoita: Kirjailijat kirjailijoista. Helsinki 1982.

Anna Viinamäki, Hemminki Maskulainen – virsirunoilija. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2005.

Tauno Väinölä, Hemminki Maskulainen. – Virsikirjamme virret. Hämeenlinna 2009.