Pyhien muistopäivät: Jaakko Finno

Jaakko Finnoa voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisen virsikirjan isäksi. Hän kuului Suomen maltillisiin uskonpuhdistajiin.

Jaakko Finno syntyi Suomessa noin vuonna 1540 ja opiskeli aluksi Turun katedraalikoulussa. Myöhemmin hän täydensi opintojaan Saksassa Wittenbergin ja Rostockin yliopistoissa. Opiskeluaikanaan hän sai vaikutteita Lutherin työtoverin Philipp Melancthonin teologiaan perustuvasta nk. filippistisestä ajattelusta.

Jaakko Finno nimitettiin vuonna 1568 Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Hän toimi myös tuomiokapitulin jäsenenä. Hän myötäili Juhana III:n kirkkopoliittista linjaa ja sai näin kuninkaan suosion. Vuonna 1578 hänestä tuli Räntämäen eli Maarian seurakunnan kirkkoherra.

Jaakko Finno toimitti ja mukautti Suomen oloihin Saksassa julkaistun Piae Cantiones -laulukokoelman. Vuonna 1583 ilmestyi hänen laatimansa ensimmäinen suomenkielinen virsikirja, josta käytetään nimeä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Siinä oli 101 virttä, joista useimmat oli käännetty latinasta, ruotsista ja saksasta. Mukana oli varhemmin syntyneitä suomenkielisiä virsiä sekä luultavasti seitsemän Jaakko Finnon omaa virttä. Niistä neljä Finnon omaa, 27 hänen kääntämäänsä ja viisi hänen uudistamaansa virttä on uusimmassakin suomalaisessa virsikirjassa.

Finnon virret ovat hyvin syvällisiä ja sielunhoidollisia, kuten 290:

”On totta, Herra, sanasi,

sen totuus kestää aina,

vaan usko horjuu alati

ja synti meitä painaa.

Sen tähden hoidat heikkoja

anteeksiantaumuksella,

asetit synninpäästön.

Maan päällä mikä päästetään,

päästetään taivaassakin.

Maan päällä mikä sidotaan,

sidotaan taivaassakin.

Ei nouse siellä kanteeksi,

se mikä saatiin anteeksi,

näin lupaa Kristus itse” (säk. 2-3).

Finnon virsikirja on kaikkien myöhempien suomenkielisten virsikirjojen perusta.

Vuonna 1583 painettiin Jaakko Finnon laatima Yxi wähä Rucous Kiria. Se oli suppeampi kuin Mikael Agricolan Rucouskirja Bibliasta (1544), mutta sopi paremmin kansan käyttöön. Finnon rukouskirja pysyi hyvin suosittuna 1600-luvun loppuun saakka, ja sen rukouksia oli yleisesti käytössä 1800-luvun lopulle asti.

Vuonna 1583 ilmestyi Jaakko Finnon katekismus, joka tunnetaan vain toisesta painoksestaan vuodelta 1615 nimellä Catechismus Eli Sen Christilisen opin pää cappalet. Teokselle ei ollut suoranaisia lähteitä vaan se oli omaperäinen teos. Finnon katekismus ei saavuttanut suurta suosiota, ja uudet katekismukset syrjäyttivät sen 1600-luvulla.

Jaakko Finno ymmärsi oppi-isänsä Lutherin tavoin, että virret ovat erinomainen tapa juurruttaa kristillinen usko kansan sydämiin. Pitkälti juuri virsien avulla omaksuivat suomalaiset sen evankeliumin, jonka uskonpuhdistajat olivat jälleen nostaneet esiin Jumalan sanasta.

Jaakko Finno kuoli ruttoon syksyllä 1588 noin 48 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin sukuhautaan Turun tuomiokirkkoon.

Kirjallisuutta:

Jaakko Finnon virsikirja. Toimittanut ja jälkisanan laatinut Pentti Lempiäinen. Helsinki 1988.

Lempiäinen, Pentti, Jacobus Finno. Kansallisbibliografia.

Nuorteva, Jussi, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. Helsinki 1997.

Paarma, Jukka, Hiippakuntahallinto Suomessa 1554-1604. 1980.

Pirinen, Kauko, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. Porvoo – Helsinki – Juva 1991.

Varpio, Yrjö & Huhtala, Liisi, Suomen kirjallisuushistoria. Helsinki 1999.

Väänänen, Kyösti, Jacobus Petri Finno. Turun hiippakunnan paimenmuistio 1554-1721. Helsinki (verkkojulkaisu).