Pyhien muistopäivät: Perpetua ja Felicitas

“‘Isä, näetkö esimerkiksi tuon astian, joka on tuossa, vesiruukun tai jotakin vastaavaa?’ Hän sanoi: ‘Näen.’ Sanoin hänelle: ‘Eihän siitä voi mitään muuta sanaa käyttää kuin, mikä se on?’ Isä vastasi: ‘Ei.’ ‘Samoin en minäkään voi itseäni sanoa miksikään muuksi kuin siksi, mikä olen, kristityksi.’” Ylhäistä syntyperää oleva Vibia Perpetua oli iältään 22-vuotias, kun hänet otettiin vangiksi kristityn nimen tähden. Itse asiassa Perpetua oli vielä tuossa vaiheessa katekumeeni, kasteoppilas, mutta ennen varsinaiseen vankilaan siirtämistä hänet kastettiin kristityksi. Myös Perpetuan muu perhe, ja ilmeisesti hänen aviomiehensäkin olivat kristittyjä, isää lukuun ottamatta. Perpetua oli vieläpä aivan hiljattain synnyttänyt lapsen, jota sitten nälissään, vankeudessa imetti. Pian hän sai kuitenkin jättää lapsen perheensä hoitoon.

Perpetuan isä saapui monta kertaa tyttärensä luokse ja vetosi häneen. Isä ilmestyi paikalle myös, kun kristityt vangit vietiin torille oikeudenkäyntiä varten. Sekä isä että Pohjois-Afrikassa sijaitsevan Karthagon kaupungin roomalainen prokonsuli kehottivat Perpetuaa uhraamaan keisarin menestyksen hyväksi. Tästä hän kuitenkin kieltäytyi, ja tunnusti olevansa kristitty. Rooman keisarin syntymäpäivä oli lähestymässä ja niinpä Perpetua ja hänen orjattarensa Felicitas sekä muut tuolloin tuomitut kristityt määrättiin astumaan juhlapäivänä areenalle petojen eteen.

Perpetuan ja Felicitaksen marttyyriota lukiessa saattaa ihmetyttää, miksi heidän tavallaan, kauniisti ja kohteliaasti toimivia kristittyjä nähtiin tarpeelliseksi tuomita kuolemaan. Keskeinen syy oli siinä, että myös tuolloin, aivan 200-luvun alussa (kenties tarkkaan ottaen vuonna 203), keisari halusi pitää huolta valtakuntansa yhtenäisyydestä. Kun kansa uhrasi yhdessä keisarin menestykseksi ja kumarsi yhdessä roomalaisia jumalia, nähtiin tämän palvonnan yhtenäistävän valtakuntaa. Kristittyjen kieltäytyminen tästä valtakunnan yhteisestä jumalien palvonnasta nähtiin ikään kuin maanpetoksena. Heidät rinnastettiin kapinallisiin, jotka eivät olleet uskollisia Rooman järjestykselle.

Felicitas oli kiinni otettaessa kahdeksannella kuulla raskaana. Hän kuitenkin rukoili, muiden vankien kanssa, saavansa synnyttää etuajassa, jotta pääsisi uskonsisarensa ja -veljiensä kanssa yhdessä areenalle. Niin tyttövauva syntyi ja hänet annettiin erään uskon sisaren kasvattityttäreksi. Synnytyksen kivuissa olleelle Felicitakselle eräs vartijoista huomautti, että areenalla hänellä olisi edessään uusi tuska. “Felicitas vastasi: ‘Minkä nyt kärsin, sen minä itse kärsin, mutta tuolla on minussa oleva toinen, joka kärsii minun puolestani, koska minäkin joudun kärsimään hänen puolestaan.’”

Perpetuan ja Felicitaksen marttyyriosta saa elävän kuvan paitsi varhaisten kristittyjen tunnustuksesta, myös väläyksen joistakin varhaisen kirkon elämän käytänteistä. Yllä on jo mainittu, kuinka Perpetua kastettiin kristityksi. Hän puhuu monikossa: “Meidät kastettiin.” Ilmeisesti siis hänet ja hänen poikavauvansa kastettiin yhdessä. Marttyyriossa puhutaan seurakunnan diakoneista, presbyteereistä ja piispasta. Ennen areenalle käymistä vangit saivat nauttia niin sanotun “vapaan aterian”, mutta kristityt tahtovatkin nauttia rakkauden aterian (agape), millä viitataan ainakin kristittyjen yhteiseen ateriointiin, kenties myös ehtoollisen viettoon. Ennen kuolemaansa areenalla kristityt antoivat toisilleen rauhan suudelman. Kristuksen rauhassa he elivät ja siinä he kuolivat. Marttyyrien uskon todistus elämässä ja kuolemassa oli vaikuttava, ja niinpä moni kääntyikin kristityksi.

Perpetuan ja Felicitaksen marttyyrion voi lukea teoksesta (sitaatit yllä ovat tästä kirjasta):

Koskenniemi, Heikki. Veren ja tulen läpi. Vanhan Kirkon marttyyrion todistus. Kauniainen: Perussanoma Oy, 2005.

Perpetuan ja Felicitaksen marttyyrio sisältää joitakin näkyjä. Eräs näistä tuo lukijan mieleen Ilmestyskirjan taivaskuvaukset. Siksi tälle päivälle voi sopia lukea esimerkiksi Ilm. 5:6–14. Halutessaan voi laulaa vaikkapa virren 847 Luterilaisia virsiä -kirjasta.

Taivaallinen Isä, joka olet lähettänyt ainokaisen Poikasi maailmaan polkemaan maahan synnin, kuoleman ja paholaisen vallan. Ristin puulla paha on voitettu ja voitto saatu. Ylösnousemuksessa katoamaton elämä on murtautunut maailmaan. Tänään me kiitämme marttyyreistä; Perpetuasta ja Felicitaksesta, jotka voittosi osallisuuteen kastettuina tunnustivat rohkeasti nimeäsi. He kuolivat petojen keskellä, mutta kuitenkin Kristuksen rauhassa. Anna seurakuntasi tänäkin päivänä uskallus tunnustaa nimeäsi. Suo meidän elää ahdistuksienkin keskellä, valmistamassasi iankaikkisessa rauhassa. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Aamen.

Kaikki pyhien muistopäivät täällä.