Pyhien muistopäivät: Piispa Hemming

Suomessa vaikutti keskiajalla muutamia tärkeitä ja oppineita kirkonmiehiä. Heihin kuului ilman muuta piispa Hemming, joka toimi Turun piispana vuosina 1338 – 1366. Häntä ei tule sekoittaa Hemminki Maskulaiseen, joka oli 1500-luvulla elänyt kirkkoherra ja virsirunoilija.

Hemming oli syntynyt noin vuonna 1290 Upplannissa Ruotsissa, mutta hänen lapsuudestaan tiedetään vain vähän. Hänen isällään oli suuri maatila ja äiti oli nimeltään Katarina.

Hemming opiskeli teologiaa Upsalassa. Diakoniksi hänet vihittiin 20-vuotiaana ja papiksi 25-vuotiaana. Koska Ruotsissa ei ollut mahdollisuutta jatko-opintoihin, Hemming hakeutui Pariisin yliopistoon, jossa hän opiskeli vuosina 1318-1328 etupäässä taideaineita vuosina. Sen jälkeen hän jatkoi vielä kirkko-oikeuden opistoja oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hänestä onkin jäänyt sananparsi: ”Hemming oli enemmän kuin pinnallisen kirjallisen sivistyksen omaava mies”.

Vuonna 1329 Hemming siirtyi papiksi Turkuun, jossa hänet vuonna 1338 valittiin yksimielisesti piispaksi.

Turun piispa oli aikanaan Suomen mahtavin mies, jolla oli noin 250 maatilaa ympäri maata. Turun hiippakuntaan kuului koko Suomi, joten Hemming tutustui piispantarkastusmatkoillaan koko maahan.

Hemming tarttui tarmokkaasti hiippakuntansa hallinnon parantamiseen. Turun tuomiokirkko vaati myös mittavia korjauksia ja laajennuksia, koska venäläiset olivat hävittäneet sen vuonna 1318. Hemming rakennutti myös Kuusistoon suuren piispanlinnan, jonka rauniot ovat edelleen vaikuttava nähtävyys.

Hemming kirjoitti lukuisia teoksia liturgiasta, kirkko-oikeudesta, pastoraalisista ja taloudellisista kysymyksistä. Vuonna 1354 hän lahjoitti Turun tuomiokirkolle 40 kirjan kokoelman kirkkoisien ja keskiajan hengellisten isien kirjoituksia.

Piispa Hemming tutustui vuonna 1345 Birgittaan, josta myöhemmin tuli pyhimys ja sääntökunnan perustaja. Hemming otti asiakseen viedä sanomaa Birgitan ilmestyksistä kuninkaille ja piispoille, jotta paavi pääsisi palaamaan Avignonin vankeudesta Roomaan. Hemming tekikin joskus vuosien 1346 ja 1349 välillä laajan matkan Eurooppaan, ja tapasi mm. paavi Klemens VI:n, joka oli ollut hänen opettajanaan Pariisissa. Matkan tulokset olivat kuitenkin vähäiset.

Hemming puuttui myös Ruotsin kuninkaan toimintaan. Hän kirjoitti kuningas Maunu Eerikinpojalle ja kielsi tätä jatkamasta suomalaisten tyrannisoimista ja käyttämästä ns. Pietarin penninkiä sotatoimiin. Näiden kieltojen vuoksi kuningas käski vangita Hemmingin, joka kuitenkin päästettiin pian vapaaksi.

Birgitan mukaan Hemming oli peloton totuuden rakastaja, joka ei koskaan seiso vaan juoksee alinomaa ja osaa levätä juostessaan. Birgitta sai ilmestyksessä tiedon, että Hemming tulisi kuolemaan ilman pitkää sairautta. Näin tapahtuikin 21.5.1366, Hemmingin ollessa 76-vuotias. Hän oli kuollessaan rukousasennossa.

1400-luvulla lähetettiin paaville anomus, että Hemming julistettaisiin pyhimykseksi. Tätä ennen Suomella oli vain yksi pyhimys, Henrik. Kuitenkin vasta vuonna 1514 voitiin Hemmingin luut asettaa pyhimysarkkuun ja viettää hänen autuaaksijulistamisensa juhlaa. Pyhimykseksi julistaminen jäi kuitenkin kesken, koska uskonpuhdistus pyyhkäisi yli Pohjolan. Hemmingin sarkofagi sai kuitenkin jäädä Turun tuomiokirkkoon.

Hemmingin päivää vietetään Ruotsissa ja Suomessa 22.5.

Piispa Hemmingin perintö korostaa teologisen oppineisuuden merkitystä ja tarmokasta työtä kirkon hyväksi. Hemmingillä oli myös rohkeutta koettaa vaikuttaa maallisiin vallanpitäjiin, jotta kirkon toimintaedellytyksen paranisivat.

Kirjallisuutta:

Heikola, Rauno, Turun piispa Hemming – hiippakunnan ja kirkon rakentaja. – Turun Sanomat 24.12.2005.

Juusten, Paavali, Suomen piispainkronikka. Helsinki 1988.

Klockars, Birgit, Biskop Hemming av Åbo. Vasa 1960.

Nuorteva, Jussi, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. Helsinki 1997.

Pirinen, Kauko, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. Porvoo – Helsinki – Juva 1991.

Rinne, Juhani, Turun tuomiokirkko keskiaikana I. Turku 1941.