Kysymys: Jeesus sanoi: ”… kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” (Matt. 5:18-19). Miksi kristityt eivät kuitenkaan noudata Mooseksen lain käskyjä, esimerkiksi sapatin viettämistä, ympärileikkausta ja ruokamääräyksiä?
Vastaus: Täytyy ensinnäkin muistaa, että lain noudattaminen oli pelastustie vain vanhassa liitossa: ”Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä” (3. Moos. 18:5). Uudessa liitossa lain paikan pelastustienä ottaa Kristus: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä” (Joh. 3:36). Uskon ja elämän painopiste siirtyy näin laista Kristukseen.
Kristityllä on kuitenkin kaksi suurta vaaraa. Hän voi jälleen langeta lain alle, eli hän voi alkaa kuvitella, että lain noudattamisella voisi ansaita pelastuksen – edes osittain. Tätä legalismia vastaan Paavali taisteli mm. Galatalaiskirjeessä: ”Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia” … ”Onhan selvää, ettei kukaan tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä ’vanhurskas on elävä uskosta’” (Gal. 3:10-11).
Vähintään yhtä suuri vaara on se, ettei kristitty katso enää olevansa velvollinen noudattamaan Jumalan lakia. Tätä antinomismia vastaan joutui jo Jeesus kamppailemaan mm. alussa olevassa vuorisaarnan kohdassa (Matt. 5:18-19) tai Öljymäen puheen ennustuksessa: ”Sen tähden, että laittomuus (kreik. anomia) pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12).
Kristitty ei siis noudata lakia pakosta eikä pelastumisen vuoksi. Kun Kristus asuu Hänessä uskon kautta, alkaa ihminen kuitenkin noudattaa vapaaehtoisesti Jumalan käskyjä. Hän tekee se uskosta ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta lähimmäistä kohtaan.
Miksi kristityt eivät sitten kuitenkaan noudata kaikkia niitä lain käskyjä, jotka Jumala antoi Mooseksen kautta omalle kansalleen? Jeesus kertoo syyn vuorisaarnassaan: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään” (Matt. 5:17).
Kun ihmiset eivät kyenneet täyttämään Jumalan lakia, piti Jumalan lähettää oma Poikansa täyttämään se viimeistä piirtoa myöten. Me elämme tämän Jeesuksen kuuliaisuuden tuoman ansion varassa. Kun olemme Kristuksessa, olemme Hänessä, joka täytti lain. Hänen ansionsa luetaan uskon kautta meidän hyväksemme.
Toisaalta Paavali opettaa: ”Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päivää. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis” (Kol. 2:16-17). Lain käskyt ruoista, sapatista, juhlista – itse asiassa kaikista vanhan liiton uskonnonharjoitukseen liittyvistä määräyksistä – ovat vain varjoa ja esikuvaa siitä, mikä täyttyi aikanaan Kristuksessa. Sapattikäskyt ovat varjoa siitä levosta, joka meillä on Kristuksessa (Matt. 11:28). Ympärileikkaus on esikuva Kristuksen ympärileikkauksesta eli kasteesta (Kol. 2:11). Juhlakäskyt ovat esimakua Kristuksen ylösnousemisen tuomasta juhlasta (1. Kor. 5:8). – Siksi me kristityt olemme vapaita näistä Mooseksen lain käskyistä.
Samoin kaikki vanhan liiton temppeliin ja jumalanpalvelukseen liittyvät käskyt ovat jo saaneet täyttymyksen Kristuksessa. Temppeli on Kristuksen ruumis (Joh. 2:21). Kristus on todellinen ylipappi (Hepr. 4:14-5:10, 7:15-8:13). Kristus on kertakaikkinen uhri, joka teki kaikki muut uhrit tarpeettomiksi (Hepr. 7:27, 9:12-14). Kristus solmi uuden liiton, jossa eivät päde enää vanhan liiton jumalanpalvelussäännöt (Hepr. 9:1, 16-23). ”Laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta”. Jeesus ”kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. Tämän tahdon mukaan meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa” (Hepr. 10:1, 9-10).
Kristuksen uhri teki siis Jerusalemin temppelin ja sen uhrit ja jumalanpalvelukset tarpeettomiksi. Ei ole siksi millään lailla kristillistä toivoa temppelin uudelleen rakentamista. Kristus on meidän temppelimme, Hän on sen pappi ja uhri. Me vietämme jumalanpalvelusta Kristuksessa.
Sen sijaan vanhan liiton eettiset ja moraaliset käskyt ovat edelleen voimassa. Ne ovat Jumalan asettama elämän oma laki. Ihminen rikkoo itseään, lähimmäisiään ja Jumalaa vastaan, jos hän rikkoo Jumalan ikuisia käskyjä esimerkiksi elämän pyhyydestä, avioliitosta, vanhempien kunnioittamisesta, lepopäivästä, omaisuuden suojasta ja totuuden puhumisesta. Kristitty on velvollinen vaeltamaan näiden käskyjen mukaan: ”Laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä” (Room. 7:12).
Ks. myös laki ja Temppeli on Jeesus
