Mammona

7.10.2019 • Ydinkohdat / M

Sana mammona tulee aramean kielestä (maamoonaa), josta se on lainattu hepreaan (mamoon), kreikkaan (mamoonas) ja muihin kieliin. Aramean kielessä sana tarkoittaa yleisesti ”omaisuutta”, ilman kielteistä tai myönteistä sävyä. Sanaa ei tunneta Vanhassa testamentissa, mutta kylläkin testamenttienvälisen ajan Qumranissa. 

Mammona on tullut yleiseen tietoisuuteen Jeesuksen opetuksen välityksellä:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään ja varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi … Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Matt. 6:19-21, 24).

Jeesuksen opetuksen kärki kohdistuu siihen, mihin ihminen panee turvansa ja toivonsa. Jos ihminen luottaa rahan ja omaisuuden suomaan turvaan, hän joutuu pettymään. Jumalaan luottava ei sen sijaan pety vaan perii iankaikkiset rikkaudet. Jeesus puhuu mammonasta sillä tavoin, että se voidaan ymmärtää myös Jumalan vihollisena, jopa persoonallisena voimana.

Keskiajan teologiassa Mammona usein henkilöitiin demoniksi, joka houkuttelee ihmisiä rikkauteen ja ylpeyteen. 

Luukkaan evankeliumissa mammona liittyy hieman toiseen yhteyteen:

”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin … Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? … Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Luuk. 16:9, 11, 13). 

Tässä Jeesuksen opetuksessa hyökätään väärää rahan ja omaisuuden käyttämistä vastaan. Vilpillisyydellä on lyhyet jäljet. Sillä voi kyllä ehkä parantaa asemaansa tässä elämässä, mutta ikuiseen majaan ei sen avulla päästä. Jeesus ei tässä puhu vain mammonasta vaan nimenomaan väärästä mammonasta. Opetus tuntuu antavan enemmän tilaa rahan rehelliseen käyttämiseen kuin Matteuksen evankeliumiin talletettu kertomus.

Lutherin ensimmäisen käskyn selitys Isossa katekismuksessa valaisee mammonan merkitystä:

”Sinulla ei saa olla muita jumalia … Mitä tämä merkitsee? … Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämensä pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan ja epäjumalan” (IK I.1-2).

”Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala … Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti” (IK I.5-9).

Myös Paavali hyökkää rahan tavoittelemista vastaan: ”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä” (1. Tim. 6:10). 

Paavali toteaa myös, että lopun aikoina ”ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!” (2. Tim. 3:1-5). Itserakkauden ja rahan rakastamisen seuraukset ovat järkyttäviä, koska ne katkaisevat yhteyden Jumalaan ja lähimmäisiin.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa ohjeen: ”Älkää juosko rahan perässä vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää” (Hepr. 13:5). Jumalassa on paljon vahvempi turva ja tulevaisuus kuin mammonassa.

Mammonalla tarkoitetaan siis rikkautta ja omaisuutta silloin, kun ihminen pitää sen tavoittelemista elämänsä päämääränä ja sivuuttaa näin elävän Jumalan. Silloin rahasta tulee hänelle epäjumala, Mammona, johon hän turvautuu. Se ei kuitenkaan anna kenellekään ikuista turvaa. 

Ks. myös kymmenykset


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos