Huomaan, että lahkoja ja harhoja syntyy ajan myötä yhä enemmän. Saatana ei nimittäin lakkaa räyhäämästä ja raivoamasta. Jotteivät tulevaisuudessa, ei minun elämäni aikana tai kuoltuani, jotkut ryhtyisi edesauttamaan oppejaan minun sanoillani ja vahvistamaan harhojaan kirjoituksillani ja turvautumaan minuun väärämielisesti, kuten sakramenttia ja kastetta halveksivat hurmoshenget ovat jo alkaneet tehdä, niin tahdon tällä kirjoituksella Jumalan ja koko maailman edessä tunnustaa uskoni kohta kohdalta. Siinä aion pysyä kuolemaani asti – siinä Jumala minua auttakoon – ja erota tästä maailmasta ja tulla meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuomioistuimen eteen. Jos minun kuolemani jälkeen joku sanoisi: jos Luther nyt eläisi, hän opettaisi toisin tästä ja tuosta uskon kohdasta. Hän ei ollut sitä ja sitä asiaa tarpeeksi tutkinut. Näitä vastaan sanon nyt kuten silloin, ja silloin kuten nyt: Jumalan armosta olen tutkinut kaikkia näitä uskonkohtia mitä ahkerimmin ja kuljettanut niitä kautta koko Raamatun edestakaisin useita kertoja. Silloin yhtä varmasti taistelisin niiden samojen uskonkohtien puolesta, kuin mitä nyt olen taistellut alttarin sakramentin puolesta. Minä en ole juovuksissa enkä mielipuoli. Minä tiedän, mitä puhun ja tunnen myös hyvin millaiseksi minun mielipiteeni arvioidaan, kun Herra Jeesus tulee viimeiselle tuomiolle. Älköön kukaan luulko minun laskevan leikkiä ja lurittelevan pelkää lorua. Tämä asia on minulle vakava, sillä Jumalan armosta minä tunnen melko paljon Saatanaa. Jos hän kykenee vääntämään toiseksi ja kääntämään sekaisin Jumalan sanan ja Raamatun, miten hän ei kykenisi tekemään samoin minun ja jonkun toisen ihmisen sanoille?

Ensiksi uskon sydämestäni tuon ylevän uskonkohdan, joka koskee jumalallista majesteettia eli Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka ovat kolme eri persoonaa ja kuitenkin yksi oikea ainoa olemukseltaan todellinen tosi Jumala, taivaan ja maan ja kaikkien olioiden Luoja. Tämän uskon vastoin areiolaisia, makedonialaisia eli Pyhän Hengen persoonan kieltäjiä sekä sabelliolaisia sekä muita samanlaisia kerettiläisiä vastaan 1 Moos perusteella, eli kaiken sen, jota tähän asti sekä Rooman kirkko että kaikki kristilliset kirkot maailmassa ovat uskoneet.

Toiseksi uskon ja tiedän Raamatun opettavan meille, että jumaluuden keskimmäinen persoona eli Poika on yksin tullut tosi ihmiseksi siinnyt Pyhästä Hengestä ilman miehen apua ja syntynyt puhtaasta pyhästä neitsyt Mariasta, oikeasta luonnollisesta äidistä, kuten pyhä Luukas selkeästi kirjoittaa ja kuten profeetat ovat julistaneet. Samoin uskon, että Isä tai Pyhä Henki ei ole tullut ihmiseksi, kuten jotkut kerettiläiset opettavat. Uskon myös, että Jumalan Poika ei saanut ainoastaan ruumista ilman sielua, kuten toiset kerettiläiset opettavat, vaan myös sielun, se tarkoittaa: Hän omaksui koko täydellisen ihmisyyden ja hänen on luvattu olevan oikeata Aabrahamin ja Daavidin siementä ja lapsia ja syntynyt Marian pojaksi luonnollisella tavalla. Hän on kaikin tavoin ja koko olemuksensa puolesta oikea ihminen kuten minä itsekin olen ja kaikki muutkin mutta ilman syntiä yksin neitsyestä Pyhän Hengen kautta tullut maailmaan. Tämä ihminen on todellinen Jumala, ikuinen, erottamaton persoona Jumalasta ja tullut ihmiseksi. Siis Maria, pyhä neitsyt, oli hänen oikea, todellinen äitinsä. Ei ainoastaan ihmisen, Kristuksen äiti, kuten nestoriolaiset opettavat, vaan Jumalan Pojan äiti kuten Luukas sanoo: ”Se, joka sinusta syntyy, on kutsuttava Jumalan Pojaksi.” Tämä on minun Herrani ja kaikkien Herra Jeesus Kristus, Jumalan ja Marian ainokainen, oikea olemuksellinen Poika, todellinen Jumala ja ihminen.

Uskon, että tällainen Jumalan ja Marian Poika, meidän Herramme Jeesus Kristus on meidän kurjien syntisten puolesta kärsinyt, ristinnaulittu, kuollut ja haudattu, jotta hän lunastaisi meidät synnistä kuolemasta ja Jumalan vihasta viattomalla verellään. Hän on noussut ylös kuolleista kolmantena päivänä, mennyt taivaaseen ja istuu kaikkivaltiaan Isän oikealla puolella herrojen Herrana ja kuninkaitten Kuninkaina. Hän on yläpuolella kaikkien luotujen taivaassa, maan päällä ja maan alla, kuoleman ja elämän valtias, synnin sovittaja ja vanhurskauden aikaan saaja. Sillä minä tunnustan ja voin Raamatusta todistaa, että kaikki ihmiset ovat lähtöisin yhdestä ihmisestä Adamista ja samasta ihmisestä tuoneet mukanaan ja perineet lankeemuksen, velan ja synnin, jonka sama Adam itse on tehnyt paratiisissa Perkeleen pahuuden tähden ja kaikkien ihmisten yhdessä hänen jälkeensä täytyy syntyä synnissä, elää, kuolla ja olla syyllisiä ikuiseen kuolemaan jos Jeesus Kristus ei olisi tullut meille avuksi ja olisi ottanut viattoman karitsan tavoin kannettavakseen ihmisten velkaa ja syntiä, meidän puolestamme maksanut kärsimyksillään kaiken ja vielä joka päivä meidän edestämme on taivaissa ja astuu esiin rukouksessa Isän eteen uskollisena ja armahtavana välittäjänä, Vapahtajana ja sielujemme ainoana pappina ja Piispana.

Täten minä hylkään ja kiroan pelkkänä erehdyksenä kaiken opin, joka ylistää meidän vapaata tahtoamme ja suorastaan pyrkii asettumaan Vapahtajamme Jeesuksen, Kristuksen apua ja armoa vastaan. Koska ilman Kristusta kuolema ja synti ovat herrojamme ja Perkele meidän jumalamme ja ruhtinaamme, ei voi olla olemassa mitään voimaa eikä mahtia, ei mitään ymmärrystä eikä selkeyttä, jolla me voisimme tulla valmiiksi ja puetuiksi vanhurskauteen ja elämään. Päinvastoin meidän täytyy olla Perkeleen sokaisemia ja vangitsemia ja synnin omia tehdäksemme ja ajatellaksemme, mikä tätä ruhtinasta miellyttää ja mikä on vastoin Jumalaa ja hänen käskyjänsä.

Siispä minä tuomitsen molemmat sekä uudet että vanhat pelagiolaiset, jotka eivät tahdo myöntää perisynnin olemassaoloa, vaan pitää sitä ainoastaan rikkeenä tai erheenä. Mutta koska kuolema tulee kaikille ihmisille, ei perisynti voi olla rike vaan mitä suurin synti kuten Paavali sanoo: synnin palkka on kuolema. Ja jälleen: synti on kuoleman piikki, eli kiihotin. Näin sanoo myös Daavid psalmissa 51: ”katso minä olen syntynyt synnissä, äitini on minut synnissä kantanut.”

Hän ei sano: äitini on minut synnissä siittänyt, vaan minä, minä, juuri minä olen synnissä saanut elämäni alun ja minun äitini on minut synnissä synnyttänyt, se tarkoittaa: että minä äidin kohdusta asti olen kasvanut syntisestä siemenestä, kuten heprealainen teksti asian ilmaisee.

Samoin hylkään ja tuomitsen myös pelkkänä vihollisen lahkona ja erehdyksenä kaikki sääntökunnat, luostarit ja säännökset, joita ihmiset ovat yli Raamatun ja vastoin sitä keksineet ja säätäneet sekä kuuliaisuuslupauksin ja velvollisuuksin asettaneet. Näiden piirissä on tosin elänyt monta suurta pyhää ja Jumalan valittua, jotka kuitenkin tähän aikaan asti ovat tulleet noiden säännösten sitomina vietellyiksi, mutta ovat kuitenkin lopulta uskomalla Jeesukseen Kristukseen tulleet lunastetuiksi ja pelastetuiksi. Sillä koska nämä sääntökunnat, säädökset ja lahkot ovat eläneet ja pysyneet siinä käsityksessä, että noita teitä ja tekoja seuraten voidaan pyrkiä ja tulla autuaaksi sekä välttää synti ja kuolema, niin se on meidän ainoan Vapahtajamme ja välittäjämme Jeesuksen Kristuksen yksinomaisen avun ja armon kauheata pilkkaamista ja kieltämistä; sillä ei ole meille muutoin toista nimeä annettu, jonka kautta me tulemme autuaiksi paitsi tämä joka on Jeesus Kristus (Apt 4:12). On mahdotonta, että olisi olemassa useampia vapahtajia, teitä tai tapoja tulla autuaaksi, kuin mikä meillä on ainoan vanhurskautemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on meille lahjoitettu ja meidän puolestamme asetettu Jumalan eteen ainoaksi armoistuimeksemme (Room 3).

Tosin olisi kyllä erinomaista, jos luostareita tai säädöksiä pidettäisiin voimassa niin, että nuoriso niissä oppisi Jumalan sanaa, Raamattua ja kristillisiä elämänohjeita. Täten saataisiin hyviä ja taitavia miehiä piispoiksi, papeiksi ja muihin kirkon palvelutehtäviin. Samoin myös maalliseen hallintaan saataisiin kunnollista oppinutta väkeä ja hyviä, taitavia oppineita naisia. Näin kristillistä taloudenhoitoa ja myös lasten kasvatusta voitaisiin edistää ja saada paremmaksi. Mutta autuuden tien etsimisessä tämä on Perkeleen oppia ja uskoa (1Tim 4:1) jne.

Nämä pyhät ”sääntökunnat” ja oikeat säädökset, jotka Jumala on asettanut, ovat nämä kolme: pappisvirka, aviosääty ja maallinen esivalta. Kaikki ne, jotka ovat pappisvirassa tai sanan palveluksessa, ovat yhdessä pyhässä, oikeassa, hyvässä ja Jumalan mielenmukaisessa järjestyksessä ja säädyssä, kun he esimerkiksi saarnaavat, jakavat sakramentteja, hoitavat yhteistä taloutta, samoin myös kirkon palvelijat ja toimihenkilöt, jotka suorittavat edellä mainittuja palvelutehtäviä. He suorittavat pyhiä tehtäviä Jumalalle. Samoin se, joka on isä tai äiti, hoitaa hyvin taloutta ja lapsia, on Jumalan palvelija ja sellaisena myös pyhä, tekee pyhiä tekoja ja on pyhässä elämänmuodossa (orden). Samoin missä lapset tai palveluskunta vanhempiaan tai isäntäväkeään kohtaan on kuuliainen, on myös sellaisenaan pyhä ja se, joka näissä tehtävissä toimii, hän on elävä pyhä maan päällä. Samoin myös ruhtinas tai päämies, tuomari, virkamies, varainhoitaja, kirjuri, renki, palvelija samoin kuin kaikki, jotka näin palvelevat. Sen lisäksi kaikki, jotka ovat kuuliaisia asemassaan, kaikki ovat sellaisenaan pyhiä ja pyhinä elävät Jumalalle. Sen tähden nuo kolme säätyä tai elämänmuotoa ovat Jumalan sanan ja käskyn mukaisia. Missä taas toimitaan Jumalan sanan mukaisesti, siinä täytyy olla pyhä todellisuus, sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, joka on sen kanssa tekemisissä ja pysyy siinä.

Näiden kolmen järjestyksen ja elämänmuodon yläpuolella on nyt vielä yhteinen kristillisen rakkauden elämänmuoto, jossa palvellaan ei pelkästään näitä kolmea elämämuotoa vaan yleensä suoritetaan kaikenlaisia hyviä tekoja joka ainoalle puutteenalaiselle, kuten ruokitaan nälkäisiä, juotetaan janoisia, annetaan vihamiehelle anteeksi, rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta maan päällä, kärsitään kaikenlaista pahaa tässä maailmassa jne. Katso, tätä kaikkea kutsutaan sellaisenaan hyväksi, pyhäksi toiminnaksi, mutta mikään näistä elämänmuodoista ei ole tie autuuteen. Sellaisena pysyy yksinomaan tämän kaiken yläpuolella oleva tie, nimittäin usko Jeesukseen Kristukseen. Onhan aivan kokonaan toista olla pyhä ja autuas. Autuaaksi me tulemme yksin Kristuksen kautta, mutta pyhiä voidaan olla molempien sekä uskon että myös mainittujen jumalallisten järjestysten ja elämänmuotojen avulla. Jopa voivat jumalattomatkin tehdä paljon pyhää, mutta eivät kuitenkaan ole niiden ansiosta autuaita. Jumala tahtoo, että me teemme sellaisia töitä häntä ylistääksemme ja kunnioittaaksemme. Ja kaikki, jotka ovat uskossa Kristukseen autuaita, tekevät sellaisia töitä ja pitävät yllä mainitut elämänmuodot. Mutta se, mikä on sanottu aviosäädystä, pitää ymmärtää myös leskiä ja neitsyitä koskevaksi. He kuuluvat luonnollisesti myös kodeissa tapahtuvan työpanoksen ja talouden hoidon piiriin jne. Nyt kuitenkaan nämä elämänmuodot ja jumalalliset säätämykset eivät tee autuaiksi. Vielä vähemmän tähän voivat vaikuttaa Perkeleen säätämykset ja luostarit, koska ne ovat syntyneet ilman Jumalan sanaa ja sen lisäksi ne haraavat ja riehuvat ainoata oikeata uskon tietä vastaan.

Kolmanneksi minä uskon Pyhään Henkeen, joka Isän ja Pojan kanssa on yksi tosi Jumala, joka ikuisesti lähtee Isästä ja Pojasta ja joka on yhdessä jumalallisessa olemuksessa (Wesen) ja luonnossa (Natur) erillinen persoona. Hänen kauttaan lahjoitetaan elävä, ikuinen jumalallinen lahja ja voimavaikutus, minkä ansiosta kaikki uskovat kaunistetaan uskolla ja muilla hengellisillä lahjoilla. Heidät herätetään eloon kuolemasta, vapautetaan synneistä ja tehdään iloisiksi, lohdutetuiksi, vapaiksi ja omassatunnossaan varmoiksi. Sillä tämä on meidän kerskauksemme: me tunnemme Hengen todistuksen sydämessämme siitä, että Jumala tahtoo olla meidän Isämme, antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän.

Nämä ovat nuo kolme persoonaa ja yksi Jumala, joka on antanut meille itsensä myötä kaiken, mitä hän on ja mitä hänellä on. Isä antaa itsensä meille sekä taivaan ja maan kaikkine luotuineen, niin että ne palvelevat meitä ja ovat meille hyödyksi. Mutta nämä lahjat ovat Adamin lankeemuksen seurauksena pimentyneet ja jääneet vaille hyötyä. Sen tähden on sittemmin Jumalan Poika antanut itsensä meille ja lahjoittanut tämän myötä työnsä, kärsimyksensä, viisautensa ja vanhurskautensa. Hän on sovittanut meidät Isän kanssa, jotta me jälleen tulisimme eläviksi ja vanhurskaiksi. Näin me jälleen tulisimme tuntemaan Isän kaikkine lahjoinensa ja saisimme ne omiksemme. Tämä armo ei kuitenkaan olisi kenellekään hyödyksi, jos se jäisi salaan ja pidettäisiin kätkössä eikä voisi päästä meidän luoksemme. Tätä varten tulee Pyhä Henki ja antaa itsensä meille aivan kokonaan. Hän opettaa meille edellä mainitun Kristuksen hyvän työn, näyttää sen meille, opettaa ymmärtämään, auttaa tuntemaan ja vastaanottamaan sen. Samoin hän auttaa pitäytymään siihen, käyttämään sen hyödyksemme sekä jakamaan, lisäämään ja edistämään sitä. Hän tekee nämä molemmat sisimmässämme ja ulkopuoleltamme käsin, sisäisesti uskon ja muiden hengellisten lahjojen kautta mutta ulkoa käsin evankeliumin sekä kasteen ja alttarin sakramentin kautta, joiden välityksellä hän kolmella välineellä ja tavalla tulee meidän luoksemme ja panee Kristuksen kärsimykset meissä harjoitukseen sekä tuo hyödyksemme autuuden.

Sen tähden pidän varmana ja tiedän, että samoin kuin ei ole enempää kuin yksi evankeliumi ja yksi Kristus, ei myös ole enempää kuin yksi kaste. Olen varma myös, että kaste itsessänsä on jumalallinen järjestys, kuten Kristuksen evankeliumikin on. Samoin kuin evankeliumi ei muutu vääräksi tai pätemättömäksi sen tähden, että jotkut sitä käyttävät tai opettavat väärin tai eivät usko sitä. Samoin myös kaste ei ole väärä tai pätemätön, vaikka jotkut ilman uskoa ottavat sen vastaan tai toimittavat kasteen tai muutoin käyttävät sitä väärin. Sen tähden hylkään kokonaan ja tuomitsen uudestikastajien opin samoin kuin donatolaistenkin ja keitä tahansa he ovatkin, jotka kastavat uudelleen. Samoin lausun ja tunnustan alttarin sakramentin, että siinä totisesti suulla syödään ja juodaan Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä, vaikka papilla, joka sen ojentaa, tai henkilöllä, joka sen ottaa vastaan, ei olisi uskoa tai sitä muutoin käytettäisiin väärin. Sillä sakramentti ei perustu ihmisen uskoon tai epäuskoon, vaan Jumalan sanaan ja asetukseen. Elleivät sitten sakramentin viholliset jo etukäteen muuta Jumalan sanaa ja järjestystä ja selitä sitä toisin kuten nykyiset sakramentin halveksijat juuri tekevät, joilla todellakin on ainoastaan leipä ja viini, sillä heillä ei ole liioin Jumalan sanaa ja hänen säätämäänsä järjestystä, vaan he vääntävät vääräksi ja muuttavat ne oman mielipiteensä mukaisiksi.

Samoin uskon, että maan päällä on yksi, pyhä kristillinen kirkko, joka on kaikessa maailmassa kaikkien kristittyjen seurakunta ja lukumäärä tai kokous; joka on Kristuksen ainoa morsian ja hänen hengellinen ruumiinsa ja jonka ainoa pää hän myös on. Piispat tai papit eivät ole päitä eivätkä herroja eivätkä seurakunnan ylkiä vaan palvelijoita ja ystäviä, ja kuten sana ”piispa” merkitsee, kaitsijoita eli valvojia, hoitajia tai esimiehiä. Tämä kristikunta ei ole ainoastaan Rooman kirkon eli paavin alaisena, vaan kaikkialla maailmassa kuten profeetat ovat ennalta ilmoittaneet, että Kristuksen evankeliumin tulee saapua koko maailmaan. (Ps 2, Ps 18). Heitä on paavin, turkkilaisten, persialaisten ja tataarien alaisina ja kaikkialla, missä kristikunta ruumiillisesti elää hajallaan, mutta se on koossa hengellisesti evankeliumissa ja uskossa yhden pään, Jeesuksen Kristuksen alaisena.

Paavikunta varmaankin on oikea lopun ajan kristikunnan hallintavalta, eli oikea kristillisyyden vastainen tyrannia, joka istuu ja hallitsee Jumalan temppelissä ihmiskäskyin, kuten Kristus Matteuksen evankeliumin luvussa 24 ja Paavali 2 Tessalonikalaiskirjeen luvussa 2 julistavat. Joskin myös tämän ohella turkkilaisuus ja kerettiläisyys, missä sitä vain onkin, myös kuuluvat tuohon kauhistukseen, kuten on ennustettu näiden olevan pyhässä paikassa, mutta ei kuitenkaan paavikunnan vertaisena.

Tässä kristikunnassa, missä se sijaitseekin, on syntien anteeksiantamus, se on armon ja oikean synninpäästön kuningaskunta. Siinä valtakunnassa on evankeliumi, kaste, alttarin sakramentti samoin kuin siinä myös syntien anteeksiantamus tarjotaan, noudetaan ja otetaan vastaan. Siinä on myös Kristus ja hänen Henkensä ja Jumala itse. Tämän kristikunnan ulkopuolella ei ole mitään pelastusta eikä syntien anteeksiantamista, vaan ikuinen kuolema ja kirous. Vaikka siinä olisi suuri, näennäinen pyhyyden muoto ja paljon hyviä töitä, niin kaikki se on kuitenkin tuhoon tuomittu. Mutta syntien anteeksiantamus ei ole, kuten novatiolaiset opettavat, vain yhden kerran saatavissa kuten on kasteen laita, vaan niin usein ja niin monta kertaa kuin syntien anteeksiantamista tarvitaan aina kuolemaan saakka.

Mutta se synninpäästö, joka on paavin kirkolla ja jonka se antaa, on pilkkaa ja petosta ei ainoastaan sen tähden, että se on yleisen anteeksiantamuksen yläpuolella, joka annetaan koko kristikunnassa evankeliumin ja sakramentin välityksellä. Mainittu paavillinen synninpäästö on erityinen, keksitty ja pystytetty järjestys, joka vahingoittaa yleistä anteeksiantamusta ja hävittää sen. Varsinaisesti kyseinen petos on siinä, että se määrää hyvityksen synnistä ja perustuu kokonaan ihmistyöhön ja pyhien ansioon, vaikka Kristus yksin meidän puolestamme voi tehdä täyden hyvityksen ja on sen jo tehnyt.

Koska Raamattu ei ilmoita mitään rukouksesta kuolleitten puolesta, olen sillä kannalla, ettei ole synti jos vapaassa hartaudenharjoituksessa pyytää Jumalalta seuraavalla tai jollain muulla tavalla: rakas Jumala, jos tämän henkilön sielun tila on sellainen, että se on autettavissa, niin ole häntä kohtaan armollinen jne. Tehtyäsi näin kerran tai kaksi, anna sen riittää. Rukoushetket kuolleen pelastuksen hyväksi, sielunmessut ja vuotuiset muistomessut ovat vailla mitään hyötyä, ja niistä on tullut suorastaan sielunvihollisen vuosimarkkinoita. Raamatussa ei myöskään ole mitään ilmoitusta kiirastulesta. Ne ovatkin varmaan häiritsevien henkivaltojen aikaansaannosta. Sen tähden katsonkin, ettei ole syytä tuommoisiin edes uskoa. Jumalalle ovat kaikki asiat mahdollisia. Hän kyllä voisi sallia sieluja kiusattavan sen jälkeen, kun se on jättänyt ruumiin, mutta Jumala ei ole sallinut tästä mitään ilmaista eikä kirjoittaa: Sen tähden minä en sitä myöskään usko. Mutta minä tiedän muutoin hyvin erään kiirastulen[1], mutta siitä ei ole seurakunnassa opetettava eikä sitä varten tule perustaa mitään messurahastoja tai pitää rukoushetkiä.

Pyhien avuksihuutamista vastaan ovat eräät hyökänneet jo ennen kuin minä olen joutunut tätä asiaa pohtimaan. Minun kantani on kallistunut siihen suuntaan ja uskonkin niin, että Kristusta yksin on huudettava avuksi meidän välittäjänämme. Raamattu antaa siitä selvän ja varman opetuksen, pyhien avuksi huutamisesta ei Raamatussa ole mitään. Sen tähden sen täytyy olla epävarmaa eikä sitä ole uskottava.

Öljyllä voiteleminen siten kuin Markuksen 6. ja Jaakobin kirjeen 5. luvussa opetetaan voi käsittääkseni olla käytössä. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että siitä tehtäisiin sakramentti. Samoin kuin vainajien rukoushetkien ja sielunmessujen toimittamisen sijasta on hyvä saarnata kuolemasta ja iankaikkisesta elämästä ja vastaavasti hautaamisen yhteydessä tulee rukoilla ja muistuttaa mieliin elämän loppumisesta, niin kuin näyttää, että vanhanajan vastaavissa toimituksissakin on tehty. Olisi myös paikallaan ja oikein, että käytäisiin sairaiden luona, pidettäisiin esirukouksia ja lohduttaen rohkaistaisiin heitä. Tämän ohella toimitettakoon vapaasti Jumalan nimessä myös öljyllä voiteleminen.

Älköön liioin tehtäkö avioliitosta tai pappisvirasta sakramenttia, mutta ne ovat kylläkin pyhiä säädöksiä, mikä on niille itselleen riittävää. Samoin parannus ei ole mitään muuta kuin palaamista kasteen voimaan ja sen harjoittamista. Näin evankeliumin rinnalla pysyy kaksi sakramenttia, kaste ja HERRAN ehtoollinen, joissa Pyhä Henki runsain mitoin tuo ja antaa meille syntien anteeksiantamuksen pitäen sen jatkuvasti käytössä.

Mutta kaikkein pahimpana kauhistuksena pidän sellaista messua, jota saarnataan uhrina ja hyvänä työnä ja jota myös myydään. Tämän varassahan nykyisin kaikki sääntökunnat ja luostarit pysyvät pystyssä. Mutta jos Jumala tahtoo, niin ne menevät pian kumoon. Vaikka olen ollut suuri ja häpeällinen syntinen ja olen viettänyt ja tuhlannut nuoruuteni tuomittavalla tavalla, niin kuitenkin minun suurin syntini on ollut se, että olen ollut pyhä munkki ja yli viisitoista vuotta, toimittanut runsaasti messuja ja siten vihoittanut, vahingoittanut ja kiusannut rakasta Herraani. Mutta tahdon lausua ylistyksen ja kiitoksen hänen sanomattomasta armostaan ikuisesti, että hän johti minut pois sellaisesta kauhistuksesta ja yhä vieläkin minua näin kiittämätöntä ihmistä varjelee ja vahvistaa oikeassa uskossa.

Samoin olen neuvonut ja yhä neuvon, että sääntökunnat ja luostarit kaikkine lupauksineen jätettäisiin ja antauduttaisiin oikeaan kristilliseen elämänmuotoon, niin että vältettäisiin nuo kauhistuttavat messut ja pilkkaava pyhyys, kuten naimattomuus, köyhyys ja kuuliaisuuslupaukset, joiden kautta yritettiin tulla autuaaksi. Sillä vaikkakin kristikunnan alussa neitsyiden säätyä pidettiin arvossa, niin nyt se on sitäkin kauhistuttavampaa, kun sen kautta kielletään Kristuksen apu ja armo, sillä voidaanhan elää neitsyenä ja leskenä siveellisesti ilman sellaista väärän opin kauhistustakin.

Kuvat, kellot, messuvaatteet, kirkkojen koristukset, alttarikynttilät ja muun sellaisen jätän vapaaksi; joka tahtoo, voi niistä luopua. Kuitenkin pidän pyhästä Raamatusta kertovia ja kirkon historiaa esittäviä kuvia hyvin hyödyllisinä, joskin vapaasti ja ehdonvallan mukaan käytettävinä. Näin en missään nimessä hyväksy kuvien tuhoajia.

Lopuksi uskon kaikkien kuolleitten ylösnousemiseen viimeisenä päivänä, sekä hurskaiden että pahojen, niin että jokainen saa omassa ruumiissaan sen mitä on ansainnut. Hurskaat saavat iankaikkisen elämän Kristuksen kanssa ja pahat iankaikkisen kuoleman Perkeleen ja hänen enkeleittensä kanssa. En siis ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka opettavat, että myös Perkele viimein tulisi autuaaksi.

Tämä on minun uskoni, sillä niin kaikki oikeat kristityt uskovat. Samoin opettaa meille pyhä Raamattu. Mutta sen, mitä olen tässä saanut liian vähän sanotuksi, sen tulevat riittävästi kirjaseni todistamaan erityisesti ne, jotka ovat ilmestyneet viimeisten neljän tai viiden vuoden aikana. Pyydän kaikkia hurskaita sydämiä olemaan minun todistajiani ja rukoilemaan puolestani, että minä pysyisin tässä uskossa lujana elämäni loppuun saakka. Sillä jos minä ahdistuksessa tai kuoleman hädässä – mistä Jumala minut varjelkoon – sanoisin jotakin muuta, niin se ei ole mitään ja haluankin sen tässä julkisesti tunnustaa, että se on väärin ja Perkeleen vaikuttamaa. Tähän auttakoon minua Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus, iankaikkisesti ylistetty. Aamen.

Martti Luther: Tunnustus

Vom Abendmahl Christi, Bekenntnis D. D. Martini Lutheri, (1528).

Martin Luther, Studienausgabe, hrsg. von Hans-Ulrich Delius, Bd IV, Leipzig 1986 (13 –258). (WA 26, 241- 509)

Saksan kielestä kääntänyt: Simo Kiviranta

[1] Luther tarkoittaa tällä kokemiaan ahdistuksia.