Kysymys: ”Ihmettelen ja kyselen, miksi Jeesus käveli veden päällä Galilean järvellä? Mitä se meille merkitsee?”
Myrskyn tyynnyttäminen on kerrottu Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Jeesus oli tällöin itse veneessä, mutta nukkui aluksi. Matteus, Markus ja Johannes puolestaan kertovat Jeesuksen kävelemisestä veden päällä ja myrskyn tyynnyttämisestä myös tässä yhteydessä.
Kaikkien noiden kertomusten tarkoitus on osoittaa, että Jeesuksella on valta myös luonnonvoimiin. Hän voi toimia vastoin luonnonlakeja ja saada luomakunnan toimimaan haluamallaan tavalla. Kristus on siis maailman ja sen voimien hallitsija. Opetuslapset kyselevätkin: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin!” (Matt. 8:27). Vastauksen antaminen tähän kysymykseen jää Raamatun lukijalle. Vastaushan on, että Jeesus on Jumala. Hän on Luojan vertainen.
Luomiskertomuksessa sanotaan, että ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (1. Moos. 1:2). Jo ennen valon luomista oli olemassa ”alkumeri”, joka oli kaoottinen ja käymistilassa. Tarvittiin Jumalan sana, että tämä kaaos ja epäjärjestys muuttui sopusointuiseksi luomakunnaksi. Jumalan sana eli Kristus sai aikaan tämän järjestyksen alkumereen. Toisena päivänä Jumala loi taivaankannen ja erotti vedet toisistaan. Syntyi järjestäytynyt kosmos eli maailmankaikkeus. – Myrskyn tyynnyttäminen Galileanmerellä oli tämän luomisteon uusintamista. Jeesus osoitti olevansa se Jumalan sana, joka luo kaaokseen järjestyksen. Hänellä on kaikki valta.
Viittaus tuohon alkumereen käy ilmi myös siitä, että Raamatussa Gennesaretinjärveä kutsutaan toisinaan mereksi, vaikka se itse asiassa on järvi. Järvihän on sellainen, jolla on laskujoki, tässä tapauksessa Jordanjoki. Merestä ei ole laskujokea.
Myrskyn tyynnyttäminen ja vetten päällä käveleminen tuntuvat poikkeuksellisilta Jeesuksen ihmeiltä. Niissäkin oli kuitenkin kysymys samanlaisesta vallasta muuttaa asioiden luonnollista kulkua kuin muissa ihmeissä. Jeesushan muutti luonnonlait mm. kuolettamalla oliivipuun kuolettamisessa, ruokkimalla 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, parantamalla sairaita, karkottamalla riivaajia tai herättämällä kuolleita. Kaikissa niissä tapahtui sellaista mitä luonnostaan ei olisi voinut tapahtua.
Jeesuksen voimateot eivät siksi olleetkaan vain ihmeitä vaan on parempi käyttää samaa tunnusteko (kreikaksi seemeion). Ne olivat tekoja, jotka eivät olleen itsetarkoituksellisia, ts. ne eivät olleet vain ihmeitä ihmeiden vuoksi. Ei, vaan ne tähtäsivät siihen, että ihmiset ymmärtäisivät Jeesuksen olevan Messias ja Jumalan Poika. Tunnustekojen avulla ihmisten olisi pitänyt huomata, että Jumalan valtakunta on nyt Jeesuksessa tullut heidän keskelleen, ja he voivat uskoa astua sisälle siihen valtakuntaan. Tunnusteot tähtäsivät siis uskon syntymiseen.
Myrskyn tyynnyttämisen jälkeen Jeesus kysyi opetuslapsilta: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” (Mark. 4:40). Opetuslapsten olisi pitänyt jo myrskyn silmässä uskoa ja luottaa Vapahtajaan, joka oli heidän kanssaan veneessä. Heidän olisi tullut uskoa, että Jeesus on vahvempi kuin myrskyn ja pimeyden voimat. Hänhän itsekin vain rauhallisesti nukkui kokassa, kun meri pauhasi. Vapahtaja tiesi, etteivät tuhovoimat voi voittaa Häntä. Samaa uskoa Hän edellytti myös seuraajiltaan. Meidän turvamme ei kuitenkaan ole meidän uskossamme vaan meidän kanssamme, meidän veneessämme olevassa Kristuksessa.
Jeesus pystyy myös kävelemään veden päällä, jopa myrskyävällä merellä. Hänelle sekään ei muodosta mitään estettä. Hän tekee saman kuin Jumalan Pyhä Henki maailman luomisen yhteydessä eli Hän liikkui vetten päällä. Tässäkin on siis selvä yhteys luomiskertomukseen.
Myös vetten päällä käveleminen osoittaa ihmisen uskon tarvetta. Pietarihan lähti Jeesuksen käskystä kävelemään myös järven pintaa. Se onnistuikin jonkin matkaa, kunnes Pietari huomasi rajun tuulen ympärillään. Hän alkoi vajota samalla kun pelästyi tuulta. Pietarin katse ei ollutkaan enää Kristuksessa vaan ympäröivässä kaaoksessa. Hätä täytti hänen mielensä ja usko häipyi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”, kysyn Jeesus. Hänen piti tarttua Pietarin elämään ja pelastaa hänet varmalta tuholta (Matt. 14:22-31). – Tämänkin kertomuksen tarkoitus on siis osoittaa, että usko Kristukseen antaa meille lujan turvan tuhovoimien keskellä. On vain pidettävä katse Vapahtajassa eikä vaaroissa.
Kertomus osoittaa, että uskossa Kristukseen muuttuvat monet mahdottomilta tuntuvat asiat mahdollisiksi. Jeesus sanoo, että usko siirtää jopa vuoria.
Ks. myös ihme.