Kysymys: Jerusalemissa näytetään kahta Jeesuksen hautapaikkaa, nk. Puutarhahautaa Vanhan kaupungin pohjoispuolella ja Pyhän haudan kirkkoa Vanhassa kaupungissa. Kumpi näistä on Jeesuksen oikea hautapaikka, vai onko kumpikaan?
Englantilainen kenraali Charles Gordon vieraili Jerusalemissa vuonna 1883. Kaupungin pohjoispuolella hän näki kallion, jossa oli kaksi luolaa, jotka muistuttivat silmiä. Gordon päätteli että paikan täytyi olla Golgata, joka merkitsee ”pääkallo” (Luuk. 23:33). Kallion kyljestä, vähän matkan päästä hän löysi vanhan hautaluolan, jonka hän arveli olevan Jeesuksen hauta. Anglikaanit ostivat haudan ympäristön ja siitä tuli suosittu nähtävyys. Moni on kokenut tuolla Puutarhahaudalla olevansa Vapahtajan haudalla.
Myöhemmät tutkimukset ovat paljastaneet haudan olevan todellakin suunnilleen Jeesuksen ajalta. Se on myös rakenteeltaan sellainen kuin Vapahtajan haudan on täytynyt olla. Hautaluolan suuaukolla on ollut jopa pyöritettävä kivi. Silti tutkijat eivät pidä hautaa Jeesuksen hautana, koska siihen ei liity mitään vanhaa traditiota. Se kuitenkin paljastaa hyvin, millainen Vapahtajan haudan on täytynyt olla.
Pyhän haudan kirkko sijaitsee nykyisin Jerusalemin vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Siksi jotkut eivät 1800-luvulla pitäneet sitä mahdollisena Golgatan ja Jeesuksen haudan sijaintipaikkana. Nyttemmin ovat tutkijat kuitenkin todistaneet, että noin vuonna 30 jKr tuo paikka sijaitsi vielä Jerusalemin muurien ulkopuolella (Hepr. 13:12; Luuk. 23:48).
Nykyisen Pyhän haudan kirkon sisällä väitetään olevan sekä Golgata että Puutarhahauta. Raamatunkin mukaan ne olivat lähekkäin: ”Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta” (Joh. 19:41). Niistä on kuitenkin jäljellä hyvin vähän; Golgatalla kappale haljennutta kalliota ja hautakappelin lattian alla kuoppa. Silti paikka voi hyvinkin olla aito.
Jerusalemissa oli näet alkuseurakunnasta lähtien jatkuvasti kristittyjä asukkaita ja myös piispa. He varmasti säilyttivät keskuudessaan tiedon siitä, missä Vapahtaja oli surmattu ja mihin Hänet oli haudattu. On arveltu, että he olisivat jo varhain kokoontuneet jumalanpalveluksiin Golgatalle ja haudalle.
Meliton Sardeslainen kirjoitti 160-luvun alussa, että Kristus kuoli ”keskellä Jerusalemia”, ”keskellä aukiota, keskellä kaupunkia ja keskellä päivää, kaikkien nähden” (De pascha §93-94). Hänen aikanaan Golgata oli noin vuonna 45 rakennetun Jerusalemin uuden muurin sisäpuolella, ”keskellä kaupunkia”.
Pakanallinen keisari Hadrianus (78-138) rakensi jo vuonna 135 jKr. Jeesuksen haudan paikalle tasanteen pystyttääkseen siihen Venus-jumalan temppelin (toisen tiedon mukaan se oli omistettu Fortuna-Tykhe -jumalalle, joka oli onnen ja sattuman jumala). Tarkoitus oli ilmeisesti tällä tavoin häväistä kristittyjen pyhä paikka.
Kirkkoisä Eusebios (265-339) kertoo, että alueelta löytyi yllättäen hauta, joka kaivettiin esiin. Se löytyi juuri sieltä, missä sen muistettiin sijainneen. Eusebios käyttää haudasta nimeä luola. Pian tuon tapahtuman jälkeen paikalla vieraili kristitty keisarin äiti Helena, jonka väitettiin löytäneen paikalta myös Jeesuksen ristin kappaleen. Näiden paikkojen ylle alettiin rakentaa vuonna 326 kirkkoa, josta tuli koko kristikunnan pyhin paikka. Se vihittiin käyttöön 13. syyskuuta 335.
Golgatalla tiedetään olleen kivilouhos jo ennen Jeesuksen kuolemaa. Lähellä tiedetään myös sijainneen useita hautoja. Siksi ei ole aivan varmaa, että Eusebioksen esiin kaivama hauta olisi juuri Jeesuksen hauta, mutta kaukana siitä se ei voi olla.
Keisarin äidin Helenan väitetään löytäneen eräästä Golgatan luolasta myös ”tosi ristin” eli Jeesuksen aidon ristinpuun. Tämän muistona on kirkon alla maanalainen kappeli. Tieto ristin löytämisestä on kuitenkin myöhäinen eikä liittyne itse haudan löytymiseen (Justin L. Kelley 2021, 40).
Pyhän haudan kirkon alkuperäisestä rakenteesta saa jonkinlaisen kuvan piispa Kyrillos Jerusalemilaisen (313-386) katekeeseista eli opetuspuheista, jotka on pidetty tuossa kirkossa. Hän viittaa: ”Tämä muita korkeampi pyhä Golgata, joka on tänä päivänäkin nähtävillä ja näyttää, että Kristuksen tähden kalliot silloin halkesivat. Lähellä oleva hauta, johon hänet pantiin ja jonka suulle vieritettiin kivi, joka on tänäkin päivänä haudan vierellä” (XIII:39).
Pyhiinvaeltaja Egeria kävi Pyhän haudan kirkossa 370-luvulla. Hän kertoo, että kirkossa oli Anastasis (ylösnousemus)-basilika sekä kolme kirkkotilaa: ristin luona, ristin edessä ja ristin takana. Näistä viimemainittua suurta kirkkosalia ei enää ole, koska kalifi Hakim hävitti sen vuonna 1009. Egeria mainitsee erikseen hautaluolan basilikassa. Basilikan ja ristin paikan välissä näyttää tuolloin olleen vielä avoin piha (”Triportico”). Myös ”ristin edessä” ollut tila oli Egerian mukaan avoimen taivaan alla. Myöhemmin piha katettiin ja näin sekä Golgata että puutarhahauta saatiin saman katon alle.
Arkeologit ovat tosin arvelleet, että Golgatana esiteltävä kallio ei ole voinut olla alkuperäinen ristiinnaulitsemisen paikka, koska se on siihen tarkoitukseen liian pieni ja hankalan muotoinen. Siinä on kuitenkin halkeama, joka sopisi Raamatun kertomuksiin maanjäristyksestä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen aikoihin (Matt. 27:51; 28:2. Justin L. Kelley 2021, 39).
Viholliset ovat valitettavasti hävittäneet useaan kertaa Pyhän haudan kirkon. Persialaiset tuhosivat jopa Golgataksi oletettua kalliota ja muslimikalifi al-Hakim revitytti ylösnousemuskappelin lähes maan tasalle. Näissä iskuissa on voinut hävitä jotakin olennaista alkuperäisistä paikoista. Ristiretkeläisajan jälkeen (1160-luvulta lähtien) ei kirkko onneksi ole juurikaan muuttunut. Sitä vartioi nykyisin neljä kristillistä kirkkokuntaa, jotka eivät suostu minkäänlaisiin uudistuksiin. Ylösnousemuskappeli sentään saatiin remontoitua vuonna 2016, koska se oli romahdusvaarassa.
Oletetussa Jeesuksen haudassa on käyty vain hyvin harvoin. Tiettävästi siellä käytiin vuonna 1555. Sen jälkeen vuoden 1809 kunnostustöiden yhteydessä pääsi munkki Maximos Simaios käymään siellä ylösnousemuskappelin alla. Hän kertoi haudassa olevan kaksi osaa, eteläinen ja pohjoinen, joista pohjoisessa toisessa on jäljellä osia kivisestä hautalavetista. Tutkimusryhmä pääsi tutustumaan tähän hautaluolaan myös vuonna 2016. Silloin sieltä löytyi marmorilaatta, jonka kanteen oli kaiverrettu risti. Kalkkikivinen hautalavitsa oli koskemattomana laatan alla (Kristin Romey).
Varsinainen voitelupenkki, lavetin kansi on esillä Pyhän haudan kirkon keskiosassa, heti ulko-ovelta tultaessa. Sen kerrotaan kuitenkin olevan kopio alkuperäisestä tai peitetty marmorikivellä (Justin Kelley 2021, 42). Voitelupenkin päällä rukoilee jatkuvasti itkeviä pyhiinvaeltajia.
Kristinusko on sidoksissa aikaan ja paikkaan. Se ei ole pelkkää uskoa ja henkeä. Silti meille ei ole välttämätöntä tietää, missä Jeesus kuoli ja mihin Hänet haudattiin. Olennaista on, että Hän kuoli meidän puolestamme, haudattiin ja nousi ylös kolmantena päivänä. Nämä Jerusalemissa tapahtuneet asiat takaavat kaikille uskoville iankaikkisen autuuden.
Jeesuksen haudasta mm.: Eero Junkkaala & Mikko Louhivuori, Raamatun maa 1993, 301-303; Munkki Serafim, Kultainen Jerusalem 2009, 189-243; Kyrillos, Jerusalemin uskontunnustus 2013, 222; Egeria, Matka Pyhälle maalle 2021, 61, 63, 81.
Ks. myös Torinon käärinliina
