Kysymys: Kysymykseni liittyy tuhatvuotiseen valtakuntaan. Luin tältä sivustolta artikkelin aiheesta ja heräsi kysymys siitä.
Jos nyt siis elämme tuhatvuotisen valtakunnan aikaa, niin miten Ilmestyskirjan 20 luvun kohta ”..enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen” sopii tähän? Se, että elämme tuhatvuotisen valtakunnan aikaa ja saatana on nyt sidottu, eikä siis saa johtaa kansoja harhaan. Maailman kansoja kun katsoo, niin minusta näyttää, että harhaanjohtamista tapahtuu aika tavallakin eri kansoissa tällä hetkellä.
Toinen kysymys liittyy samaan tekstiin mutta eri aiheeseen. Tekstissä mainitaan apokryfikirjojen olevan samaa aikaa Johanneksen ilmestyksen kanssa. Olen tähän asti ollut siinä luulossa, että apokryfikirjat ajoitetaan testamenttien väliseen aikaan ja Ilmestyskirja ajoittuisi myöhemmäksi. Mutta tämä on ilmeisesti väärä luulo?
Vastaus:
Amillennialistisen näkemyksen (että Kristuksen tuhatvuotinen hallinta toteutuu jo tässä ajassa) heikkoutena on esitetty juuri tämä kysyjän mainitsema seikka. Maailma todella näyttää olevan pahan/Pahan vallassa. Eikä ole epäilystäkään siitä, etteivätkö synti, kuolema ja Saatana tekisi edelleen työtään tässä maailmassa.
Kun Kristus sovitti ihmiskunnan synnit Golgatan ristillä ja osoitti pääsiäisaamuna voittaneensa myös synnin seurauksen eli kuoleman, jotain muuttui peruuttamattomasti maailmassa. Synti ei enää johdakaan automaattisesti kuolemaan. Perkele ei saakaan enää iloita ihmisten lankeamisesta ja joutumisesta kadotukseen. Ihmisille ja ihmiskunnalle on avattu tie vapauteen ja pelastukseen.
Jo Jeesuksen maanpäällisen elämän ajasta kerrotaan, että Hän ”kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat” (Matt. 4:23). Messiaan aika ja Jumalan valtakunta olivat totisesti saapuneet. Tuo valtakunta on juuri se ”tuhatvuotinen valtakunta” (vaikka tätä ilmausta ei Raamatusta löydy).
Kristus myös rakensi maan päälle Kirkkonsa, oman Ruumiinsa, jota ”eivät tuonelan portit voita” (Matt. 16:18). Vaikka Saatana edelleen pysyy vihollisena, sen valta ei ulotu tähän valtakuntaan, joka on Kristuksen ja armon valtakunta.
Samalla linjalla ovat myös Uuden testamentin kirjeet. Paavali kirjoittaa, että Jumala ”riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun Hän teki Kristuksesta niiden voittajan” (Kol. 2:15). Samoin Heprealaiskirjeen mukaan Kristus ”tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten Hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina” (Hepr. 2:14-15). Kristuksessa on siis Saatana jo kukistettu ja vangittu.
Samanlainen valta on annettu myös apostoleille ja heidän seuraajilleen: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa” (Matt. 18:18). Tämä nk. avaintenvalta on suurinta mahdollista valtaa, koska se murtaa synnin ja siten myös kuoleman ja Saatanan vallan.
Andreas Kesarealainen kirjoitti 500-luvulla: ”Saatanan sidottuna olemisen osoittaa se, että epäjumalien palvonta on hävinnyt, alttarien saastuttaminen loppunut ja Jumalan tahto on levinnyt kaikkialle maailmaan” (Ilmestyskirjan kommentaari 20.1-3).
Jukka Thurénin mukaan ”apostoleilla ja alkukirkolla oli kyky vapauttaa ihmisiä demoneista, joten Saatanan valtaa oli jälleen rajoitettu. Saatanan kahlehtiminen ei näemmä väistämättä tuota täydellistä vapautta sodista ja harhaopeista, ei sairauksista eikä synneistäkään, mutta se suo kumminkin Kristukselle ja Hänen omilleen tilaisuuden toteuttaa Lähettäjän tahtoa” (Johanneksen ilmestys 2009, 214).
Riddlebarger toteaa, että Saatanan sitominen merkitsee sitä, että se ”menettää valtaa, joka sillä oli ennen Vapahtajan elämää, kuolemaa, hautaamista, ylösnousemusta ja taivaaseenastumista. Se ei tarkoita sitä, että kaikki Saatanan toimet lakkaisivat tuhannen vuoden ajaksi niin kuin monet amillennialismin vastustajat virheellisesti otaksuvat. Saatanan sitominen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei Saatana voi johtaa harhaan kansoja ennen kuin se vapautetaan tuhatvuotiskauden lopulla” (A Case for Amillennialism 2006, 210).
Yleensä ajatellaan, että tuhat vuotta on symbolinen luku, joka kuvaa vuosien täyttä määrää. Joskus tuo Jumalan asettama määräaika menee umpeen Hänen hyvän suunnitelmansa mukaan. Jumala sallii aikojen lopulla vielä viimeisen seulonnan ja koettelemuksen, jotta Hänen uskolliset palvelijansa erottuvat niistä, jotka eivät ole valmiita seuraamaan uskossa Vapahtajaa. Onko tuo Saatanan vapaaksi päästäminen jo tapahtunut (vrt. Auschwitz ym.), sitä emme tiedä. Joka tapauksessa antikristillinen vaikutus on selvästi lisääntynyt maailmassa.
Hendriksen käyttää Saatanan sidottuna olemisesta mielenkiintoista kuvaa. Hän sanoo, että petoeläinkin voi olla sidottuna ketjulla, mutta se ei estä sitä tekemästä suurta vahinkoa kaikille niille, jotka joutuvat sen ulottuville. Voi jopa ajatella, että haavoittunut eläin on vaarallisempi ja vihaisempi kuin vapaana oleva. Se riehuu epätoivoissaan minkä pystyy (More than Conquerors 2015, 190).
Lenskin mukaan Saatana ei pysty itse toimimaan tuon tuhannen vuoden aikana vaan se toimii apureittensa välityksellä. Näitä ovat Ilmestyskirjan mukaan Peto (Antikristus), toinen Peto (väärä profeetta) ja Portto. Lenski viittaa toiseen Petoon, joka puhuu ”kuin Lohikäärme” (Saatana), olematta kuitenkaan Saatana (Ilm. 13:11). Saatana itse on vielä sidottu (The Interpretation of St. John’s Revelation 1942, 566).
Saatanan sidottuna oleminen on siis Kristuksen ja Hänen sovitustyönsä aiheuttamaan vallan rajaamista, jota Kirkko palvelijoittensa kautta toteuttaa Jumalan sanan julistamisen ja sakramenttien avulla. Kun julistus vesittyy ja Jumalan sanan ääni vaikenee, Saatanalle avautuu jälleen tilaisuus kasvattaa valtaansa. Tästä voimme hyvin nähdä merkkejä ympärillämme.
*************
Juutalainen apokryfinen kirjallisuus ajoittuu eri tutkijoiden mukaan ajanjaksolle 300 eKr – 150 jKr. Hyvin monet teokset ovat saaneet lopullisen muotoilunsa vasta samoihin aikoihin kuin Ilmestyskirja, jotkut myöhemminkin. Joissakin juutalaisissa apokalypseissä on myös nähtävissä kristillisiä vaikutteita ja kristillisten teologien lisäyksiä. Joskus juutalaista ja kristillistä ainesta on vaikea erottaa näistä.
Ks. myös Nuorin kuolee 100-vuotiaana
