Tuhatvuotisen valtakunnan sanotaan usein tarkoittavan maanpäällistä valtakuntaa, jonka Kristus perustaa paluunsa jälkeen uudistuneelle maapallolle. Tässä valtakunnassa luonto kukoistaa, ihmiset elävät pitkään ja erityisesti kääntyneet juutalaiset julistavat evankeliumia kaikille kansoille. Jumalan pyhät hallitsevat ja tuomitsevat tässä valtakunnassa. Saatana on sidottuna ja päästetään vapauteen vasta tuhatvuotiskauden jälkeen. Se johtaa kansat harhaan ja sen suuri sotajoukko piirittää Jerusalemin. Tuli taivaasta tuhoaa kuitenkin saatanan ja sen joukot, jonka jälkeen seuraa viimeinen tuomio, taivas ja helvetti.
Näin esitettyyn oppiin tuhatvuotisesta valtakunnasta eli kiliasmiin sisältyy kuitenkin monia vakavia ongelmia:
Tuhatvuotinen maanpäällinen valtakunta ei siis sovi Raamatun kokonaisilmoitukseen lopun ajoista. Ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta on peräisin persialaisista uskonnoista, joista pakkosiirtolaisuudessa olleet juutalaiset omaksuivat sen. Myöhäisjuutalaisuudessa tuhatvuotista valtakuntaa odotetaan monissa apokryfisissa kirjoituksissa, kuten 4. Esran ja 2. Baarukin kirjassa. Nämä ovat suunnilleen samalta ajalta kuin Johanneksen Ilmestys. Ilmeisesti joihinkin kristillisiin piireihin omaksuttiin juutalaisesta apokalyptiikasta ajatus tulevasta maanpäällisestä valtakunnasta.
Kirkkoisistä muutamat (mm. Irenaeus ja Tertullianus) omaksuivat tämän opin, mutta valtaosa kirkkoisistä (mm. Origenes, Cyprianus ja Augustinus) torjuivat sen. Myös luterilaiset tunnustuskirjat ”tuomitsevat … sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu” (Augsburgin tunnustus XVII).
Kuinka Ilmestyskirjan 20 luvun jakeet 1-10 tulisi sitten tulkita? Ne eivät suinkaan seuraa ajallisesti Ilmestyskirjan 19. luvun kuvausta Kristuksen paluusta vaan Ilm. 20:1 aloittaa uuden näyn, joka kattaa pelastushistorian sen alusta loppuun asti (luvut 20 – 22).
Saatanan sitominen tapahtui Golgatalla, jossa Kristus voitti Saatanan vallan ja vei siltä se aseet – synnin ja kuoleman – joilla se piti ihmisiä orjinaan. Evankeliumi ja sen julistus rajoittavat Saatanan vallan ja pitävät sen syvyydessä. Jos puhdas Jumalan sanan julistus lakkaan, silloin Saatana pääsee aikojen lopulla johtamaan harhaan kansoja ja nostattamaan ne Kristusta ja seurakuntaa vastaan. Saatana tietää, että sen aika on lyhyt ja on siksi raivon vallassa.
Ilmestyskirjassa puhutaan sieluista, jotka oli ”mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden” … ”He olivat elossa (ei: ”heräsivät eloon”) ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta (j. 4). Tässä on kysymys ainakin marttyyreista, mahdollisesti myös muista uskossa kuolleista kristityistä. Heidän ruumiinsa haudataan, mutta heidän sielunsa nousee taivaaseen Jumalan luo. Siellä ja sieltä käsin he hallitsevat Kristuksen kanssa. Välineenä tässä hallinnassa he käyttävät maan päällä olevaa kirkkoa, joka evankeliumilla hallitsee ja toteuttaa tuomion.
Ilmestyskirja sanoo, että tämä sielujen hallitseminen on ”ensimmäinen ylösnousemus”. Esimerkiksi kirkkoisä Augustinus liitti tämän ylösnousemuksen kasteeseen, josta myös voidaan käyttää tätä kuvaa. Ilmestyskirjan tekstiyhteyteen sopii kuitenkin paremmin ajatus, että tällä ”ensimmäisellä ylösnousemisella” tarkoitetaan vanhurskaiden sielujen nousemista kuoleman hetkellä Kristuksen luo taivaaseen. ”Toinen ylösnousemus” on sitten yleinen ylösnousemus, jossa pyhien sielut saavat kuolemattoman ruumiin ja jumalattomat herätetään tuomiolle.
Tuhat vuotta on selvästi vertauskuvallinen luku, niin kuin monet muutkin Ilmestyskirjassa käytetyt luvut ja kuvat. Se tarkoittaa hyvin pitkää ajanjaksoa, jonka keston Jumala on tarkkaan määrännyt. Nimitystä ”tuhatvuotinen valtakunta” ei Raamatussa esiinny, vaikka puhutaan kyllä hallinnasta, joka kestää tuhat vuotta.
Ilmestyskirja ei tunne lainkaan ajatusta maanpäällisesti, tuhatvuotisesta valtakunnasta. Johannes näkee sielut hallitsemassa taivaassa, ei suinkaan maan päällä. Millään tavoin ei Ilmestyskirjassa myöskään kuvata oloja tuossa oletetussa valtakunnassa. Kaikki tuon valtakunnan ”kuvitus” on otettu Vanhan testamentin profetioista, joissa ei koskaan mainita tuhatvuotista valtakuntaa. Profetiat toteutuvat joko Kristuksen ajallisessa hallinnassa tai uudessa taivaassa ja uudessa maassa (Jes. 65:17; 66:22).
Franz Pieper selittää asiaa näin: ”Tuhatvuotisopilla ei ole mitään pohjaa Raamatussa, koska ne Raamatunkohdat, joihin sen tueksi viitataan, Raamatussa itsessään selitetään uuden liiton Kirkon hengellistä ihanuutta koskeviksi, ihanuutta, jonka alkuna on Kristuksen tulemus lihaan ja evankeliumin saarna maailmassa. (Jes. 2:2-4, 11:6-9, Sak. 9:9, Sak. 10, Jooel 3:18, Miika 4:1-4) Mitä Jes. 2:2 tulee, selittää Raamattu itse, ettei tämän ennustuksen toteutumisessa ole kysymys mistään tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta, sanoessaan sen tarkoittavan uskovia, jotka uuden liiton aikana ilman mitään paikan vaihdosta ovat tulleet evankeliumiin uskoviksi (Hepr. 12:22).”
Saatanan viimeisessä eksytyksessä Gog ja Magog liittyvät siihen, ja he kokoavat kansat pyhiä vastaan (j. 8). Tässä on kyseessä sama tapahtuma kuin Ilm. 16:14, jossa Saatana myös kokoaa kaikki kuninkaat taisteluun ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” eli Herran päivänä Kristuksen palatessa. Taistelu kuvataan myös Ilm. 17:12-14, jossa Saatana käy taisteluun Karitsaa vastaan, mutta kärsii tappion. Samoin Ilm. 19:19 kuvataan tätä taistelua, joka ei siis tapahdu ”tuhatvuotisen valtakunnan” lopussa vaan Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä.
Kristuksen paluuta seuraa heti Saatanan ja sen joukkojen tuomitseminen ja iankaikkisen elämän alkaminen joko taivaassa tai kadotuksessa – ilman tuhatvuotista välivaihetta. Kristuksen ja pyhien ”tuhannen vuoden” hallinta toteutuu siis jo Pyhän Hengen ja seurakunnan aikakautena Golgatan ja Kristuksen paluun välillä.
KIRJALLISUUTTA
Antti Laato, Kun nämä alkavat tapahtua. Mitä Raamattu opettaa lopunajoista. Pieksämäki 1991.
Antti Laato, Lopunajat. Juva 2010.
Kim Riddlebarger, A Case for Amillennialism. Understanding the End Times. Grand Rapids 2006.
