Juutalaiset ovat saaneet nimensä Jaakobin pojasta Juudasta, josta polveutui Juudan heimo. Kun Israelin valtakunta 900-luvulla e.Kr jakautui pohjois- ja etelävaltioon, tuli Juudan heimosta eteläisen valtakunnan johtava heimo. Heidän lisäkseen kuuluivat valtakuntaan Benjaminin ja Simeonin heimot. Pohjoisvaltion hävittyä ja kansan jouduttua pakkosiirtolaisuuteen jäi jäljelle vain etelävaltio eli Juuda. Hekin joutuivat pakkosiirtolaisuuteen 587 e.Kr, mutta palasivat sieltä takaisin 522 eKr. Tämän jälkeen maassa asuvat olivat pääosin ”juudalaisia” eli juutalaisia. Pohjoisten heimojen hajaannus jatkui tämän jälkeen.
Pakkosiirtolaisuus vaikutti paljon juutalaisten uskontoon. Ilman temppeliä elänyt kansa korosti ympärileikkausta ja sapatin viettämistä uskon keskuksina. Aivan uuden merkityksen sai myös toora eli Mooseksen kirjoihin sisältyvä laki. Uskonto alkoi tämän jälkeen kehittyä yhä enemmän lain noudattamisen vaatimisen suuntaan. Sen ajateltiin takaavan, ettei kansa enää joutuisi Jumalan hylkäämäksi pakkosiirtolaisuuteen. Pelastuksen ei kuitenkaan ajateltu juutalaisuudessa riippuvan pelkästään lain noudattamisesta vaan myös Jumalan valinnasta ja Hänen armostaan kansaansa kohtaan. Vähän kerrassaan alkoi lisääntyä myös ymmärrys tulevasta Messiaasta ja pelastuksen ajasta.
Jeesuksen aikana juutalaisuus oli jakaantunut useaan eri suuntaukseen, josta tärkeimmät olivat fariseukset, saddukeukset ja essealaiset. Heistä fariseusten ryhmä oli opillisesti kaikkein lähimpänä Jeesuksen opetusta ja uutta kristillistä uskoa. Jerusalemin temppelin tuhoamisen (70 j.Kr) jälkeen fariseusten opista tuli valtavirta, jota kutsutaan rabbiiniseksi juutalaisuudeksi.
Varsinkin Johanneksen evankeliumissa esitetään juutalaiset Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa vastustajina (esim. Joh. 7:13; 18:12). Tällöin ei juutalaisilla suinkaan tarkoiteta kaikkia juutalaisia tai juutalaisia kansana, rotuna tai edes uskontona. Näillä juutalaisilla tarkoitetaan niitä juutalaisen kansan johtomiehiä, jotka asettuivat Jeesusta vastaan ja koettivat tukahduttaa alkaneen messiaanisen liikkeen.
Viime vuosikymmenten raamatuntutkimuksessa on alettu yhä paremmin ymmärtää Jeesuksen ja alkukristillisyyden juutalaisia juuria. On huomattu, kuinka läheinen yhteys alkavalla uudella uskolla oli senaikaiseen juutalaiseen uskontoon ja kulttuuriin. Lähes kaikki Uuden testamentin keskeiset henkilöt olivat juutalaisia. Kristinuskon juutalaisten juurten uudella ymmärtämisellä on merkitystä myös evankeliumin välittämiselle juutalaisille.
Merkittävää on myös se, että Jeesuskin kuului Juudan heimoon. Näin Jumala tuli ihmiseksi nimenomaan tämän heimon kautta ja siten samastui juutalaiseen kansaan.
Kristinuskon piirissä syntyi kuitenkin uusi käsitys Israelista ja juutalaisista. Jumalan kansan rajat eivät enää määrittyneet kansallisuuden vaan uskon kohteen ja sisällön perusteella. Siksi Paavalikin saattoi kirjoittaa: ”Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti … Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmästään … Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä” (Room. 2:28-29).
Juutalaisten jäätyä pieneksi vähemmistöksi kristillisessä kirkossa vähenivät myös luontaiset yhteydet pakanakristittyjen ja juutalaisten välillä. Raamattua ei enää osattu lukea juutalaisessa kontaktissaan vaan sen ympäristöksi tuli kreikkalais-roomalainen maailma. Vasta humanismin ja uskonpuhdistuksen myötä lisääntyivät heprean kielen ja juutalaisen uskonnon tuntemus länsimaissa.
Luther uskoi juutalaisten kääntyvän Kristuksen puoleen, kun evankeliumia alettiin jälleen julistaa puhtaasti. Hän joutui kuitenkin pettymään tässä toiveessaan ja suhtautui elämänsä lopulla juutalaisuuteen vihamielisesti. Hän pyrki ennen muuta estämään sen, että kristityt altistuisivat juutalaisen uskon lakia korostaville vaikutteille. Siksi hän suositteli juutalaisten karkottamista kaupungeista. Kaikkien tulee jyrkästi irtisanoutua Lutherin vihamielisestä suhtautumisesta juutalaisiin, vaikka siinä ei ollutkaan kysymys antisemitismistä (juutalaisen rodun ja kansan sortamisesta) vaan antijudaismista (juutalaisen uskonnon vastustamisesta).
Se että Adolf Hitler käytti propagandassaan Lutherilta lainattuja sitaatteja juutalaisista, ei kuitenkaan tee Lutherista antisemitistiä tai kansallissosialismin aatteellista isää.
Kaikki kristillisen kirkonkin piirissä oleva antisemitismi on syvässä ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Paavali toivoi jopa olevansa kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain toisi hänen juutalaiset maanmiehensä Kristuksen luokse (Room. 9:3). Hän halusi myös olla juutalaisille juutalainen, jotta voittaisi heistä edes yhden Kristukselle (1. Kor. 9:20). Tällä asenteella tulisi nykyajankin kristittyjen suhtautua juutalaisiin, joille kristinusko on syvässä velassa monista uskon aarteista. Jumala ei ole hylännyt juutalaisia (Room. 11:1) vaan kutsuu heitäkin evankeliumin kautta pelastukseen yhtä lailla kuin pakanoita. Kerran koittaa päivä, jolloin heidän silmiltään otetaan peite ja he näkevät Jeesuksessa odotetun Messiaansa (Sak. 12:10; Room. 11:26).
Maailmassa arvellaan olevan jopa satojatuhansia nk. messiaanisia juutalaisia, jotka uskovat Jeesukseen Pelastajana. Jotkut näistä messiaanisista noudattavat juutalaisen lain säädöksiä, esimerkiksi ympärileikkausta ja sapattia. Kristinuskon kannalta tämä on mahdollista, ellei näiden käskyjen noudattamisen ajatella olevan välttämätöntä pelastuksen kannalta. Paavali opettaa: ”Ne, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia … On selvää, ettei kukaan tule vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä ’uskosta vanhurskas saa elää’” (Gal. 3:10-11).
KIRJALLISUUTTA
Schalom Ben-Chorin, Bruder Jesus. Der Nazarener in Jüdischer Sicht. München 1970.
Daniel Brecher, Juutalaisin silmin. Luennot 1-6. Tallinna 2010. Luennot 7-12. Tallinna 2011.
Timo Eskola, Juutalainen nimeltä Jeesus. Monikasvoinen Messias. Jyväskylä 2000.
David Flusser, Jesus. Jerusalem 2001.
David Flusser, The Sage from Galilee. Rediscovering Jesus’ Genius. Grand Rapids, Michigan 2007.
Eric W. Gritsch, Martin Luther’s Anti-Semitism. Against His Better Judgement. Grand Rapids, Michigan 2012.
Kristinusko ja juutalaisuus. Lähetysteologinen Aikakauskirja 14 / 2011. Helsinki.
Pinchas Lapide, Hän saarnasi heidän synagogissaan. Saarijärvi 1991.
Risto Santala, Kenen te sanotte minun olevan? Hämeenlinna 2008.
Brad Yound, Jesus the Jewish Thologian. Peabody, Massachusetts 1995.
