Kysymys: Miten messussa käyttäydytään ja miten sinne pukeudutaan? Voiko koiran ottaa mukaan? Kuinka paljon on luvallista myöhästyä? Onko tervehdittävä lähellä istuvia? Saako selailla puhelinta, jutella vieruskaverin kanssa tai vaikkapa neuloa sukkaa? Onko kolehtiin pakko laittaa rahaa? Pitääkö miesten ottaa hattu pois päästä? Saako ehtoollisella käydä esimerkiksi shortseissa ja ulkoilutakissa vai pitääkö olla pyhävaatteet? Onko naisilla oltava huivi päässä? Saako ehtoolliselle osallistua, vaikka olisi myöhästynyt messusta? Voiko poistua heti kun on saanut ehtoollisen?
Tämä kysymys sisältää monta yksityiskohtaista kysymystä jumalanpalvelukseen osallistumisesta. Kaikista näistä asioista on hyvä keskustella myös oman seurakunnan pastorin kanssa. Kuitenkin joitakin yleisohjeita voidaan antaa.
Jumalanpalvelukseen osallistumisen sana on saan, ei pitää. Messun keskiössä ei ole sen enempää pastori kuin seurakuntalaisetkaan, vaan armonvälineissään vaikuttava Jeesus Kristus. Jumalanpalveluksessa saamme levätä Jumalan armotyön kohteena ja Hänen lahjojensa vastaanottajana. Jumalanpalveluksen lahjaluonteen takia pääpainon ei tarvitse olla siinä miten me olemme vaan miksi saamme olla. Omaa toimintaansa on kuitenkin hyvä miettiä siitä näkökulmasta, ettei oma tai lähimmäisen huomio kiinnittyisi siihen.
Jumalanpalveluksen toimittaa koko seurakunta yhdessä. Seurakunta on uuden liiton kuninkaallinen papisto joka saa olla Jumalan läsnäolossa. Siksi jumalanpalvelus on täynnä osioita joissa seurakunta yhdessä puhuu, laulaa ja tekee. Yleensä saatavilla on ohjeistus messun kulusta. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja messussa se siksi pyrkii toimimaan yhdessä. Yksi ei tee yhtä ja toinen toista. Yksi ei ala laulamaan mitä itse haluaa ja milloin haluaa. Seurakunta viettää yhteistä juhlaa jonka keskiössä on Kristuksen työ, ei minun oma tekemiseni. Seurakunnan keskellä on turvallista osallistua ja opetella Jumalan sanaa tulvivan messun tapahtumiin.
Pukeutuminen jumalanpalvelukseen on vapaata, mutta harkinnan arvoista. Erityisen kireitä tai paljastavia vaatteita on hyvä välttää. Kotona valitut siistit vaatteet muistuttavat että ollaan menossa johonkin erityiseen paikkaan. Vaatteilla voidaan opettaa myös lapsia jumalanpalveluksen juhlaluonteesta. Ulkovaatteet ovat sisätiloissa yleensä epämukavat, mutta eivät kielletyt. Vanhastaan miehet ovat oppineet paljastamaan päänsä sisätiloissa ja erityisenä kunnioituksen merkkinä jumalanpalvelustilaan saapuessa. Tämä kulttuurinen tapa on viime aikoina hämärtynyt, mutta kirkkoon tullessaan sitä voi opetella. (Ks. lisää Pään peittäminen jumalanpalveluksessa.) Jos omaa lemmikkiä ei voi jättää kotiin, on asiasta hyvä keskustella pastorin kanssa messuun tullessa. Samassa tilassa voi olla, tai tilaa saattavat muulloin käyttää, voimakkaasti allergiset ihmiset. Siksi koiran tai muun lemmikin mukaan ottamista tulisi välttää, mutta yhdessä miettimällä sillekin varmasti löytyy paikka jostakin läheltä.
Messuun tultaessa ovella pastori saattaa olla tervehtimässä joidenkin seurakuntalaisten kanssa. He opastavat ja heiltä voi kysyä jos tulee epävarmalla mielellä. Juttelemaan ei kuitenkaan ole pakko jäädä. Kirkkosaliin siirryttäessä löytyvät virsikirjat ja jo mainittu messun kulusta kertova vihko. Kuten muuallakin, tervehtiminen on kohteliasta, ei pakollista.
Jumalanpalveluksen alusta kertoo joko kellon soitto tai virren aloitus. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä kiinnittää koko huomionsa jumalanpalvelukseen osallistumiseen. Osaa meistä käsityöt yms. auttavat rauhoittumaan ja keskittymään. Siksi vieressä istuvan käsityötä ei pidä kummeksua. Puhelin harvoin auttaa meitä keskittymään, mutta sen kautta voi toki lukea vielä uudestaan saarnatekstin. Oman keskittymisen kannalta puhelimen paras paikka on kuitenkin taskussa tai laukussa. Ja tietenkin äänettömänä. Vieruskaverin kanssa juttelu kannattaa lopettaa messun alkaessa. Sitä voi jatkaa vaikka kirkkokahvilla. Messun aikana Jeesuksella on meille asiaa.
Tullessaan ensi kertaa messuun kannattaa tulla ajoissa. Silloin ehtii löytää oman paikkansa, kirjansa ja kysyä mahdolliset kysymyksensä. Joissakin seurakunnissa on tapana ettei tuntemattomille jaeta ehtoollista jos he saapuvat esimerkiksi synnintunnustuksen ja synninpäästön jälkeen. Nämä käytännöt saattavat kuitenkin vaihdella eri seurakunnissa. Myöhästymistä ei tietenkään aina voi välttää. Ehtoolliselle valmistautumisessa keskeistä on asetussanojen uskominen. Messusta saa poistua milloin tahansa. Kuitenkaan niin ei kannata tehdä. Rakastunut aviopuoliso ei odota hetkeä milloin saa lähteä rakkaansa luota. Hän on tämän luona niin pitkään kuin mahdollista. Siksi ei ehtoolliseltakaan kannata kiirehtiä pois. Voi palata paikalleen, laulaa virsiä seurakunnan kanssa ja osallistua vielä messun lopun toimittamiseen.
Vastauksena kaikkiin näihin kysymyksiin on ettei omaa tai muiden huomiota tule tarkoituksella kiinnittää itseensä. Joskus tietenkin näin käy ja maailmaan mahtuu sekä lasten että aikuisten ääntä. Sellaista on Jumalan perheen elämä. Sitä mahtuu elämään ja opettelemaan vapaasti. Muista etsiä oma seurakuntasi jossa saat elää ja opastaa myös muita siellä elämään.
Esimerkiksi täältä voit etsiä itsellesi seurakuntaa.
