Kysymys: Voiko Raamatusta yksiselitteisesti sanoa, mitkä asiat ovat aikaan ja kulttuuriin sidottuja ja mitkä iankaikkisesti pysyvää sanaa?
Esitetty kysymys on varsin yleinen. Siihen on annettu myös monenlaisia vastauksia.
Raamattua voidaan arvioida ulkopuolelta. Silloin käytetään ulkopuolisia, pihalla olevien mittoja ja ajatuksia. Tulos on siinä tapauksessa myös ulkopuolinen, aivan pihalla. Fariseukset ja kirjanoppineet tutkivat Vanhaa Testamenttia ulkopuolelta ihmisperinteillä. Siksi Vanha Testamentti pysyi heille suljettuna kirjana. Jeesuksen julkisen toiminnan aikana opetuslapset eivät ymmärtäneet Vanhaa Testamenttia muuten kuin ulkopuolelta ja tekivät niinmuodoin vääriä kysymyksiä ja johtopäätöksiä. Ulkopuolinen myös haluaa pilkkoa Raamatun palasiksi poimiakseen itselleen mieluiset palaset. Yksi suosittu palanen on ollut muusta Raamatusta irrotettu Vuorisaarna, johon itse Mahatma Gandhikin ihastui. Humanisti Erasmus Rotterdamilainen piti Raamattua epäselvänä kirjana, jonka varaan ei kaikkea voi rakentaa. Siksi hänen mielestään oli uskottava kuuliaisesti pyhän kirkon päätöksiin.
Jeesus Vapahtajamme opetti aivan toisin: hän johdatti apostolinsa pihalta, ulkopuolelta sisälle Raamattuun: ”Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu” (Luuk. 24:25-27). Luterilaisen opin kiteytykset Raamatusta eivät ole Martti Lutherin omia päätelmiä. Ne ovat suoraan Jeesuksen opetuksista: “Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” (Joh. 5:45). Tämän mukaan Jeesus Kristus on kätketty ja mahdollinen löytää Pentateukista eli Viidestä Mooseksen kirjasta. Valitsemallani kuvalla puhuen: Jeesus Kristus täyttää sisäpuolelta koko Raamatun talon. Jeesuksen uskossa oikea luterilaisuus tunnustaa Raamatusta, että se on Jumalan iankaikkinen sana, joka yksin on kaiken uskon ja elämän lähde ja mitta; “sola Scriptura” eli Raamattu yksin. Sisäpuolella uskotaan Jeesuksen opetusta ja tehdään luterilaisen opin johtopäätökset: Raamatun arvovalta (auctoritas) on täydellisesti (perfectio) riittävä (sufficientia) uskon ja elämän kannalta välttämättömissä asioissa. Raamattu on selvä (claritas) ja vaikutusvoimainen (efficacia).
Dietrich Bonhoeffer (1908-1945) kävi kaikissa teoksissaan hyökkäykseen Raamatun moraalista tai filosofista jakamista vastaan: aikaan sidottu/pysyvä, moraalisesti väärä/oikea. Raamattua ei mitata pihalta vaan sisältä käsin. Raamatun keskus ja koko sisältö on kristologinen eli Kristuksen täyttämä, paikoin ilmeisemmin, paikoin kätketymmin mutta aina kristologinen, koska Kristus ilmoitti, että koko Raamattu puhuu hänestä, on hänen kirjansa. Siksi Raamatun pelastus on yksin Kristuksessa, “solus Christus”.
Koko Raamattu rakentaa oikeaa, 1. käskyn mukaista jumalanpalvelusta ja paljastaa sekä tuomitsee kaiken väärän jumalanpalveluksen. Elävää Jumalaa on palveltava niinkuin hän tahtoo ja vaatii. Väärä jumalanpalvelus johtuu väärästä, synnin tahraamasta elämästä. Oikea jumalanpalvelus on oikean elämän lähde ja perusta.
Raamatun jumalanpalvelus vaihtui Mooseksen kautta asetetusta liitonmajan ja myöhemmin temppelin uhrijumalanpalveluksesta Uuden Testamentin sanan ja pyhien sakramenttien Kristus-jumalanpalvelukseen Helluntaina vuodatetussa Pyhässä Hengessä. Temppelin jumalanpalvelus ei päättynyt siksi, että se olisi ollut alkukantainen, epäajanmukainen. Se päättyi siksi, että Jeesuksen ristinuhri täytti Jumalan ja ihmiskunnan välisen sovituksen. Sitä edeltävät uhrit olivat olleet esikuvia, tienviittoja. Ristin luona tultiin perille. Tänä päivänä risti on siellä, missä Kristuksen käskyn mukaisesti saarnataan evankeliumi ja toimitetaan pyhät sakramentit, missä kokoontuu oikeaa uskoa tunnustava Jumalan kansa. Apostoli Paavali kirjoitti: “Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus” (1 Kor. 1:23-24).
Mooseksen laissa eli Toorassa on jumalanpalveluslakien kanssa Israelin maanlaki: miten Israelin kansan oli elettävä ajallisissa asioissa Jumalan tahdon mukaisesti: rauha, sota, seksuaalisuus ja avioliitto, maanomistus, oikeudenkäyttö, vapaat ja orjat. Maanlaki oli annettu mielivallan hillitsemiseksi ja kohtuuden ylläpitämiseksi. Hammurabin laki, joka julkaistiin 1700 luvulla e.Kr. noudatti periaatetta, että rangaistuksen on oltava suhteessa rikokseen. Paljon paneteltu Mooseksen lain samanlainen “silmä silmästä, hammas hampaasta” –periaate palveli juuri kohtuutta, jonka piti hillitä ylenpalttista julmuutta. Oikeudenmukaisuus koski myös maassa asuvia muukalaisia: heitä piti kohdella hyvin. Miten tämän kanssa sopii Luvatun maan valloituksen yhteydessä Jumalan käskemät ja Israelin toteuttamat kansanmurhat? Ne olivat ainutkertaisia, eivät yleinen sääntö. Jumala, joka lopulta rankaisi Sodoman ja Gomorran syntejä luonnonmullistuksen aiheuttamalla kuolemalla, toteutti kanaanilaisille antamansa kuolemantuomion Israelin miekkojen terillä.
Kun jumalanpalvelus- eli kulttilaki ja Israelin maanlaki ovat täyttyneet Raamatun sisäisen kehityksen mukaisesti, jäljelle jää pysyväksi Dekalogi eli Jumalan Kymmenen käskyn laki. Se ei Jeesuksen sanojen mukaan ikinä katoa edes pienimmältä osaltaan. Pakanakristittyjä ei apostolien päätöksellä saanut pakottaa juutalaisten erityislakien piiriin, koska ne ovat menettäneet merkityksensä pelastushistorialle. Ympärileikkaus ja muut Vanhan Testamentin erityismääräykset ylläpitävät juutalaiskansan erityistuntomerkkejä ja estävät juutalaisten katoamisen historiasta sulautumalla muihin. Vaikka he ovat Kristukseen nähden toistaiseksi paatuneessa tilassa, heidänkin vuoronsa – oli heitä vähän tai paljon – tulee “koko Israelina” tunnustaa Jeesus Herrakseen pakanoiden ajan päätyttyä: “Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa -pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä” (Room. 11:25-27). Tämä ei ole aikaan ja kulttuuriin sidottua, vaan se on täyttymystään odottava pyhä profetia, jonka apostoli tässä yhteydessä vahvistaa virkansa kaikella arvovallalla. Pysähdytään tähän, ettei keskustelu vieri varsinaisen otsikon ohi, kuten helposti tapahtuu Raamatun salaisuuksien äärellä.
Ei siis pidä seisoskella kodin ulkopuolella pakkasessa kyselemässä: “voiko Raamatusta yksiselitteisesti sanoa, mitkä asiat ovat aikaan ja kulttuuriin sidottuja ja mitkä iankaikkisesti pysyvää sanaa?” Mennään mieluummin sisälle siihen kotiin, jossa on monta asuinsijaa, ja pysytään siellä Raamatun sanan kautta Herramme kanssa, joka ”on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hebr. 13:18).
Ks. myös Raamatun lukemista koskeva kysymys
