Rauha

14.10.2016 • Ydinkohdat / R

Vanhan testamentin heprean sana shalom on monille kristityille tuttu. Suomeksi se on Raamatussa käännetty rauhaksi. Sanaa shalom on hankala kääntää yhdellä ilmauksella, kuten tietysti montaa muutakin sanaa. Vanhassa testamentissa näyttää, että shalom ymmärretään kuvana joka huokuu rauhaa, eheyttä ja kukoistusta. Vanhan testamentin profeettakirjat kuvaavat monet kerrat tätä rauhaa, jolloin haavat parannetaan, kyyneleet pyyhitään, riidat sovitaan, koko luonto iloitsee ja Herra asuu kansansa keskellä. Se rauha on uusi paratiisi, kaiken asettaminen jälleen oikealle kohdalleen, sovinto Jumalan kanssa, taivaan ja maan yhdistyminen.

Vanhassa testamentissa Jumala käski pappien siunata Israelin kansan sanoen: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. (4. Moos. 6:24-26). Tämän siunauksen lausuminen oli osa temppelissä tapahtuvaa aamu- ja iltauhrin jumalanpalvelusta. Osana jumalanpalvelusta oli papin astuminen temppeliin, Jumalan kasvojen eteen rukoilemaan kansan puolesta ja kansaa edustaen. Pappi ikään kuin haki siunauksen Jumalan luota ja jumalanpalveluksen lopuksi laski sen kansan ylle. Siunauksen viimeisenä sanana ja koko jumalanpalveluksen päättävänä sanana kaikui shalom. Se oli tuotu Jumalan tyköä ihmisille ja sen oli tarkoitus levitä koko maailmaan.

Uudessa testamentissa tapaamme Jeesuksen julistamassa rauhaa, eikä vain julistamassa, vaan tekemässä ihmiset synnistä vapaiksi, eheiksi, terveiksi ja Jumalan ystäviksi. Tämä rauhan tuominen maailmaan kulminoituu siinä hetkessä, kun ristillä maailman synnit sovittanut ja pahan vallan kukistanut sekä ylösnousemuksessa kuoleman voittanut Jeesus astuu opetuslastensa keskelle: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” (Joh. 20:19). Ei tarvinutkaan pelätä vainoajia, ei Jumalan rangaistusta, ei pimeyden voimia, ei omaa syntiä. Jeesus antoi rauhan ollen lihassaan ja veressään heidän luonaan, ristiinnaulitsemisen haavat käsissään, jaloissaan ja kyljessään. Tätä rauhaa ensimmäiset kristityt ajattelivat tulevansa ottamaan vastaan, kun he puolestaan viikon ensimmäisenä, sunnuntaina alkoivat kokoontua jumalanpalvelukseen. Apostolien kirjeet alkavat usein rauhan toivotuksella (esim. Room. 1:7). Kirjeet oli tarkoitettu jumalanpalvelussaarnoiksi, ja niin tämä tervehdys kertoo siitä vakuuttuneisuudesta, että saarnassa Jeesus itse puhuu ja jakaa rauhansa. Muutama kirje myös päättyy rauhan toivotukseen: Tervehtikää toisianne rakkauden suunannolla. Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette! (1. Piet. 5:14). Tämä puolestaan kertoo siitä, että saarnan jälkeen oltiin siirtymässä ehtoollisen viettoon, jossa Jeesus tuli ruumiissaan ja veressään tuomaan rauhan, ne syöville ja juoville. Siksi ehtoolliselle käytiin rauhantervehdys vaihtaen, keskinäisessä sovinnossa. Yllä mainittu rakkauden suudelma tarkoitti sitä, että miehet tervehtivät näin miehiä ja naiset naisia.

Luterilaisessa messussa rauha on eräs kantava teema. Aivan messun alussa yhdymme enkelikuorojen lauluun jouluyönä: Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Ihmiseksi tullut Jumala tuo maailmaan rauhan. Saarnaan onkin yllä viitattu, samoin ehtoolliseen. Mutta alleviivattakoon vielä sitä, että kun liturgi laulaa: Herran rauha olkoon teidän kanssanne, hän samalla nostaa seurakunnan nähtäväksi leivän ja viinin. Ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, joissa Jeesus on itse läsnä ja näin tuo oman rauhansa. Juuri ennen ehtoolliselle käymistä seurakunta vielä rukoilee tätä haavansa näyttävää ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta: Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, anna meille rauha. Vielä sitten kun messu päättyy, luetaan ylitsemme Herran siunaus. Se onkin luterilaisen uskonpuhdistuksen jumalanpalvelusuudistusten eräs elementti, jonka Luther lisäsi messun loppuun. Näin messu päättyy, kuten vanhan liiton jumalanpalveluskin, Herran rauhaan. Se mukanamme me lähdemme Kristuksella täytettyinä palvelemaan Herraa arjessamme. Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos