Sijaiskärsimys

12.5.2020 • Ydinkohdat / S

Jeesus Kristus sovitti ylimmäispapillisessa virassaan koko ihmiskunnan Jumalan kanssa. Hän sovitti ihmiset Jumalan kanssa siten, että hän itse antoi itsensä Jumalalle sovitusuhriksi (Joh. 17:19; 1. Tim. 2:6; 1. Joh. 2:2). Kristus toimi sekä pappina että uhrina, yhdistäen näin vanhan liiton uhripapin ja uhrin (Hepr. 7:26, 27). Tämä itsensä uhraaminen sisältää kaksi asiaa: Kristus antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme pyhässä ja täydellisessä elämässään (oboedientia activa, 2. Kor. 5:21) sekä kärsimyksessä ja kuolemassaan (oboedientia passiva, Mark. 8:31). Kristillinen kirkko on käyttänyt tästä Kristuksen alennuksen tilassaan toimittamasta ylimmäispapillisesta toimesta sanaa sijaishyvitys (satisfactio vicaria). Tätä ilmaisua ei löydy Raamatusta, mutta kuten kolminaisuusoppi, löytyy se sielä asiallisesti.

Yksimielisyyden ohje esittää asian näin: ”Kurjan syntisen vanhurskauttaminen Jumalan edessä merkitsee absoluutiota, sitä, että hänet julistetaan vapaaksi kaikista synneistään ja ansaitsemastaan kadotustuomiosta […] Tämä ei perustu siihen, mitä me aikaisemmin, samanaikaisesti tai myöhemmin teemme, vaan pelkästään armoon, yksin meidän Herramme Kristuksen ansioon, täydelliseen kuuliaisuuteen, katkeraan kärsimykseen ja kuolemaan sekä hänen ylösnousemukseensa. Hänen kuuliaisuutensa luetaan meille vanhurskaudeksi.”

Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen. Hän vaatii myös ihmiseltä pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Jokaisen tulee olla kuuliainen Jumalan laille, tai on Jumalan edessä tuomion alainen (Room. 3:19; Gal. 3:10). Synneillään ihminen kuitenkin loukkaa Jumalan pyhyyden vaatimusta (Room. 3:23). Jumala ei voi pyhyydessään katsoa syntiä ”läpi sormien” ja olla välittämättä siitä. Jumalan vaihtoehtoina ovat siten hyvitys tai rangaistus. Rangaistus tuhoaisi ihmiskunnan ja hyvitystä ihminen ei kykene antamaan Jumalalle. Koska ihminen ei kykene hyvitykseen, Jumalan oli tultava ihmiseksi. Jumala rakkaudessaan asetti oman Poikansa täyttämään oman tahtonsa ja kärsimään sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut ihmisille siitä, että he eivät kykene lakia täyttämään (Gal. 4:4–5; Room. 3:23–25). Kristuksen meidän sijastamme suorittama sovitustyö kattaa kaikki syntimme ja ansaitsee meille vanhurskauden Jumalan edessä (Rom. 5:10). Tätä hyvitystä ei voi antaa kukaan muu kuin Jumala, eikä sitä saa suorittaa kukaan muu kuin ihminen. Sen vuoksi on välttämätöntä, että sen teki jumalihminen, Jeesus Kristus, yhtä aikaa tosi ihminen ja tosi Jumala. Sovitus on siten valmiina kaikkia ihmisiä varten, kaikkina aikoina, ilman ihmisen omaa aloitetta. Jumalan langettama kadotustuomio on Kristuksessa kumottu (Room. 8:1), synti on hyvitetty, Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus täysin tyydytetty (Room. 3:25–26).

Evankeliumin julistaminen on tästä sijaishyvityksestä kertovan sanoman eteenpäin viemistä. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” (2.Kor 5:19–20). Suostuminen tämän sanoman vastaanottamiseen on Jumalan lahja (Ef. 2:8).

Ks. myös sovitus


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos