Anni Maria Laato: Teesejä kirkosta
Perussanoma 2016
Perussanoma julkaisee uskonpuhdistuksen muistovuoden kunniaksi 8 pienen kirjan sarjan uskonpuhdistuksen keskeisistä teemoista. Puolet ”Uskonpuhdistuksen sanoma tänään” -nimisestä sarjasta julkaistiin loppuvuodesta ja arvioitavana oleva kirja, Anni Maria Laadon Teesejä kirkosta, on yksi näistä neljästä kirjasta.
Laato on valinnut kirjansa näkökulmaksi varhaisen kirkon todistuksen aiheesta. Hän perustelee valintaansa mm. sillä, että Luther, Melanchthon ja muut uskonpuhdistajat tunsivat hyvin varhaisen kirkon teologiaa ja viittasivat siihen usein, ja että kirkkoisien ja -äitien kirjoitukset ovat kaikkien kirkkokuntien yhteistä perintöä. Kirjassa onkin paljon eri kirkkoisien sitaatteja. Kirja jakaantuu 10 teesiin, joista jokainen alkaa sitaatilla Luterilaisten tunnustuskirjojen kirkko-opin kannalta merkittävästä kohdasta. Teesit käyvät läpi aihepiireittäin kattavasti kirkko-opin keskeisimmät kohdat. Laadon mukaan onkin valaisevaa katsoa mitä kirkkoisät ovat ajatelleet hyvin pitkälti samoista kysymyksistä kuin mitä tänä päivänä pohditaan: ”Mikä ja millainen kirkko on? Miksi se on olemassa? Mihin sitä tarvitaan? Mikä tekee kirkosta kirkon? Mistä tiedetään, missä oikea kirkko on?”
Mitä jäi mieleeni kirjasta? Suuressa kuvassa kirkossa on paljon samaa kuin nykyäänkin. Jumalan sanaa julistetaan, sakramentteja toimitetaan, avustustyötä ja lähetystyötä tehdään. Paljon on kuitenkin myös muuttunut. Esimerkiksi kirkkokuri on löyhentynyt paljon. Laato kirjoittaa: ”Yksittäisten kristittyjen kohdalla asia on niin, että jo aivan varhaisissa teksteissä kristittyjä kehotetaan sopimaan keskinäiset riitansa ennen yhteistä ehtoollista… samoin eri seurakuntien pitää olla yksimielisiä, ennen kuin ehtoollista vietetään yhdessä.” Mielenkiintoista kirjassa oli kirkkoisä Augustinuksen muotoilemat kolme periaatetta suhtautumisessa kirkollisiin tapoihin. Raamatun määräyksiä on aina noudatettava, tämähän on selvää, mutta Augustinus tekee eron myös apostolisen tradition ja kirkolliskokousten päätöksien ja ihmisten parissa syntyneiden tapojen välillä. Laadon mukaan Melanchthon viittaa tähän jaotteluun Augsburgin tunnustuksessa (XXVI). Olisiko tällä jaottelulla jotain annettavaa myös Augsburgin tunnustuksen VII uskonkohdasta käytyyn keskusteluun?
Perussanoman idea julkaista tällainen kirjasarja on hieno ja tervetullut. Anni Maria Laato on kirjoittanut tiiviin ja selkeän yleisesityksen kirkko-opista. Jos Perussanoman tarkoituksena on ollut antaa ”tavalliselle seurakuntalaiselle” tietoisku siitä, mitä on luterilainen kirkko-oppi, ja uskonvahvistus siitä, että se on yhtäpitävää varhaisen kirkon opetuksen kanssa, niin se on onnistunut tehtävässään. Teologina olisin kuitenkin useammassa kohdassa kaivannut syvällisempää otetta, vaikkapa sitten parinkymmenen lisäsivun kustannuksella. Kritiikkiä voisi myös antaa siitä, että kun kirjan nimenä on ”Teesejä kirkosta” ja kirjasarjan nimenä ”Uskonpuhdistuksen sanoma tänään”, niin Laato olisi voinut pikkuisen enemmän ottaa kantaa kirkon elämään tänään. Kirja on varovainen ja jättää johtopäätökset lukijan huoleksi.
Yleisesti ottaen voin kuitenkin suositella kirjaa varsinkin sellaiselle lukijalle, joka ei välttämättä jaksa lukea isoa sivumäärää, vaan kaipaa tiiviin helppotajuisen esityksen vanhakirkollisesta/luterilaisesta kirkko-opista.
Ks. kirkkoisät, kirkko
