Unikuvia taivaasta – C.S. Lewisin Suuri avioero

23.3.2017 • Lukukammiosta / Teologia

C.S. Lewis – Suuri avioero. Kirjapaja 2014

 

Loppujen lopuksi on vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka sanovat Jumalalle: ’Tapahtukoon sinun tahtosi’, ja niitä, joille Jumala sanoo: ’Tapahtukoon sinun tahtosi.’ Kaikki, jotka ovat helvetissä valitsevat sen.” Tämä on ehkä lainatuin lausahdus C.S. Lewisin kirjasta Suuri avioero. Eikä ihme, sillä onhan se hyvin mieleenpainuva. Siinä myös tiivistyy hyvin yksi kirjan suurista teemoista.

Suuri avioero kertoo taivaasta, helvetistä ja kiirastulesta. Samalla se herättää pohtimaan rakkautta eri muodoissaan sekä päivittäisiä valintojamme. Kirjan otsikko on viittaus William Blaken (1757-1827) teokseen Taivaan ja Helvetin avioliitto. Otsikko oli Lewisin kustantajan valitsema. Kirjan alussa oleva lainaus George MacDonaldilta kuvaa hyvin, miksi tämä otsikko on sopiva kirjaan: yksi kirjan tärkeistä teemoista on nimenomaan se, ettei taivaaseen voi päästä pisaraakaan helvettiä.

Toisen tärkeän avaimen kirjan tulkintaan tuo kirjan alaotsikko ”Uni”. Näin Lewis muistuttaa lukijalle, että kyse on fiktiivisestä kertomuksesta, eikä siitä voi sen takia suoraan päätellä Lewisin teologiaa taivaasta, helvetistä ja kiirastulesta. Alaotsikko antaa Lewisille myös tilaa kokeilla erilaisia asioita sekä tyylin että sisällön suhteen: pohtia millainen taivas voisi olla pelkäämättä väärinymmärryksiä.

Kirja alkaa suuresta harmaasta kaupungista, jossa joukko ihmisiä odottaa sateessa bussipysäkillä bussia. Kaupungin kadut ovat muuten tyhjiä ja hiljaisia, vain pysäkillä on ihmisiä. Nämä ihmiset riitelevät jatkuvasti keskenään, ja ennen bussin tuloa osa odottelijoista poistuu paikalta. Lopulta bussi saapuu, ja odotteleva joukko sekä kertomuksen minä-kertoja kiipeävät kyytiin. Alkaa lentomatka kohti taivasta. Matkalla selviää, että kaupunki, josta matkustajat lähtivät, laajenee jatkuvasti, koska sen asukkaat ovat niin riitaisia, että he muuttavat koko ajan kauemmas toisistaan. Bussin matkustajat myös riitelevät koko ajan keskenään.

Lopulta bussi saapuu pitkän lentomatkan jälkeen kirkkaalle, kesäiselle tasangolle. Valossa kertomuksen kertoja huomaa, että matkustajat, mukaan lukien hän itse, ovat kaikki läpinäkyviä haamuja kirkkaassa valossa. Kun he astuvat nurmikolle, ruoho on niin terävää, että haamujen on vaikea kävellä sillä. Joukko kirkkaita ihmisiä saapuu niitylle tapaamaan bussissa matkustaneita ihmisiä. Nämä kirkkaat ihmiset ovat jollain tavalla tuttuja haamuille, jotkut ovat näiden sukulaisia tai ystäviä. Seuraa joukko keskusteluja, joissa jokainen haamu joutuu valinnan eteen: jäädäkö ihanalle niitylle ja matkata yhä syvemmälle vuorille, vai palatako bussilla harmaaseen kaupunkiin. Jääminen edellyttää haamuilta aina jostakin asiasta luopumista. Kertomuksen kuluessa selviää, että harmaa kaupunki on helvetti, ja kaunis niitty, jolle bussi päätyi, sijaitsee taivaan reunamilla. Kaupunki on helvetti siellä oleville, mutta kiirastuli taivaaseen päätyville.

Kertomuksen minä-kertojan seuraksi saapuu kirkas ihminen. Tämä paljastuu George MacDonaldiksi (1824-1905), joka oli skotlantilainen pappi, kirjailija ja runoilija. Hänen teoksensa vaikuttivat Lewisiin paljon. George MacDonald on tässä kertomuksen minä-kertojan matkaopas. Hän vastaa kertojan ja samalla lukijan kysymyksiin, ja johdattaa nämä kysymään itseltään oikeita kysymyksiä omaan elämään ja omiin valintoihin liittyen.

Kirja kertoo hyvin oivaltavasti erilaisista rakkauksista ja niiden vääristymistä. Lewis kirjoitti myöhemmin aiheesta myös teologisen kirjan Neljä rakkautta. Suuri avioero esittelee 10 erilaista haamua, joilla kaikilla on erilainen synti tai rakkauden vääristymä elämässään. Lewisin kuvaukset näistä 10 eri tapauksesta ovat hyvä muistutus siitä, kuinka helposti hyvät asiat vääristyvät, kun niihin kiinnittyy väärällä tavalla: kuinka rakkaus vääristyy aina, kun se suuntautuu väärin. Suuri avioero on lyhyt ja nopeasti luettava kertomus. Kevyeksi sitä ei voi sen sijaan kuvata. Joka kerta, kun olen lukenut kirjan, olen saanut uutta ajattelemisen aihetta. Omasta syntisyydestään ja pelastuksen tarpeestaan ei koskaan voi saada liikaa muistutuksia. Hyvä on myös kirjan muistutus taivaan ilosta.