16. sunnuntai helluntaista

Evankelista Luukkaan välittämä kertomus piirtää eteemme kaksi Jumalan huolenpidon muotoa. Jumala ruokkii meitä sanallaan ja pitää huolta meistä lähimmäistemme kautta. Jeesus on ollut liikkeellä opetuslastensa kanssa ja kenties koko päivän vaellettuaan he saapuvat erääseen kylään, josta Johanneksen evankeliumi tietää kertoa sen olevan Betania. Siellä Martta niminen nainen ottaa heidät vastaan ja alkaa palvelemaan heitä, kun taas hänen sisarensa Maria istuutuu opetuslasten joukkoon, Jeesuksen lähelle, kuulemaan Jeesuksen opetusta.

Martta kuvaa tässä Jumalan huolenpitoa lähimmäistemme kautta ja Marian ”opetuslapsena olo” Jumalan sanan ravintoa. Kumpaakin tarvitaan. Jeesuksen vastaus Marian toimintaan turhautuneelle Martalle antaa meille vielä kallisarvoisen lisätiedon. Iankaikkisuusosamme puolesta tärkeää on vain Jumalan sana. Tämä on kaiken perusta. Jotta me voisimme jaksaa rakastaa ja palvella lähimmäisiämme Jumalan huolenpidon ”työkaluina”, meillä täytyy olla suhde Jumalaan kunnossa. Meidän täytyy ravita itseämme Jumalan sanalla, kuulemalla Jumalan sanaa ja nauttimalla Jeesuksen ruumiin ja veren ehtoollisen sakramentissa. Sanan kautta saadun syntien anteeksiantamisen pohjalta voimme sitten ponnistaa rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistämme (1. Joh. 4:10–11), ei toisinpäin. Näin Jumala toteuttaa osaltaan huolenpitoansa luomakunnassansa.

Taas toisaalta, mitä tulee Jumalan sanan ravintoon; jos ei ole Marttoja, ei voi myöskään olla Marioita. Jos kaikki vain kuuntelisivat Jumalan sanaa, mikään ei toimisi, eikä Jumalan huolenpito toteutuisi. Jokaisen onkin hyvä olla joskus myös Marttana, jotta voisi olla jatkuvasti Mariana. Tällöin Jumalan sanaa voidaan julistaa, sakramentteja toimittaa ja me tulemme Jumalan palvelemaksi myös lähimmäistemme kautta.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 55:23 Psalmi: Ps. 86:1 3–7 Hallelujasäe: Ps. 46:11
1. lukukappale: 1. Kun. 17:1 8–16 2. lukukappale: Fil. 4:10–14 Evankeliumi: Luuk. 10:38–42

1. lukukappale
1. Kun. 17:1, 8–16
Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: “Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta”.
Ja hänelle tuli tämä Herran sana: “Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.”
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: “Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni”. Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: “Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi”. Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.”
Niin Elia sanoi hänelle: “Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.”
Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.

2. lukukappale
Fil. 4:10–14
Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.

Evankeliumi
Luuk. 10:38–42
Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: “Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: “Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Rukoukset
1. Herra Jumala! Varjele ja puhdista aina kristillistä seurakuntaasi, sillä ilman sinua se ei voi kestää. Suojele ja hallitse sitä siis aina voimallasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet antanut meille pyhän sanasi valoksi kaikille teillemme. Auta meitä nöyrästi kuuntelemaan sitä ja kätkemään se uskollisesti sydämiimme. Varjele meitä tämän maailman murheista ja huolista ja suo meidän aina kaikessa etsiä sitä, mikä on iankaikkista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

3. Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet tallettanut meitä varten taivaaseen katoamattoman, saastumattoman ja turmeltumattoman perinnön. Herra, kohota mielemme pois maallisista ja kiinnitä se kokonaan sinuun, niin että koko sydämellämme etsisimme taivaallisia aarteita, joita sinä, kaikkien hyvien lahjojen antaja, tahdot jakaa meille. Anna meille Hengen valoa ymmärtääksemme sinun tahtosi ja voimaa elää hyvän tahtosi mukaan. Sinun rakkaan Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 55:23
Heitä murheesi |Herran huomaan, *
hän pitää si|nusta huolen.

Psalmi:
Ps. 86:1 3–7
Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja |vastaa minulle, *
sillä minä olen kur|ja ja köyhä.

Varjele minun sieluni, sillä minä |olen hurskas; *
sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka |sinuun turvaa.

Ole minulle armol|linen, Herra, *
sillä sinua minä huudan |kaiken päivää.

Ilahuta palveli|jasi sielu, *
sillä sinun puoleesi, Herra, minä y|lennän sieluni.

Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksi|antavainen, *
suuri armossa kaikille, jotka sinua avuk|sensa huutavat.

Ota, Herra, korviisi minun |rukoukseni, *
tarkkaa minun anomi|seni ääntä.

Hätäni päivänä minä sinua avuk|seni huudan, *
sillä sinä |vastaat minulle.

Ei ole sinun vertaistasi, Herra, juma|lien joukossa, *
eikä ole vertaa |sinun töillesi.

Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edes|säsi, Herra, *
ja kunnioittavat sinun |nimeäsi.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.