2. sunnuntai ennen paastonaikaa, Sexagesima

Sunnuntain evankeliumi on hyvin lyhyt. Teksti kuuluu jaksoon, jossa Herra Jeesus opettaa opetuslapsiaan taivasten valtakunnasta. Jokainen vertaus, joka Matteuksen luvussa 13 on kirjoitettuna, puhuu samasta aiheesta.

Taivasten eli Jumalan valtakunta ei täällä maan päällä näytä ihmisten silmissä miltään. Oikeastaan se on maailman silmissä yhtä tyhjän kanssa, hulluutta, mielikuvitusta ja ajanhukkaa. Joskus joku saattaa ajatella, että se mikä silmiin näkyy; kirkon tornit, lasimaalaukset, pappien puvut ja kirkon menot ovat se varsinainen asia. Tällöin huomio on kiinnittynyt ulkonaiseen, inhimilliseen. Kyse ei ole kuitenkaan kirkon varsinaisesta olemuksesta eikä varsinkaan taivasten valtakunnasta. Vaikka taivasten valtakunnalla on ulkonaisestikin havaittavat merkit, niin nekin avautuvat lopulta vain uskolle; sana ja sakramentit.

Taivasten valtakunta on lopulta Kristus Jeesus itse. Hän on sinapinsiemen, Hän hapatus. Hän ei näyttänyt maan päällä vaeltaessaan miltään, Häntä sanottiin hulluksi ja vääräksi profeetaksi. Hänen seuraamisensa oli parhaimmillaan ajanhukkaa; pahimmillaan Jumalan vastustamista tai valtiopetos. Tänäänkään maailma ei voi Häntä nähdä ja kristitytkin vain niin sanotusti uskon silmin. Kuitenkin Hän on taivasten valtakunnan olemus ja sen Herra.

Maailma pilkkaa taivasten valtakuntaa, sen jäseniä ja sen Herraa. Lopulta Kristus on kaikki kaikessa ja kaikkien silmät näkevät Hänet. Me kristityt odotamme tämän toteutumista ja näkyväksi tulemista.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24, 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63
1. lukukappale: Jes. 5:1–7 2. lukukappale: 1. Kor. 1:20–25 Evankeliumi: Matt. 13:31–33

1. lukukappale
Jes. 5:1–7
Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.
Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja.
Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?
Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi. Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.
Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeuttomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus.

2. lukukappale
1. Kor. 1:20–25
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.

Evankeliumi
Matt. 13:31–33
Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”
Taas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani”.

Rukoukset
1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi, kansojen opettajan, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen!

2. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 44:24, 27
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä |iäksi hylkää.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden.

Psalmi:
Ps. 44:2–5
Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat |meille kertoneet, *
minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinai|sina päivinä.

Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät |sinä istutit, *
sinä hävitit kansat, mutta heidät |sinä levitit.

Sillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata, *
eikä heidän käsivartensa |heitä auttanut,

vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus, *
koska sinä olit heihin |mielistynyt.

Sinä, Jumala, sinä olet minun |kuninkaani, *
toimita Jaako|bille apu.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.