Kristityn hyveet

Uuden testamentin kirjeissä törmäämme luetteloihin, joissa kehotetaan elämään ja toimimaan tietyllä tavalla. Ajatellaan vaikka 1. Kor 13:n rakkauden ylistystä tai Gal. 5:n Hengen hedelmiä. Luterilaisina saatamme mieltää nämä kehotukset vain syyttävänä lakina. Kyse olisi siis lain toisesta käytöstä, jossa käskyjen päämääräksi muodostuu pelkästään osoittaa, että olemme syntisiä ja armon tarpeessa. Muiden kohtien perusteella tiedämme, ettemme pysty käskyjä täyttämään. Niinpä meidät armahdetaan näistäkin vioista Jeesuksen tähden. 

On kyllä totta, että yllä mainituissa ja vastaavissa kohdissa kristitty aina törmää vaatimukseen, jota ei voi kokonaan täyttää. Siksi ne yhä uudelleen vievät meitä katselemaan kohti Jeesuksen täydellisyyttä ja hänen valmistamaansa pelastusta. 

Kuitenkin on tärkeää havaita, ettei Paavali esitä näissä luetteloissa käskyjä pelastuksen ehtona, vaan seurauksena. Tämä näkökulma avautuu seuraavasta lainauksesta: 

Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa (Fil. 2:12-16). 

Mikään suomenkielen käännös ei ole onnistunut kääntämään oikein kohtaa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Paavali ei puhu työn tekemisestä jonkin saavuttamiseksi, vaan jonkin mukaan toimimisesta. Paavali kehottaa filippiläisiä toimimaan pelastuksensa mukaan. Heille on jo lahjoitettu pelastus. He ovat iankaikkisen elämän perillisiä, uuden luomakunnan jäseniä. Nyt heidän tulee elää todeksi tätä identiteettiään. 

Tämä esimerkki avaa kirjeiden eettistä opetusta. Kun Paavali kehottaa seurakuntalaisia rakastamaan toisiaan, kyse on siitä, että he eläisivät todeksi sitä, mitä ovat jo saaneet. He ja me olemme jo saaneet uuden elämän lahjan. Olemme matkalla kohti uutta luomakuntaa, jossa ei ole enää syntiä. Tätä uutta elämää meitä kutsutaan jo nyt harjoittelemaan. Kun meidät on kasteessa liitetty Kristukseen, Kristuksen elämä virtaa meihin ja vaikuttaa meissä Kristuksen tekoja. Me harjoittelemme sitä elämää, joka koittaa viimeisen päivän ylösnousemuksessa. Pelastettu pyrkii opettelemaan, mitä on olla nöyrä, iloinen, rauhallinen, uskollinen ja lempeä. Sellainen on Kristus ja sellaista pelastus vaikuttaa myös hänen ruumiinsa jäsenissä. 

Mikä on hyve? 

Ehkä muistat seuraavan tapauksen: Matkustajalentokone nousi ilmaan lentokentältä New Yorkista 15.1.2009. Nousussa kone lensi suoraan lintuparveen, minkä vuoksi molemmat koneen moottorit sammuivat. Pian oli selvää, ettei olisi mahdollista yrittää laskeutumista millekään lähikentälle. Ainoan hengissä säilymisen mahdollisuuden koneen matkustajille ja maan pinnalla liikkuville ihmisille tarjosi hätälasku Hudsonin jokeen. 

Seuraavien minuuttien aikana koneen kapteenin piti tehdä satoja pieniä ratkaisuja, säätöjä ja ohjausliikkeitä. Lopulta kone saatiin käännettyä joen suuntaiseksi, nokka pidettiin alhaalla, kunnes lähellä jokea se nostettiin ylös ja saatiin turvallinen ”mahalasku”. Kukaan ei menettänyt henkeään. 

Oliko koneen kapteeni Chesley Sullenberger luonnonlahjakkuus? Ei. Hän itse muotoili asian tähän tapaan: 42 vuoden ajan olen ikään kuin tehnyt pieniä talletuksia pankkiin, kun olen harjoitellut ja opettanut (lentämistä). 15. tammikuuta katetta oli tarpeeksi, jotta sain tehtyä valtavan noston tililtäni. 

Miten tämä sitten liittyy Uuden testamentin kirjeiden käskyluetteloihin? Vastaus löytyy käsitteestä nimeltä ”hyve”. Hyve on hyvä luonteenpiirre, joka näkyy teoissa. Hyveitä voidaan harjoitella. Kehittämällä hyviä tottumuksia, näistä tottumuksista tulee aikaa myöden pysyviä ominaisuuksia. Sanotaankin, että tottumus on toinen luonto. Antiikin aikana päähyveinä pidettiin Platonin luettelemia viisautta, oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta ja rohkeutta. Uuden testamentin kirjeiden käskyluettelot on hedelmällistä nähdä luetteloina kristillisistä hyveistä. 

Miten hyveitä sitten kehitetään? Kyse on pienistä askelista ja määrätietoisesta harjoittelusta. Keihäänheittäjä tarvitsee tuhansia toistoja, jotta koko suorituksesta tulisi automaatio. Viulisti harjoittelee tuhansia tunteja saadakseen oikean soiton ”tulemaan selkärangasta”. Samalla määrätietoisuudella kehitetään myös hyveitä. 

Mutta eikö kristillisessä elämässä ole kyse aitoudesta ja sen hetkisen tuntemuksen mukaan toimimisesta? Eikö kristillinen usko toimi vapaudesta eikä pakosta käsin? Ajatellaanpa vertailun vuoksi jälleen viulistia. Jos minä otan viulun käteen ja soitan aidosti sitä, miltä sillä hetkellä tuntuu, on luvassa korvia särkevää meteliä. Vapaus onkin kurinalaisuuden hedelmä. Viulunsoiton vaivaton kepeys syntyy vasta lukemattomien toistojen kautta. Eikä näitä lukemattomia toistoja suoriteta aina aidosta tunteen palosta, vaan usein melko tuskaisestikin. 

Kun sovellan tätä ajatusta kristityn hyveiden harjoitteluun, en toki tarkoita, että meidän pitäisi kieltää tunteemme. Tunteet on hyvä tunnistaa, mutta ne eivät saa määrätä hyveiden kehittämistämme. 

Hyveiden harjoittaminen 

Miten hyveitä siis harjoitetaan ja harjoitellaan? Lähestymme kysymystä konkreettisen tekstin avulla. Tässäkään kohdassa Paavali ei pyri sanomaan, että ”koettakaa olla kivoja”. Hän välittää syvemmän viestin: 

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. (Kol. 3:12-16). 

Tekstikohdassa hyveissä harjaantumisen paikka on seurakunta. Läheisessä yhteydessä tulistutaan, pahoitetaan mieli, asettaudutaan toisen yläpuolelle, jätetään toinen huomiotta jne. Siksi Paavali kehottaa pientä Kolossan seurakuntaa harjoittautumaan yhdessä kohti kristillisen rakkauden mukaista elämää. Toki näitä hyveitä harjoitellaan myös maailman keskellä. 

Mutta kristityn elämän malli pitää opetella seurakunnan yhteiselämässä. Niinpä meilläkin tulee olla seurakuntayhteys, jossa voimme opetella kristillisiä hyveitä. Yhteisö on paikka, jossa kasvamme. Mutta koska kyseessä on kristillinen yhteisö, antaa Jumalan sanan lukeminen sen maailmankuvan, joka ohjaa meitä näkemään asiat oikeassa valossa. Jos täytämme itsemme sanalla, alkaa sana näkyä jäsenissämme. Jos täytämme itsemme television saippuasarjoilla, alkavat ne näkyä jäsenissämme. 

Kolossalaiskirjeen hyveluettelo ei ole kattava lista ja tässäkin otan esiin kaksi hyvettä, joista ensimmäinen on sydämellinen armahtavaisuus. Kun kohtaamme ihmisiä, jotka toheloivat eri asioissa kuin me itse, tulemme herkästi kylmiksi näitä kohtaan. Heidän virheensä ja taitamattomuutensa on typerää. Kun sätimme mielessämme noita muita, unohdamme taitavasti omat heikkoutemme. Meitä ei ole kutsuttu sättimään, vaan auttamaan toisia; lausumaan rohkaiseva sana, osoittamaan teoillamme, ettemme hylkää. Hyvä harjoitus voisi olla vaikkapa se, että kun toisen tumpelointi ärsyttää, pyrinkin joka kerta sanomaan hänelle aidosti rohkaisevan sanan. 

Toiseksi poimin listalta nöyryyden. Nöyryys on oiva esimerkki keskitien hyveestä. Tien toisella puolen on ylpeyden oja ja toisella itsensä vähättelyn allikko. Nöyryyttä harjoittava pyrkii tuntemaan sekä omat vahvuutensa että heikkoutensa. Hän ei kehuskele osaamisellaan, mutta tarttuu toimeen, kun huomaa, että hänen taitojaan tarvitaan. Hän ottaa kiitoksen ja kehut vastaan vilpittömin mielin. Nöyrää ei haittaa, vaikka joku muu ”olisi parrasvaloissa”. Hyvää nöyryyden harjoitusta voisi olla esimerkiksi se, että seuraavan kerran, kun etsitään tietyn asian osaajaa, ja jos sinä tiedät tehtävän sinulta hoituvan, ilmoittaudut vapaaehtoiseksi ilman vähättelyä ja näennäistä nöyristelyä. 

Täydellisen hyveellisiä syntisistä ihmisistä ei ajassa tule, ja vaikka harjoittelumme epäonnistuisi täysin, säilymme silti pelastettuina, kunhan pysymme armovälineiden yhteydessä. Mutta koska seurakunta on Kristuksen ruumis (j. 15), ja sinä olet Kristuksen jäsen, on sinut on kutsuttu katselemaan, millaisia hyveitä Kristus harjoitti. Armovälineiden avulla Kristukseen yhdistettynä sinäkin saat elämäsi Jeesuksen elämästä. Tulkoon siis tämä elämä näkyviin sinun jäsenissäsi.

Ks. myös hyvät teot ja Täytyykö kristityn kuulua johonkin seurakuntaan?


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos