Millainen on vähäuskoinen? Mistä tulee heikko usko? Miksi yleensä pitää uskoa? Mitä hyötyä uskomisesta on? Mitä Paavali tarkoittaa, kun sanoo ”Oi te älyttömät galatalaiset?” (Gal. 3:1).
Erinomaisia kysymyksiä! Ensin täytyy erottaa toisistaan ”usko, jonka kautta ihminen pelastuu” ja ”usko, jonka kautta Jumala tekee muita asioita meidän elämässämme”.
Pelastavasta uskosta: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Joka ei usko, se joutuu kadotukseen” (Mark. 16:16). Uudessa käännöksessä sanotaan ihan oikein: ”joka SEN uskoo”. Edellä on sanottu: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka SEN uskoo…”. Mikä tahansa usko ei pelasta vaan ainoastaan usko evankeliumiin, siihen että Jeesus Kristus kuoli ristillä MINUN syntieni puolesta. Se usko pelastaa. Eikä tällaisen uskon määrälle aseteta mitään vaatimuksia. Eikä voikaan asettaa, sillä usko on Jumalan lahja. Meille annetaan usko juuri evankeliumin sanan kautta. Se ei ole meidän uskoamme vaan Kristuksen uskoa. Pienikin määrä tällaista Kristuksen uskoa tekee ihmisestä ikuisesti autuaan, koska uskon kohde on oikea. Usko luo yhteyden minun ja Kristuksen välille ja tuon yhteyden kautta luetaan Kristuksen koko ansio minun hyväkseni: pyhyys, puhtaus, vanhurskaus, kelvollisuus.
– Ihminen siis joko uskoo tai ei usko. Määrä ei ole se olennainen asia.
Silti Jeesus joskus moittii ihmisten vähäistä uskoa. Tämä johtui siitä, että opetuslapset epäilivät sitä riittäisikö heille leipää (Matt. 16:8) tai saisivatko he ruokaa, juomaa ja vaatteet (Matt. 6:30). Ihmisellä voi siis olla vähäinen usko Jumalan huolenpitoon. Tässä ei ole kyse pelastavasta uskosta.
Samoin Jeesus sanoo, että jos opetuslapsilla olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, he voisivat sanoa vuorelle: ”Siirry tuonne”, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi heille mahdotonta. Tämä liittyi siihen, kun opetuslapset eivät saaneet pahaa henkeä poistumaan riivatusta pojasta ja Jeesuksen piti tulla apuun (Matt. 17:14-20). Siis myös hengellisessä toiminnassa tarvitaan uskoa, mutta tässäkään ei ollut kyse pelastavasta uskosta vaan uskosta, jonka kautta Jumala tekee asioita maailmassa opetuslasten kautta. Paavali viittaa tuohon Jeesuksen opetukseen, kun hän sanoo: ”… vaikka minulla olisi kaikki usko niin että voisin siirtää vuoria…” (1. Kor. 13:2).
Uskon kautta tapahtuvasta Jumalan työstä oli kysymys myös Gennesaretinjärvellä, kun Pietari lähti kävelemään vettä pitkin, mutta vajosikin aaltoihin. Jeesus joutui nuhtelemaan häntä: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” (Matt. 14:31). Pietari epäili Jumalan mahdollisuuksia pitää hänet pinnalla. Hän epäili Jumalan valtaa. Tällaisissa asioissa meillä voi olla vähän tai paljon uskoa.
Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu uskon määrästä. Hän nimenomaan kehottaa: ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä” (Room. 14:1). Tämä on meillekin tärkeä sana. Me emme saa ryhtyä väheksymään ihmisiä, joiden elämästämme me emme löydä merkkejä vahvasta uskosta. He ovat yhtä lailla Jumalan lapsia kuin me, koska kuitenkin uskovat, sillä pienikin usko pelastaa.
Jeesus kehui kahden ihmisen suurta uskoa. Toinen oli kanaanilainen nainen, joka pyysi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä (Matt. 15:28). Toinen oli roomalainen sadanpäällikkö, joka pyysi, että Jeesus parantaisi hänen palvelijansa. Jeesus sanoi, ettei ole tavannut sellaista uskoa kenelläkään Israelin kansan keskuudessa (Luuk. 7:9). Molemmat kertomuksen vahvasta uskosta liittyvät siis siihen, että Jeesus parantaisi jonkun läheisen ihmisen. Eli oli taas kyse uskosta Jumalan työhön, ei pelastavasta uskosta.
Ihminen voi kyllä kasvaa uskossaan ja jopa täyttyä uskolla. Mm. Stefanoksesta kerrotaan, että hän oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. Meidän luottamuksemme Jumalaa kohtaan voi Jumalan sanan ja ehtoollisen kautta jatkuvasti lisääntyä. Me opimme panemaan täyden toivomme Kristukseen.
Entä ne älyttömät galatalaiset (Gal. 3:1). Heidän silmiensä eteen oli asetettu Jeesus Kristus ristiinnaulittuna. Näin he saivat evankeliumin sanasta uskon lahjan. Nyt he olivat kuitenkin kuunnelleet harhaopettajien julistusta, jotka vaativat lain noudattamista pelastuksen ehtona. Galatalaiset olivat hyvää vauhtia luisumassa pois evankeliumin ja uskon perustalta ja alkoivat jälleen rakentaa hyvien tekojensa varaan. Siksi Paavali sanoo: ”Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?” (Gal. 3:3). Jumala kuitenkin katsoo vanhurskaaksi vain sen, joka uskoo Kristukseen, ilman lain tekoja. Tuon lain alle joutuminen olisi sitä älyttömyyttä, josta Paavali heitä nuhteli. Jos uskon rinnalle asetetaan jotain muuta pelastustieksi, vaikka rakkaus tai hyvät teot, silloin pelastava usko väistämättä kuolee. Se ei ole vain vähäuskoisuutta vaan uskon puutetta.
Ks. myös pelastus.
