Miten tulisi ymmärtää raamatunkohta Moosesta uhkaavasta kuolemasta?: ”Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: ”Sinä olet minun veriylkäni.” Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi ”veriylkä” puhuessaan ympärileikkauksesta.” (2 Moos. 4:24-26)
Miksi Jumala haluaa surmata Mooseksen, jonka oli juuri valinnut pelastamaan Israelin Egyptin orjuudesta? Raamatun mukaan se, joka on lähellä Jumalaa, on aina tuhoutumisvaarassa hänen pyhyytensä edessä. Mooses on edellä asettanut kyseenalaiseksi Jumalan kutsun (2 Ms 4:10-16). Nyt hän joutuu kokemaan, mitä on kohdata Jumalan viha – mutta sitäkin tärkeämpänä, mitä on kohdata sen jälkeen hänen armonsa.
Pyhä Jumala oli aikoinaan tehnyt liiton Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä (israelilaisten) välillä (1 Ms 17). Liiton merkiksi Jumala oli asettanut ympärileikkauksen. Siinä yhteydessä Jumala oli sanonut, että jos jotkut Aabrahamin jälkeläisten poikalapset olivat ympärileikkaamattomia, ”hävitettäköön heidät kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni”, j. 14).
Mooses ja Sippora tiesivät tämän, mutta olivat laiminlyöneet toisen poikansa eli Elieserin (2 Ms 18:3-4) ympärileikkaamisen. Herra uhkasi sen johdosta Moosesta kuolemalla ”käyden hänen kimppuunsa” (Miten? Sitä emme tiedä, ehkä ankaran sairauden muodossa). Mooseksen oli opittava, ettei hän voinut suhtautua välinpitämättömästi Jumalan sanaan. Hän joutui hengen vaaraan Jumalan pyhyyden edessä. Sippora pelasti miehensä ympärileikkaamalla poikansa Elieserin ja sivelemällä verta Mooseksen ”jalkoväliin” (hep. rägäl, jalka). Se olisi ollut Mooseksen tehtävä, mutta ehkä hän ei siihen enää Jumalan kurituksen tähden kyennyt.
Veri suojeli Moosesta, kuten se tulisi suojelemaan israelilaisia Egyptin maassa tuhoajaenkeliä vastaan (2 Ms 12). Mooses saa tästä omakohtaisen kokemuksen ja osaa sen vuoksi tarkasti ohjata israelilaisia pääsiäisyönä Egyptissä. Mooses saa myös kokemuksen, joka vahvistaa Vanhan testamentin uhrikultin. Se oli sidoksissa veren suojelevaan merkitykseen (3 Ms 17:11,14). Tuomalla veriuhrin Jumalalle ihminen tunnusti tuhoutuvansa hänen pyhyytensä edessä. Samalla turvautuminen veriuhriin toi hänelle pelastuksen, niin että hän jäi henkiin eikä tuhoutunut. Ympärileikkauksella oli niin ollen ihmistä suojeleva merkitys. Se, joka liitetään liiton kansaan ja tulee lähelle Jumalaa, jää henkiin, koska hän kantaa lihassaan merkkiä: veri on vuotanut, kun hän tuli Jumalan omaksi. Mooses solmii liiton Siinailla vihmomalla verta israelilaisten päälle (2 Ms 24).
Ympärileikattuaan Elieserin ja kosketettuaan Moosesta verellä jalkojen välistä Sippora sanoo Moosekselle: ”Sinä olet minun veriylkäni”. Ja teksti jatkuu: ”Niin hän (Jumala) jätti hänet (Mooseksen) rauhaan. Silloin Sippora sanoi: ”Veriylkä ympärileikkauksen kautta.” Tästä esiintyy kahdenlaista ymmärrystä: Joko niin, että Mooses oli veriylkä Sipporalle poikansa Elieserin veren kautta, tai: Sippora muistutti poikansa Elieserin veren kautta sekä itselleen että Moosekselle, että Mooses on ympärileikkauksen kautta hänen veriylkänsä. Oli niin tai näin, joka tapauksessa kysymys on vanhaan liittoon kuuluvasta messiaanisesta esikuvasta, joka viittaa siihen, että Jeesus on uuden liiton seurakunnan Veriylkä ja pelastaja oman verensä kautta. Toisin sanoen Jeesus on omalla verellään Golgatalla ostanut ja kihlannut itselleen morsiamen, joka on uuden liiton seurakunta.
Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen sen liiton sinetiksi, jolla yksilö otettiin hänen omaisuuskansansa jäseneksi (1 Ms 17). Uudessa liitossa kaste tuli ympärileikkauksen tilalle. Siksi Paavali kutsuu kastetta ”Kristuksen ympärileikkaukseksi” (Kl 2:11-12). Kasteessa ihminen liitetään meidän Veriylkäämme Jeesukseen Kristukseen, jossa me pelastumme. Aabrahamin liitossa ympärileikkaus oli liiton vakuus, ”uskonvanhurskauden sinetti” (Rm 4:11; KR-38). Uudessa liitossa kasteessa saatu Pyhän Hengen lahja Jumalan lapsen sisimmässä on sinetti, josta Herra tuntee omansa nyt ja viimeisellä tuomiollakin (Ef 1:13; 4:30).
Myös pyhän kasteen laiminlyöminen ja hylkääminen on kohtalokasta, sillä itse Veriylkämme Jeesus Kristus vakuuttaa: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” (Jh 3:3). Ja jaetta myöhemmin Jeesus sanoo, että tämä ylhäältä uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Jh 3:5).
Ks. myös pyhyys.
