Kärsimys on elämään olennaisesti kuuluva asia, johon syitä voi olla lukuisia. Usein ihminen ei itsekään ymmärrä, mistä kärsimys johtuu. Moni myös luulee sen johtuvan eri asiasta kuin se itse asiassa johtuu. Siksi kärsimyksen syyn ymmärtämiseen tarvitaan Jumalan sanan ohjausta, hengellistä kypsymistä ja joskus myös sielunhoidollista ohjausta.
Kärsimyksen tärkein syy on ilman muuta (1) synti, laajasti ymmärrettynä. Aina ei suinkaan ole niin, että tietystä synnistä seuraa tietty kärsimys. Usein tämä syys-seuraus -suhde jää meille epäselväksi. Se on kuitenkin selvää, että ihmiskunnan langenneisuus ja jokaisessa ihmisessä vaikuttava perisynti ovat kärsimyksen suurin aiheuttaja.
Kun ihminen rikkoo Jumalan käskyjä ja Hänen asettamaansa järjestystä vastaan, seurauksena on kärsimystä. Sekä ihmiselle itselleen että muille ihmisille. Jumala on asettanut järjestyksensä ihmisten välisiin suhteisiin ja Jumalan palvelemiseen juuri siksi, että ihmiset voisivat elää onnellisina ja välttää turhaa kärsimystä. Kuitenkin jo Eedenin paratiisissa Jumalan käskyn rikkominen – siis synti – johti pelkoon ja eroon toisista. Synnin seuraukseksi kerrotaan myös raskauden vaivat ja työn raskaus.
Synnin seuraukset tuntee jokainen omassa elämässään. Kun valehtelee, tulee huono omatunto ja syyllisyys, valhe pitää peittää toisilla valheilla, ihmissuhteet säröilevät, avoimuus vähenee, toisille aiheutuu haittaa jne. Tästä kärsimyksestä ja sen syistä vapautuu vain synnin tunnustamisen kautta.
Kristittykin ihminen joutuu kärsimään synnin seurauksista. Ihmisessä asuu loppuun saakka pahuus, joka johtaa ihmistä lankeemuksiin. Myös menneen elämän synnit aiheuttavat monesti kärsimystä, vaikka synnit on jo saanut anteeksi. Tämä näkyy vaikkapa perheen hajoamisen jälkeen.
Jo Vanhassa testamentissakin tunnetaan kärsimyksen toinen syy, (2) Jumalan koettelemus. Tämä näkyy hyvin Jobin elämässä. Job ei joutunut kärsimään omien syntiensä vuoksi, vaan kärsimyksen tarkoitus oli koetella Jobin uskoa ja luottamusta Jumalaan, ja avata hänen silmiään näkemään Jumalan suuruutta.
Valitettavasti ihmiset usein reagoivat Jumalan sallimiin koettelemuksiin niin, että kyselevät mitä pahaa ovat tehneet, kun Jumala näin rankaisee heitä. Siksi on tärkeää pyrkiä erottamaan toisistaan synnin seuraukset ja koettelemus. Aina näiden ero ei kuitenkaan ole selvä. On hyvä myös muistaa, että koettelemusten salliminen on Jumalan ”vasemman käden” työtä, jolla Hän pyrkii kasvattamaan meitä. Hänen ”oikean kätensä” toiminta sen sijaan tähtää syntien anteeksi antamiseen ja pelastukseen. Sitä Hän tekee evankeliumin sanalla.
Kolmantena kärsimyksen syynä ovat sitten (3) asiat, joita emme ymmärrä, ja jotka usein ainakin tuntuvat hyvin satunnaisilta. Miksi ihmisiä kuolee tsunamin tai maanjäristyksen uhrina? Miksi täysin sivulliset ja viattomat, lapset ja vanhukset joutuvat kärsimään toisten pahuuden vuoksi?
Vastauksia meillä ei useinkaan ole näihin pohdintoihin. Joudumme jäämään sen varaan, ettei Jumala tee virheitä eikä salli onnettomuuksia ilman syytä. Kaikki on viime kädessä Jumalan kädessä ja Hän ohjaa suuria kokonaisuuksia kohti hyvää lopputulosta. Ainakin lopun ajan vitsausten tarkoituksena on Raamatun mukaan se, että ihmiset kääntyisivät hädässään Jumalan puoleen.
Luonnonkatastrofit eivät usein johdu kenenkään synnistä, vaikka ne toki joskus ovat ihmisen ahneuden seurauksia. Kenties jonkun ihmisen elämässä luonnononnettomuuksilla on kuitenkin jokin positiivinen tehtävä. Ehkä se johtaa etsimään kestävää perustaa Kristuksen sovitustyöstä. Joku toinen taas löytää sen kautta elämäntehtävänsä toisten ihmisten auttamisessa.
Ks. myös kärsimys.
