Kärsimys

11.10.2016 • Ydinkohdat / K

Raamatun mukaan kärsimys ei kuulunut alun perin Jumalan luomaan maailmaan. Jumala loi maailman, joka oli hyvä. Kärsimys tuli maailmaan sen myötä, että ihminen nousi kapinaan Jumalaa vastaan eikä totellut Hänen käskyään. Ihminen tuli syntiseksi ja se puolestaan johtaa rangaistukseen eli kuolemaan. Kärsimys liittyy juuri tähän eroon Jumalasta ja Hänen tahdostaan, syntiin ja sen seurauksiin. Tämä näkyy hyvin selvästi siinä, että Jumala ilmoittaa syntiinlankeemuksen seurauksiksi naiselle kivut liittyen raskauteen ja synnyttämiseen ja miehelle työn ja toimeentulon vaivat.

Vanhassa testamentissa tulee usein esiin ajatus, että kärsimyksen syynä ei ole vain Aadamin lankeemus vaan myös kunkin ihmisen omat väärät teot. Sama koskee myös koko kansaa; Jumalan tahdon rikkova kansa joutuu kärsimään sodasta, kadosta, kuivuudesta, sisäisistä ristiriidoista ja pahimmillaan pakkosiirtolaisuudesta.

Jobin kirjassa kärsimys saa uusia sävyjä. Sen syynä ei olekaan enää vain ihmisen lankeemus vaan myös Jumalan sallima koettelemus. Kärsimyksen tarkoituksena Jobin kirjassa on tutkia sitä, pysyykö ihminen edelleen uskossa Jumalaan ja nuhteettomana elämässään, vaikka joutuu kohtaamaan suurtakin kärsimystä. Jobin kirja osoittaa sen, ettei synnin ja kärsimyksen välillä ole välttämättä lainkaan syy-seuraus -suhdetta. Myös nuhteettomat ja uskovat kärsivät.

Sama näkyy monien profeettojen elämästä. He eivät kärsineet oman pahuutensa vuoksi vaan siksi, että julistivat uskollisesti Jumalan tahtoa kansalle. Tämä näkyy erityisesti Jeremian kohdalla. Hän joutui vankeuteen, kaivoon, pilkatuksi ja lopulta väkisin maasta viedyksi, koska ei ollut valmis tinkimään Jumalan antamasta tehtävästä. Hänen kärsimyksensä oli muiden ihmisten aiheuttamaa.

Ajatus uskollisuudesta tehtävälle ja sijaiskärsimyksestä huipentuu Jesajan kirjan 53. luvun kertomukseen Herran kärsivästä palvelijasta. Ihmiset luulevat hänen kärsivän omien syntiensä vuoksi, mutta tosiasiassa hän kärsii kantaessaan toisten ihmisten pahuutta. Muiden ihmisten synnit ruhjovat ja lävistävät hänet. Hän joutuu jopa kuolemaan sijaiskuoleman toisten hyväksi, jotta heillä olisi rauha ja he voisivat parantua.

Ensimmäiset kristityt ymmärsivät Jesajan 53. luvun ennustuksena Jeesuksesta, joka kärsi kaikkien ihmisten syntien vuoksi, jotta he saisivat vapautua synnistä ja sen rangaistuksesta. Kristuksen kärsimys antaa ihmisille mahdollisuuden vapautua syntiinlankeemuksen kirouksesta. Uskomalla Vapahtajaan syntien sovittajana heidän yhteytensä Jumalaan korjaantuu, eivätkä he enää joudu elämään synnin alaisena eivätkä kohtaamaan iankaikkista kuolemaa. Näin heidän kärsimyksilleen asetetaan selkeä päätepiste: ruumiin kuolema. Sen jälkeen he ovat vapaita synnin seurauksista ja kärsimyksestä.

Kristityn ihmisen elämässä on kuitenkin vielä monenlaisia kärsimyksiä, koska hän elää edelleen ”lihassa”. Kärsimystä aiheuttaa mm. se, että uskova ihminen haluaisi kyllä tehdä hyvää, mutta ei pysty siihen. Hän on yhä ruumiissaan vaikuttavan synnin lain vanki. Hänen lihansa ei vapaudu siitä tämän maallisen elämän aikana (Room. 7:14-25). Synnit saa kyllä anteeksi, mutta turmeltunut luonto aiheuttaa silti edelleen kärsimystä sekä kristitylle itselleen että hänen läheisilleen.

Kristityn ihmisen kärsimykset eivät johdu vain siitä, että hän elää edelleen lihassa. Ne ovat myös automaattinen seuraus Kristuksen seuraamisesta (Matt. 10:38-39). Ne ovat kristitylle jopa merkkinä Jumalan valinnasta (Joh. 15:18). Kärsimyksen voi sanoa olevan armoa (Jaak. 1:2). Paavali kertoo jopa iloitsevansa kärsiessään (Kol. 1:24). Ison katekismuksenkin mukaan ”missä Jumalan sanaa saarnataan … sieltä ei rakas pyhä ristikään voi jäädä pois” (3. rukous). Pyhä risti tarkoittaa tässä kärsimystä Kristuksen ja evankeliumin tähden.

Kristitty odottaa ruumiin lunastamista vapaaksi (Room. 8:23). Se tapahtuu kun ruumis ja sielu erkaantuvat toisistaan kuoleman hetkellä. Lopullinen ruumiin vapautuminen synnistä ja kärsimyksestä tapahtuu Kristuksen tullessa, kun Kristukseen uskovien ihmisten ruumiit kirkastetaan. Ne vapautuvat silloin kaikista lankeemuksen seurauksista ja jäljistä.

Usko Jumalaan tekee kaikesta kärsimisestä mielekästä. Kristitty ihminen voi luottaa siihen, ettei mitään tapahdu sattumalta tai vahingossa vaan myös hänen kärsimykseensä on kätkettynä Jumalan suunnitelma ja hyvä tarkoitus, vaikka sitä ei saata koskaan ymmärtää tämän elämän aikana. Loppujen lopuksi kaikki se, mitä Jumala antaa ja sallii meidän elämäämme, tähtää vain yhteen tavoitteeseen: uskon päämäärään, sielun pelastumiseen (1. Piet. 1:9).

Toisaalta Kristuksen kärsimys vahvistaa kristittyä kärsimyksen keskellä, koska ymmärrämme, että Hän on kärsinyt samalla tavoin kuin mekin kärsimme. Kristus kärsii yhdessä meidän kanssamme ja kantaa yhdessä meidän taakkojamme. Joskus kristitty voi joutua kärsimään myös Kristuksen ja evankeliumin tähden, kun Saatana ja maailma hyökkäävät hänen kimppuunsa. Sitä Paavali tarkoittanee sanoessaan, että ”Sen mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta” (Kol. 1:24).

Kristittyjen tulee tehdä työtä lähimmäisten kärsimysten vähentämiseksi. Hänen tulee myös toimia olosuhteiden ja rakenteiden muuttamiseksi niin, että inhimillinen kärsimys vähenisi maailmassa. Tämä voi joskus tarkoittaa myös taloudellisten ja poliittisten muutosten toteuttamista. Ennen muuta kristityn tehtävänä on kuitenkin olla mukana siinä työssä, jossa syntiinlankeemuksesta osalliset ihmiset saavat kuulla Kristuksesta, saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät elämänyhteyteen Luojansa kanssa.

Kristityllä on myös kärsimyksen keskellä käytössään välineet, jotka auttavat kestämään vastoinkäymisiä. Hänen rinnallaan on joka hetki Vapahtaja, joka on luvannut olla omiensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Tämän Vapahtajan Hän saa aina uudelleen kohdata Jumalan sanan ja ehtoollisen kautta. Myös kasteen lahjan muistaminen ja käyttäminen ripissä antaa paljon voimaa kärsimyksen keskellä. Samoin jumalanpalvelus ja seurakuntayhteys ovat valtavia voimavaroja vaikeina aikoina.

Rukouksessa kristitty saa aina jättää kaikki asiansa Jumalan hoitoon: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:6-7). On totta, että ”kärsimyksessä opitaan parhaiten rukoilemaan” (Harold A. Bosley).

Ks. myös ristin teologia

KIRJALLISUUTTA
Iloinen kärsimys. Valikoima Martti Lutherin saarnoja. Hengen tie 18. Pieksämäki 1996.
Olav Valen-Sendstad, Pistin lihassa. Tie rauhaan elämän taisteluissa. Pieksämäki 1986.
Warren W. Wiersbe, Miksi pahaa tapahtuu Jumalan ihmisille? Jyväskylä 1984.
Philip Yancey, Pettynyt Jumalaan? Usko kriisissä. Juv


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos