Avioero

11.10.2016 • Ydinkohdat / A

Avioerolla tarkoitetaan yhteiskunnan säätämällä tavalla solmitun, elinikäiseksi tarkoitetun avioliiton julkista ja oikeudellista purkamista. Raamatun maailmassa tämä tapahtui antamalla juridinen ”erokirja” (Matt. 19:7). Uusi testamentti torjuu avioeron ratkaisuna avioliiton ongelmiin. Jeesus ja hänen seurakuntansa eivät kuitenkaan hylkää eronnutta.

Vanha testamentti säätää avioerosta: Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan (5. Moos. 24:1). Tätä kohtaa oli Jeesuksen aikaan tullessa tulkittu niin, että se antoi oikeuden erota melkein mistä syystä tahansa. Jeesus kuitenkin palauttaa keskustelun avioliiton säätämykseen luomisen yhteydessä. Avioliitossa Jumala on tehnyt miehen ja vaimon yhdeksi. Tätä liittoa ei tule särkeä. Ja [Jeesus] sanoi heille: ”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin.” (Mark. 10:11–12). Jeesuksen opetuksesta on tärkeää huomata, kuinka tasaveroisiksi hän asettaa miehen ja vaimon. Vaimoa ei voi hylätä vapaasti, kuten jotkut ajattelivat, vaan hylkääjä teki synnin vaimoaan kohtaan. Huorin tekeminen tarkoittaa aviorikosta, joka on kielletty kuudennessa käskyssä. Tarkalleen ottaen Jeesuksen mukaan avioliiton side särkyy siinä tilanteessa, kun liitytään kolmanteen osapuoleen. Raamatun mukaan ero, ilman uutta liittoa on hankalissa tilanteissa mahdollinen ratkaisu: ”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa” (1. Kor. 7:10–11). Kristittyjen ja kristityn seurakunnan tulee tukea aviopareja pysymään yhdessä ja käsittelemään ongelmansa.

Entäpä sitten kun on erottu? Onko uudelle avioliitolle mahdollisuutta? Selvää on, että uuteen liittoon ei tule kiirehtiä. On käsiteltävä eroon johtaneet asiat. On ripittäydyttävä siihen liittyneistä synneistä. On punnittava, onko mahdollista joskus tulevaisuudessa palata yhteen edellisen aviopuolison kanssa. On harkittava, olisiko kuitenkin parempi elää naimattomana. Nämä asiat on hyvä käsitellä oman pastorin kanssa. Uusi testamentti ei pidä erityisesti hylätyn osapuolen uutta liittoa mahdottomana, kunhan tiedostetaan, ettei se ole sama kuin ensimmäinen, elinikäiseksi tarkoitettu, yhden lihan liitto. Joka tapauksessa näemme Jeesuksen sukuluettelosta, että siinä on myös avioliittoja, joita edelsi aviorikos (Matt. 1). Muistamme myös Jeesuksen kohtaaman samarialaisen vaimon, joka oli ollut useita kertoja avioliitossa, vaikka vain niistä ensimmäinen oli ollut juuri se varsinainen yhden lihan liitto, jonka Jumala oli asettanut (Joh. 4:17–18). Uusi liitto ei siis automaattisesti ja ilman muuta ole mahdollinen. Mutta ei se myöskään ole täysin poissuljettu asia. Uuden liiton puolesta rukoiltaessa ei käytetä samaa avioliittoon vihkimisen tai avioliiton siunaamisen kaavaa kuin ensimmäisen liiton kohdalla.

Perheen elämälle avioero on kipeä paikka, ja seurakunnan tulisikin olla tukena koko perheelle; etenkin lapsille. Avioero vaikuttaa myös seurakunnan elämään. Jos eroon liittyy hylkäämisen syntiä, on asia käsiteltävä ripissä ennen kuin hylkääjä voi tulla yhteiseen ehtoollispöytään.

Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa: Kerrotaanhan evankeliumeissakin, miten kuningas Herodes veljensä vielä eläessä otti ja nai tämän vaimon… Meidän keskuudessamme ei toivoakseni kuitenkaan löydy esimerkkejä tällaisista tapauksista, koska Uusi testamentti kieltää avioeron. (IK, 305–306).

Ks. myös Avioliitto, avioero ja eronneiden vihkiminen ja Avioero ja uudelleen avioituminen Uudessa testamentissa.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos