1. sunnuntai loppiaisesta

Me, jotka olemme Kristukseen kastetut ja olemme uskolla tarttuneet Häneen ainoana toivonamme, elämme jatkuvaa riemuvuotta. Kristus tänäänkin sanassaan lupaa seuraajilleen otollista vuotta, lohduttamalla murheellisia ja pukemalla uskoviensa päähän juhlapäähineen – surun ja epätoivon päähine ei kuulu kristityille.

Kaikkien vaikeuksiemme, huoliemme, sairauksiemme ja yksinäisyydenkin keskelle Hän ilmestyy sanassaan ja antaa vastauksen ja lohdutuksen kyselyihimme. Johannes Kastaja kehottaa päivän evankeliumitekstissä katsomaan Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin. Kristityn ei tarvitse eikä pidä katsoa itseensä eikä ominaisuuksiinsa – Kristuksessa meillä on kaikki: Hän ei väsy kantamaan murheitamme, Hänellä on meille aikaa ja Hän varustaa, ohjaa ja vie perille. Augustinus rukoilee nöyrästi : ”Herra, käske, mitä tahdot – anna, mitä käsket”!

Jumalalle on tärkeää, että kaikki saavat kuulla ilosanoman Hänestä. Evankeliumi ei tavoita ketään, jollei Pyhä Henki tee työtään ja kutsu. Etiopialaista hoviherraa, Pyhä Henki kutsui Jumalan sanan kautta, lukihan tämä Raamattua. Tarvittiin sana ja lähetetty sanan selittäjä Filippos, jonka kautta taivaan valtakunnan aarteet avattiin tälle Haamin suvun edustajalle ja tarvittiin pyhä kaste, jolla hoviherra liitettiin Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon. Kuinka suloiset olivatkaan ilosanomantuoja Filippoksen jalat etiopialaiselle hoviherralle. Kuinka ihania ovatkaan meidän jalkamme ilosanoman tuojina, kun saamme avata taivaan valtakunnan aarteita Herran kutsumille. Siihen tehtävään meidät on kutsuttu!

Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Jes. 12:3 Psalmi: Ps. 89:19–22 27–30 Hallelujasäe: Joh. 1:29
1. lukukappale: Jes. 61:1–3 2. lukukappale: Ap. t. 8:26–40 Evankeliumi: Joh. 1:29–34

1. lukukappale
Jes. 61:1–3
Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”, ”Herran istutus”, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

2. lukukappale
Ap. t. 8:26–40
Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”
Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.

Evankeliumi
Joh. 1:29–34
Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.”
Ja Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.”

Rukoukset
1. Herra Jumala! Suo taivaallisesta armostasi, mitä kansasi anoo, että se tuntisi ja toteuttaisi sinun tahtosi. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.
2. Laupias rakkauden Jumala! Me kiitämme sinua siitä, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan meidän ja kaikkien ihmisten syntien sovitukseksi ja vuodattanut hänen päälleen Pyhän Henkesi mittaamattomasti. Me kiitämme sinua myös siitä, että olet pyhässä kasteessa ottanut meidät lapsiksesi ja kirkkautesi perillisiksi. Anna meille armo uskoa häneen sydämestämme sekä Henkesi voimaa palvella sinua kaikkina elämämme päivinä. Suo meidän viimein saada iankaikkinen autuus taivaallisessa valtakunnassasi. Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Jes. 12:3
Te saatte ilolla ammentaa |vettä *
pelas|tuksen lähteistä.

Psalmi:
Ps. 89:19–22, 27–30
Sillä meidän kilpemme on Herran |huomassa, *
meidän kuninkaamme on Israelin |Pyhän huomassa.

Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja |sanoit: *
”Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut |valittuni:

minä olen löytänyt Daavidin, palveli|jani, *
olen voidellut hänet pyhällä |öljylläni.

Minun käteni on lujasti tukeva |häntä, *
minun käsivarteni on häntä |vahvistava.

Hän kutsuu minua: ’Sinä olet minun |isäni, *
sinä minun Jumalani ja pelas|tukseni kallio’.

Ja minä asetan hänet esi|koiseksi, *
maan kuninkaista |korkeimmaksi.

Minä säilytän armoni hänelle iankaikki|sesti, *
ja minun liittoni hänen |kanssaan on luja.

Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä |iäti *
ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin |taivaat pysyvät.

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.