Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

2. paastonajan sunnuntai Reminiscere

8.3.2020

Evankeliumiteksti kuvaa, kuinka Jeesus ja kolme hänen mukanaan ollutta opetuslasta laskeutuivat kirkastusvuorelta suoraan keskelle epäuskon kaaosmaista pimeyttä. Paikalla oleva kansa oli nähnyt, kuinka kukaan Jeesuksen yhdeksästä opetuslapsesta ei ollut kyennyt ajamaan pois pahaa henkeä riivatusta pojasta. Kirjanoppineet tuo epäonnistuminen oli ajanut väittelemään opetuslasten kanssa. Opetuslapset puolestaan olivat ihmeissään, koska eivät olleet pystyneet poikaa auttamaan.

Suurimmasta epäuskon pimeydestä kärsi kuitenkin riivatun pojan hätääntynyt isä. Tällaisen sekasorron, riidan, avuttomuuden ja hädän keskelle Jeesus nyt laskeutuu. Lohduttavasti on Luther sanonut, että siinä missä ihmisen mahdollisuudet loppuvat, siinä Jumalan vasta alkavat. Tämän saavat isä ja hänen riivattu poikansa kokea ja tätä tekstimme saarnaa.
Mutta miksi Jeesus kysyi isältä, kuinka kauan paha henki oli poikaa vaivannut? Jumalana hän sen kyllä tiesi. Kysymällä Jeesus haluaa kohdata ensin isän. Taivaallinen Sielunhoitaja haluaa kuulla, mitä isän sydämellä on ja liittyä siihen. Samalla hän myös kohdisti isän huomion itseensä.

Ja todella merkillinen on tuo isä. Kun hän saa kuulla Jeesukselta lupauksen, että kaikki on mahdollista sille, joka uskoo, niin heti hän huutaa: ”Minä uskon, auta minua epäuskossani!” Tätä rukousta ovat myöhemmin miljoonat ihmiset huutaneet Herralle.
Tuo lyhyt rukous on tarttumista edellä kuultuun Jumalan lupaukseen. Tarttumista seuraa uskontunnustus, mutta myös synnintunnustus. Se tunnustaa Jeesuksen uskon lahjoittajaksi ja epäuskon pimeyden voittajaksi. Voisi siis sanoa, että tuo lyhyt rukous sisältää koko kristinuskon.

Isän turvautuminen Herraan Jeesukseen vapautti hänen poikansa pahan hengen vallasta. Myös tänään Herra vetää ihmisiä luokseen taistelussa epäuskon pimeyttä ja pahuuden voimia vastaan.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen. 2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2
1. lukukappale: 2. Kun. 20:1–7 2. lukukappale: 1. Kor. 10:12–13 Evankeliumi: Mark. 9:17–29


1. lukukappale
2. Kun. 20:1–7
Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillansa; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane”. Niin hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa sanoen: ”Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!” Ja Hiskia itki katkerasti. Mutta Jesaja ei ollut vielä lähtenyt keskimmäiseltä esipihalta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Palaja takaisin ja sano Hiskialle, minun kansani ruhtinaalle: ’Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä parannan sinut: jo kolmantena päivänä sinä menet Herran temppeliin. Ja minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. Ja minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä. Minä varjelen tätä kaupunkia itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.’” Ja Jesaja sanoi: ”Toimittakaa tänne viikunakakkua”. Niin he toivat sitä ja panivat paiseen päälle; ja hän parani.

 

2. lukukappale
1. Kor. 10:12–13
Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

 

Evankeliumi
Mark. 9:17–29
Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ”Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.” Hän vastasi heille sanoen: ”Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni.” Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: ”Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Niin hän sanoi: ”Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene”. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: ”Hän kuoli”. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: ”Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.

 

Rukoukset
1. Laupias Jumala, joka hyvin näet, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 25:6
Muista laupeuttasi, Herra, ja |armoasi, *
sillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta.

 

Psalmi:
Ps. 25:1–10
Sinun tykösi, Herra, minä y|lennän sieluni, *
Jumalani, si|nuun minä turvaan;

älä salli minun jou|tua häpeään, *
älkööt viholliseni saako |riemuita minusta.

Ei yksikään, joka sinua odottaa, |joudu häpeään; *
häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyt|tä uskottomat.

Herra, neuvo mi|nulle tiesi, *
opeta |minulle polkusi.

Johdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua, *
sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää.

Muista laupeuttasi, Herra, ja |armoasi, *
sillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta.

Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun |rikoksiani; *
muista minua armosi mukaan, hyvyyte|si tähden, Herra.

Hyvä ja va|kaa on Herra; *
sentähden hän neuvoo |syntiset tielle.

Hän johdattaa nöy|riä oikein, *
hän opettaa |nöyrille tiensä.

Kaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille, *
jotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
8.3.2020
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos