4.12.2024 •

Loading Events

« All Events

2. sunnuntai joulusta

4.1.2026

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?”, julistaa profeetta Jesajan kirjan 66:n luvun alussa. Jumalaa ei siis miellytä todella mikään ihmisten tekemä luomus. Hän itse on luonut kaiken ja hallitsee kaikkea. Kuinka Hän siis voisikaan asua jossain rakennuksessa? Silti Jumala oli kertonut Moosekselle tahtovansa asua telttamajassa Egyptistä paenneen Israelin kansan keskellä. (2. Moos. 25:8) Tällä tavoin israelilaiset pystyivät pakomatkan aikana erityisen käytännöllisesti havaitsemaan, että Jumala oli heidän kanssaan.

Kauan tämän jälkeen kuningas Salomo rakensi Jumalan tahdon mukaisesti temppelin Jerusalemiin. Tuon paikan Jumala oli valinnut nimensä asuinsijaksi. (5. Moos. 12:5) Vanhan testamentin lukukappale on tuon temppelin vihkijäispuheesta. Siinä Salomo rukoilee, että Jumala kuulisi kansansa rukoukset, kun ne rukoillaan temppeliä kohti kääntyneenä. Temppelillä oli kriittinen merkitys Israelin uskolle aina Jeesuksen päiviin saakka, vaikka Salomon rakennuttama temppeli tuhottiinkin ja pakkosiirtolaisuuden aikana temppelipalvelus jouduttiin lakkauttamaan kokonaan.

Jeesus vieraili temppelissä 12-vuotiaana evankeliumitekstin kertoman mukaisesti. Hän oli tullut Jerusalemiin Joosefin ja Marian kanssa pääsiäisjuhlille, mutta jäänyt temppeliin heidän lähdettyään jo takaisin kohti Nasaretia. He löysivät Jeesuksen lopulta temppelistä keskustelemasta opettajien kanssa. Jeesus vastasi äitinsä kysymykseen ensi lukemalta tylyn oloisesti: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?”. Hän oli kuitenkin vilpitön kertoessaan, että hänen tulee olla Isänsä luona tämän nimen asuinsijassa, eli temppelissä. Kaikki kuulijat ihmettelivät temppelissä Jeesuksen vastauksien viisautta. Jeesuksen piti kuitenkin myös oppia asioita. Hän oli jäänyt temppeliin, sillä hän tiesi sen olevan myös tarpeellista valmistautumista hänen tulevaa kutsumustaan varten opettajana ja maailman pelastajana.

Meille kristityille juutalaisuudessa tärkeänä pidetty temppelikultti näyttäytyy usein vieraana ja omituisena puhdistussäädöksineen ja säännöllisine uhritoimituksineen. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kuulumme uuteen liittoon, eivätkä juutalaiset perinteet siksi liity meihin. Tämä on tietysti totta, mutta meidänkin on hyvä pysähtyä välillä miettimään, mitä tuolla temppelikultilla haluttiin israelilaisille opettaa. Tiivistetysti temppelin toiminnalla oli tarkoitus opettaa kolme asiaa: 1.) Jumala on pyhä, 2.) ihmiset ovat syntisiä ja 3.) ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Eläinuhrit eivät voineet kuitenkaan tuoda ihmisille armahdusta. Tarvittiin täydellinen uhri Jumalan Pojassa, Jeesuksessa. Temppelikultti oli vain väliaikainen ratkaisu, jota seurasi sen täydellistymä, kun ”Sana tuli lihaksi ja telttamajaili keskellämme”. (Joh. 1:14) Jeesus täytti kaikki temppelin osien tarkoitukset. Ne kaikki olivat ennustusta hänestä. Tämä uusi temppeli on edelleen läsnä ja toimii tässä maailmassa. Me kristityt olemme pyhien yhteisöissä osa Kristus-ruumista. Pelastus on saavutettu kertakaikkisesti Jeesuksen Kristuksen kautta, ja me saamme elää tätä sanomaa todeksi ja viedä sitä eteenpäin.

Lue lisää tästä aiheesta esimerkiksi täältä: Temppeli ja täältä: Temppeli on Jeesus.


Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen 2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4
1. lukukappale: 1. Sam. 3:1–10 2. lukukappale: Room. 12:1–5 Evankeliumi: Joh. 10:22–30


1. lukukappale
1. Sam. 3:1–10
Ja poikanen Samuel palveli Herraa Eelin johdolla; mutta Herran sana oli harvinainen siihen aikaan, eivätkä näyt olleet tavallisia. Siihen aikaan tapahtui kerran, kun Eeli, jonka silmiä alkoi hämärtää, niin ettei hän voinut nähdä, makasi sijallansa eikä Jumalan lamppu ollut vielä sammunut ja Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli, että Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän riensi Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua”. Mutta hän vastasi: ”En minä kutsunut; pane jälleen maata”. Ja hän meni ja pani maata. Mutta Herra kutsui taas Samuelia; ja Samuel nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua”. Mutta tämä vastasi: ”En minä kutsunut, poikani; pane jälleen maata”. Mutta Samuel ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle. Ja Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran; niin hän nousi ja meni Eelin tykö ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua”. Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikasta. Ja Eeli sanoi Samuelille: ”Mene ja pane maata; ja jos sinua vielä kutsutaan, niin sano: ’Puhu, Herra; palvelijasi kuulee'”. Samuel meni ja pani maata sijallensa. Niin Herra tuli ja seisoi ja huusi niinkuin edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee”.

 

2. lukukappale
Room. 12:1–5
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä.

 

Evankeliumi
Joh. 10:22–30
Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.” Jeesus vastasi heille: ”Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

 

Rukous
Herra Jumala, joka olet niiden voima, jotka huutavat sinua avukseen, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua, niin auta armollasi, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 27:4
Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä |pyydän: *
että saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani.

 

Psalmi:
Ps. 84:2–5, 11–12
Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra |Sebaot! *
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti.

Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa |laskee: *
sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun |Jumalani.

Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *
He kiittävät |sinua alati.

Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *
mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalatto|mien majoissa.

Sillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *
Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti |vaeltavat.

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.

Details

Date:
4.1.2026
Event Categories:
,


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos