Hiljaisen viikon maanantaina on vuorossa toinen ahti. Ensimmäinen ahti on kiirastorstain ehtoollisen asettaminen. Tämä nykyisin oudolta vaikuttava järjestys johtuu siitä, että ennen luterilaisuudessa palmusunnuntain aiheena oli ehtoollinen. Koska sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, niin piinaviikko alkoi palmusunnuntaista. Ahti merkitsee näytöstä. Sana periytyy meille ilmeisesti englannin kautta latinasta. Siksi puhutaan ahti-saarnoista, koska jokainen ahti on ollut keskiaikainen Jeesuksen kärsimykseen liittyvä evankeliumikuvaelma eli näytös. Öljymäki on Jeesukselle ja hänen opetuslapsileen tuttu paikka. Nyt kuitenkin ollaan aivan eri merkeissä ja tunnelmissa siellä kuin edellisillä kerroilla. Jeesus on huolestunut, ahdostunut ja peloissaan. Jeesus ihan siis hikoilee ja hänen hikensä ovat kuin veripisarat. Opetuslapet eivät jaksa valvoa ja rukoilla Mestarinsa kanssa; onhan juuri syöty runsas pääsiäisateria ja juotu viiniä. Heidät valtaa uni, vaikka Jeesus pyytää heitä valvomaan kanssaan, olemaan hänen turvanaan ja apunaan. Taivaallinen Isä lähettää kuitenkin pyhän enkelin vahvistamaan Jeesusta hänen tuskansa tähden. Näemme Herran olevan kauhuissaan niin kuin ihminen. Ihminen hän onkin: Jumala ja ihminen. Getsemanen yössä Jumalan Poika näyttäytyy todellisena ihmisenä. Hän ei käytä jumalallista valtaansa ja voimaansa, vaan antaa ottaa itsensä kiinni. Hänen opetuslapsensa kavaltaa hänet; myy rahasta hänen vihollisilleen. Muut opetuslapset, jotka ovat olleet pääsiäisaterialla Jeesuksen kanssa loppuun saakka, pakenevat. Näin Jeesuksen seuraajien uskollisuus paljastuu: sitä ei ole. Pietarikin, joka ensin väkivaltaa käyttäen puolustaa puutarhassa Jeesusta, kohta kieltää hänet kiroten. Getsemane paljastaa meille Jeesuksen suuren ihmisrakkauden ja meidän vihamme Jumalaa kohtaan. Sillä ei ainoastaan Juudas ole Jeesuksen kavaltaja, vaan sinä ja minä. Ei vain Pietari ole kieltänyt Jeesusta, vaan jokainen ihminen. Jeesus kulkee kohti ristiään koko ihmiskunnan synnin tähden. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta 1. lukukappale Jer. 18:19–20 Kuuntele sinä, Herra, minua ja kuule, mitä minun vastustajani puhuvat. Onko hyvä pahalla kostettava, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä. 2. lukukappale 1. Piet. 2:21–24 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. Evankeliumi Luuk. 22:39–62 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen”. Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?” Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: ”Herra, iskemmekö miekalla?” Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: ”Sallikaa vielä tämäkin”. Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: ”Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: ”Tämäkin oli hänen kanssaan”. Mutta hän kielsi sanoen: ”Nainen, en tunne häntä”. Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: ”Sinäkin olet yksi niistä”. Mutta Pietari sanoi: ”Mies, en ole”. Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: ”Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin”. Mutta Pietari sanoi: ”En ymmärrä, mies, mitä sanot”. Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: ”Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. Rukoukset 2. Taivaallinen Isämme! Opeta meitä tutkimaan Poikasi kärsimystä ja kuolemaa, niin että kuolisimme pois synnistä ja nousisimme hänen kanssaan uuteen elämään Pyhässä Hengessä. Meidän heikkoutemme on suuri, syntimme monet ja sydämemme pelokas, mutta sinä, Herra, olet uskollinen lupauksissasi ja tahdot pelastaa meidät kuolemasta elämään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: Älä peitä minulta kasvojasi, kun minul|la on ahdistus, * Sillä minun päiväni ovat haihtu|neet kuin savu, * Sydämeni on paahtunut ja kuivu|nut kuin ruoho, * Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat |minun nahkaani. * Minä |olen uneton, * Kaiken päivää viholliseni minua |häpäisevät; * Sillä minä syön |tuhkaa kuin leipää *Hiljaisen viikon maanantai
14.4.2025
Päivän psalmi Antifoni: Fil. 2:8 Psalmi: Ps. 102:2–10
1. lukukappale: Jer. 18:19–20 2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–24 Evankeliumi: Luuk. 22:39–62
1. Kaikkivaltias Jumala! Suo ainoan Poikasi kärsimyksen virvoittaa meitä, jotka heikkoudessamme näännymme niin monissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.
Fil. 2:8
Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuo|lemaan asti, *
hamaan ristin |kuolemaan asti.
Ps. 102:2–10
Herra, kuule minun |rukoukseni, *
ja minun huutoni tulkoon |sinun eteesi.
kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja |vastaa minulle.
ja minun luitani polttaa |niinkuin ahjossa.
sillä minä unhotan |syödä leipääni.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja |raunioissa.
olen kuin yksinäinen |lintu katolla.
ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun ni|meni kautta.
ja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuk|sesi tähden.