Kysymys: Paavali puhuu 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa Antikristuksen (KR 38: ”laittoman”, UKR 91: ”vääryyden ihmisen”) saapumisesta. Hänen mukaansa laittomuuden salaisuus on jo kirjeen kirjoittamisaikana vaikuttamassa. On kuitenkin joku tai jokin, joka vielä pidättää Antikristuksen tuloa: ”jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää” (2:7). Mikä se Antikristuksen pidättäjä on?
Vastaus: Asian selvittämisen tekee erikoiseksi se, että Paavalin lukijat kyllä tiesivät, mikä se on. Paavalihan sanoo: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2:5). Hän ei siis katso tarpeelliseksi toistaa sitä enää kirjeessään, vaikka myöhemmille lukijoille ei asia ole ollenkaan selvä.
Hämmennystä on herättänyt sekin, että Paavali käyttää tästä pidättäjästä kahta eri kreikan kielen muotoa. Hän puhuu sekä asiasta, joka pidättää (tó katékhon) että persoonasta, joka pidättää (ho katékhoon). Sanoista ei siis voi päätellä, onko kyseessä asia vai henkilö, joka estää Antikristuksen tulemisen. Vai estävätkö molemmat?
Raamatuntutkijat ovat miettineet päänsä puhki, mikä tai kuka tämä pidättäjä voisi olla. Otan muutamia esimerkkejä.
Koska Paavali puhuu laittomuuden tulemisesta, on arveltu, että yhteiskunnallinen laki ja järjestys pitäisivät Antikristuksen loitolla. Jotkut selittäjät arvelevat Paavalin tarkoittaneet Rooman valtakunnan hyvää järjestystä ja oikeuslaitosta, jotka pitivät yllä laillisuutta. Jos näin olisi, silloinhan Antikristuksen olisi pitänyt tulla, kun Rooman oikeuslaitos kukistui. Jotkut tosin laajentavat tuon laillisuuden nykyaikaan ja sanovat sen estävän Antikristuksen tulemista. Nykyaikana ei kuitenkaan esim. Saksan oikeusjärjestelmä kyennyt estämään Hitlerin valtaannousua ainakin näennäisen laillisin keinoin. Tuntuisi oudolta, että Paavali tarkoittaisi pidättäjällä yhteiskunnan lakia.
Amerikkalaiset raamatunselittäjät (mm. Hal Lindsey) ovat mieltyneet tulkintaan, että tämä pidättäjä olisi Pyhä Henki. Lindseyn mukaan Pyhä Henki poistuu maailmasta samalla hetkellä, kun seurakunta temmataan taivaaseen. Tämän jälkeen alkaa hänen mukaansa ahdistuksen aika, jota Antikristus hallitsee. Tämä käsitys kaatuu siihen, ettei Raamattu opeta salaista ylöstempaamista. Olisi myös mahdoton ajatus, että Pyhä Henki poistuisi maailmasta ennen Kristuksen näkyvää paluuta. Silloinhan ei kukaan voisi enää pelastua Antikristuksen aikana. Kaiken lisäksi Raamattu selvästi opettaa uskovien olevan maailmassa myös Antikristuksen hallintokaudella (esim. Ilm. 13:7-10).
Itse kirjoitin (Kuin salaman leimahdus, 2007), että ”kysymys ’pidättäjästä’ puolestaan ratkeaa Tessalonikalaiskirjeen huolellisella lukemisella. Se, mikä pidättää Antikristuksen ilmaantumista, käy ilmi jakeesta 2:3: ’Älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota (Kristuksen paluun) päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen lapsi’. Jumalan sanan tietoinen hylkääminen johtaa luopumiseen Jumalasta, Kristuksesta ja kristillisestä uskosta. Tämä maallistumiskehitys saavuttaa jossain kohdin rajan, jonka jälkeen persoonallisen, lihaksi tulleen Pahan on mahdollista saada valta maailmassa ja jopa ihmisten sydämessä (’Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä’, Ilm. 13:3)”.
Yhteenvetona totesin, että ”pidättäjänä on siis yksinkertaisesti Jumalan sana, sanan puhdas saarna ja sen uskolla vastaanottaminen. Kun niistä luovutaan, ovat portit sepposen selällään vaikka minkälaisille pedoille ja harhaopeille” (2007, 86).
Antikristuksen pidättäminen liittyy varmaankin siihen Saatanan kahlehtimiseen, josta puhutaan Ilmestyskirjan 20. luvun jakeissa 1-3. Kristuksen sovitustyö ja sen julistaminen rajoittavat Saatanan toimintamahdollisuuksia. Se on voitettu vihollinen, mutta koettaa yhä kuitenkin eksyttää jopa valittuja. Aikojen lopulla Saatana päästetään kuitenkin villitsemään kansoja. Tässä on kysymyksessä Antikristuksen valtaannousu ja Pahan voimien viimeinen yritys kukistaa Kristus ja Hänen Kirkkonsa.
Käyttämällä Jumalan sanaa ja Kristuksen nimeä voi seurakunta vastustaa pahan vaikutusta. Kerran tulee kuitenkin aika, jolloin ”hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä” (Aamos 8:12). Tuolloin saa Antikristus vallan lyhyeksi ajaksi.
Ks. myös lopun ajat, antikristus
(Kuva LCMS)
