Nimenä ”antikristus” (”Vastakristus”) tulee vastaan UT:n Johanneksen kirjeissä (1 Joh. 2:18, 2:22, 4:3, 2 Joh. 7): Antikristus tulee, ja monta Antikristusta on jo ilmaantunut. Antikristus kieltää Isän ja Pojan. Yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta vaan on Antikristuksen henki. Antikristus on villitsijä, joka ei tunnusta Jeesuksen inkarnaatiota, ihmiseksi syntymistä. On monta edelläkäyvää antikristusta, kunnes viimeiseksi tulee hän, joka se lopullisesti on.
Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla Jeesus varoitti ”vääristä kristuksista” ja ”vääristä profeetoista”, jotka eksyttävät monta (Matt. 7:15, 24:11.24, Mark. 13:22, Luuk. 6:26). Antikristus esiintyy UT:ssa myös muilla nimillä: ”Laittomuuden/vääryyden ihminen”, ”kadotuksen lapsi”, ”vastustaja”, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, julistautuu Jumalan temppelissä jumalaksi (2 Tess. 2:3-4).
Kun lopullinen Antikristus on ilmestynyt, ja maailmanlaaja luopumus on ensin tapahtunut, vasta sitten voi olla varma, että Kristuksen toinen tuleminen on aivan käsillä, koska Herra Jeesus tullessaan surmaa Antikristuksen ”suunsa henkäyksellä” eli sanallaan ja ”tulemuksensa ilmestyksellä”, kun sanan usko viimeinkin muuttuu näkemiseksi (2 Tess. 2:8).
Antikristuksen henki vaikuttaa jo nyt. Se on VT:n väärien profeettojen valheen hengen esiintymisen jatkumista Kristuksen tultua. Tuota henkeä kuitenkin sitoo ja estää nykyajassa kreikan maskuliinilla ja neutrilla ilmaistu kaksoispidättäjä (ho katekhoon – to katekhon). Lopullinen Antikristus ilmenee, kun Jumala on poistanut tuon esteen. Sen jälkeen Antikristus nousee kaikella valheen voimalla ja vääryyden viettelyksillä hallitsemaan maailmaa. Se toimii kuin mehiläispesän jättävä vanha mehiläiskuningatar kokoamalla ympärilleen seuraajiensa valtavan lauman ja lentämällä Jumalan tuomion kautta kadotukseen (2 Tess. 2:7-12). Jumala itse lähettää lopullisen eksytyksen hengen tuomitakseen ne, jotka eivät ota vastaan hänen sanaansa.
Apostoli Paavalin opetus 2:ssa Tessalonikalaiskirjeessä on Raamatun viimeisen kirjan opetuksen tiivistelmä. Johanneksen Ilmestys on koonnut kaiken asiaan kuuluvan aineiston näkyinä yhteen ainoaan teokseen: kirkon nykyinen tila 7:n seurakunnan kautta, Kristuksen korottaminen ja hallintavalta taivaassa, pasuunoiden ja sinettien seitsemän näkysarjaa, jotka päättävät ihmiskunnan armon ajan, ja aika koittaa Jumalan vihan maljojen tuomioille. Silloin tuomitaan Antikristuksen jumalaton valtakunta siten, että Jumala sallii sen nousta suureen sotaan, joka ratkaistaan Harmagedonissa. Ilmestyskirja selittää näyillään VT:n Danielin kirjan patsas- ja peto-näkyjä. Danielin kirjan neljä petoa ovat tiivistyneet kahdeksi, Antikristukseksi ja Vääräksi profeetaksi. Paavalin opettama suuri luopumus kuvataan Suurena Babylonina, turmeluksen kaupunkina. Harmagedonia ja Babylonin tuomiota seuraavat ylösnousemus, tuomio ja Jumalan iankaikkinen Paratiisi.
Ilmestyskirjan esipuheessaan v:lta 1530 Martti Luther neuvoi lukijoitaan vertaamaan historian ja oman ajan tapahtumia Johanneksen Ilmestyksen tekstiin. Mitä paremmin ne sopivat yhteen rakenteensa ja sisältönsä puolesta, sitä varmempi on selitys. Paavin Jumalan sanan vastainen valta ja sitä tukenut katolisten kuninkaiden ja ruhtinaiden liitto sopi UT:n tekstiin. Vastauskonpuhdistuksen jesuiittojen hämmästyttävä menestys Euroopassa ja lähetystyössä sekä niiden harjoittama ja edistämä väkivalta uskonpuhdistusta kohtaan sopivat UT:n opetuksiin vääristä profeetoista. Puhtaan evankeliumin vastustajana komeileva, synneissään hillitön Rooma oli UT:n Suuren Babylonin varsin tarkka kuva. Lutherilla oli kaikki hyvät syyt kutsua UT:n tuntomerkeillä Rooman paavia Antikristukseksi.
Islam on oikeastaan suuri kristillinen harhaoppi. Yhteen jumaluuteen vetoamalla se kieltää ja Isän ja Pojan. Muhammed, jos kuka, täyttää suuren väärän profeetan tuntomerkit.
Valtioelämän alueella uskonnollistunut politiikka on rakentanut sorrolla, poliittisella propagandalla miljoonien veriuhrien pedon valtakuntia, joiden ideologiat ovat osoittautuneet uskonnon korvikkeiksi ja puhemiehet, Lenin, Stalin, Hitler ja Mao, pedoiksi, Antikristuksen hirmuhallitsijoiksi.
Raamatun riemullinen sanoma kuitenkin on, että kerran Kristus on palaava. Lopullista valtaa ei kanna Ilmestyskirjan kuvaama antikristus tai väärä profeetta, vaan Jumalan Karitsa.
Ks. myös Saatana.
