Kysymys: Mitä mieltä olette annilationalismista (tyhjiin raukeamisesta)?
Annihilationalismi on uskomus, jonka mukaan jotkut ihmiset tai langenneet enkelit, kaikki tuomitut, tuhoutuvat täysin niin, etteivät ne enää ole olemassa tai niillä ei ole enää tietoisuutta, eivätkä ne joudu kärsimään ikuisesti kadotuksessa.
Tämä oppi perustuu ajatukseen, ettei ihmisellä ole kuolematonta sielua ellei hänelle anneta ikuista elämää. Opin mukaan Jumala tuhoaa kadotetut, ja vain vanhurskaat elävät ikuisesti. Esimerkiksi adventistit opettavat, että Jumala on kuluttava tuli, joten syntiset eivät voi elää Hänen läsnä ollessaan. ”Ikuinen” rangaistus tarkoittaa adventistien mielestä vain aikaa ”niin kauan kuin henkilö elää”. ”Tuli joka tuhoaa synnin ja syntiset tulisessa järvessä, ei pala ikuisesti”. ”Ajatus, että Jumala rankaisisi jumalattomia loputtomasti, luo Jumalasta hirviömäisen kuvan” (Ilmestyskirja – toivo, merkitys, tarkoitus 2014, oppitunti 22, 11).
Samoin Englannin anglikaanikirkon oppikomissio lausui vuonna 1995, että ”helvetti ei ole ikuinen kidutus” vaan ”ei-olemista”. Kirkon arkkipiispa William Temple kannatti tällaista ajatusta jo vuonna 1924.
Annihilationalismi perustuu joihinkin raamatunkohtiin (esim. Ps. 37:20: ”Mutta jumalattomat tuhoutuvat, Herran viholliset katoavat kuin laidunten vehreys, he haihtuvat savuna ilmaan”), varhaiskirkon kirjoituksiin (Ignatius, Justinos, Irenaeus), helvetin historiallis-kriittiseen tutkimukseen ja ajatukseen Jumalan rakkaudesta, joka on heidän mielestään ristiriidassa ikuisen kadotuksen kanssa. Ajatus helvetistä perustuu heidän mukaansa testamenttienvälisen juutalaisuuden pohdintoihin ja kreikkalaisen filosofian ajatukseen sielun kuolemattomuudesta, ei oikeaan kristilliseen oppiin.
Suurin osa kristikuntaa on kuitenkin eri linjoilla. Millä perusteella ajatellaan, että annihilationalismi on harhaoppi?
Jo Vanhassa testamentissa, Danielin kirjassa sanotaan: ”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan. 12:2).
Jeesus sanoi, että kadotuksessa ”itketään ja kiristellään hampaita”. Pelastuvat sen sijaan käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa (Matt. 8:11-12). Jeesus käsittelee asiaan myös esimerkiksi kohdassa Matteus 18:8.
Viimeisen tuomion opetuksessaan Jeesus sanoo, että vanhurskaat lähtevät ”iankaikkiseen elämään”, mutta tuomitut ”iankaikkiseen rangaistukseen” (Matt. 25:46). Molempien kohtalo on siis ikuinen ja päättymätön. Rangaistus on pysyvä ja kestävä tila.
Näiden raamatunkohtien perusteella on mahdotonta väittää, että katumattomien syntisten rangaistus olisi määräaikainen tai että he raukeaisivat tyhjiin tai että heidän tietoisuutensa hämärtyisi niin etteivät he tuntisi mitään kipua. Oma kysymyksensä on se, millä tavalla ihmisen persoonallisuuteen vaikuttaa se, että kaikki synti ja vääryys katoaa hänestä ja toisaalta se, kun Jumala vetää läsnäolonsa pois.
Myös jumalattomat herätetään Kristuksen tullessa, myös he seisovat valkean valtaistuimen edessä ja myös heidät Tuomari lähettää ikuiseen elämään ruumiillisina olentoina.
Augsburgin tunnustuksessa sanotaan: ”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet, hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan” (XVII).
Oppi iankaikkisesta rangaistuksesta on osa Jumalan muuttumatonta ilmoitusta, vaikka emme ymmärtäisi sitä, tai vaikka se sotisi meidän järkeämme tai oikeustajuamme vastaan. Vasta iankaikkisuudessa paljastuu, miten Jumala voi tuomita ne, jotka eivät omasta voimastaan voi tehdä muuta kuin syntiä ja pysyä syyllisyydessä. Silloin myös käy ilmi miten Jumalan tuomiopäätös, joka on sekä järjelle ja uskolle käsittämätön, on ilmaus ilmiselvästä oikeudenmukaisuudesta ja sopusoinnussa evankeliumin ilmoittavan rakkauden kanssa. Silloin mekin voimme nähdä ja tietää sellaista mitä emme nyt näe ja tiedä. Viimeisenä päivänä toteutuu oikeudenmukaisuus. Vaikka tuomio pysyisi meille salaisuutena saamme kuitenkin katsoa Vapahtajaamme Jeesukseen. Hänessä me näemme, miten Jumala rakastaa ihmistä ja tahtoo, että jokainen tulisi tuntemaan pelastuksen.
