Kysymys: Paavalin kirjeen galatalaisille viidennen luvun jakeet 19-21 menevät näin: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Mitä eriseuroiksi ja lahkoiksi käännetyt alkukielen sanat tarkoittavat tarkalleen ottaen? Mitä ihmeen syntiä/syntejä alkukielen mässäyksiksi (1938-käännös) ja remuamiseksi (1992-käännös) käännetty sana tarkoittaa? Onko uskovaisen kyettävä tekemään täydellinen parannus Galatalaiskirjeen viidennen luvun jakeiden 19-21 lihan teoista? Vaatiiko Pyhä Jumala meiltä uskovaisilta täydellisyyttä missään asiassa pelastuksen ehtona?
Paavalin kirjeen kyseisessä kohdassa liha ei tarkoita ihmisen ruumista, vaan turmeluksen voimaa, joka syntisissä ihmisissä vaikuttaa. Sen lihan teot ovat ilmeiset ihmisille, mutta Paavali luettelee joitakin niistä silti. On huomattava, että lista ei siis ole täydellinen, vaan se päättyy sanoihin ”ja muut senkaltaiset”. Paavalin lista alkaa seksuaalialueen synneillä. Seuraavat kaksi (epäjumalanpalvelus ja noituus) ovat tekoja, jotka pääasiassa tehdään Jumalaa vastaan ja ovat siis hengellistä haureutta. Kahdeksan seuraavaa syntiä puolestaan koskevat ihmisyhteisön keskinäisiä suhteita. Ne ovat syntiä yhteisöä ja lähimmäistä vastaan. Näistä yksi on siis eriseurat.
Kreikan sana, joka on vuoden 1938 raamatunkäännöksessä käännetty eriseuroiksi, on kirjaimellisesti käännettynä ”erillään seisomiset”. Roomalaiskirjeessä Paavali tätä sanaa käyttäen varoittaa: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä” (Room. 16:17). Eriseuraisuus Paavalin kielenkäytössä siis viittaa käytökseen, jossa jotkut alkavat seurakunnan sisällä hajottamaan väärällä opilla asettuen Jumalan sanan oppia vastaan. Galatiassahan tätä oli tapahtunut, kun Paavalin opettaman evankeliumin sijaan alettiin vaatia pakanoilta juutalaisen lain noudattamista.
Heti eriseurojen perään Paavali mainitsee lahkot. Sana tässä tarkoittaa seurakunnan jakamista toisiaan vastaan oleviin osastoihin. Peräkkäin olevat termit eriseurat ja lahkot liittyvät tässä läheisesti yhteen ja ovat osittain synonyymeja. Sanaa ”lahko” on käsitelty tarkemmin täällä.
Lihan tekojen listan viimeisenä tulevat juomingit ja mässäykset. Nämäkin kaksi liittyvät oleellisesti toisiinsa. Mässäilystä esimerkkinä oli tuon ajan ylenpalttiset juhlat ja orgiat, jotka usein järjestettiin kreikkalaisten pakanajumala Dionysoksen tai roomalaisten pakanajumala Bacchuksen kunniaksi. Nämä jumalat olivat viinin, päihtyneen hurmion ja hedelmällisyyden jumalia, ja juhlat olivat sen mukaiset. Pietarikin kirjeessään kertoo tällaisten kuuluvan pakanoille, ei kristityille: ”…ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa” (1.Piet. 4:2-3).
Paavali piti tällaisia juhlia, jossa juotiin itsensä juovuksiin ja syötiin yli tarpeen (jopa välillä oksentaen, jotta voisi syödä lisää) pimeyden töinä. ”Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa” (Room. 13:13). Juopumus ja Hengellä täyttyminen ovat toisensa poissulkevia asioita (Ef. 5:18). Paavali varoitti galatalaisia palaamasta siihen pakanoiden käyttäytymiseen, jonka olivat jättäneet taakseen tultuaan kristityiksi.
Lihan teot eivät ole mihinkään muuttuneet, ja siksi meidänkin aikanamme Paavalin lista on kovin ajankohtainen varoitus. Juhlia, joissa alkoholia otetaan juopuakseen riittää meidänkin aikanamme. Samoin valvokoon kukin itseään, ettei väärällä opilla tai ilkeämielisillä juoruilla toisista seurakuntalaisista tai sen pastorista luo hajaannusta ja puolueita seurakunnan sisälle.
Kysyjä kysyy, että ”Onko uskovaisen kyettävä tekemään täydellinen parannus Galatalaiskirjeen viidennen luvun jakeiden 19-21 lihan teoista.” Vastaus on kyllä. Parannus ei kuitenkaan, kuten usein luullaan, tarkoita sitä, että ihmisen pitää itse tehdä itsensä paremmaksi tai parantaa elämänsä, vaan parannuksessa on kaksi osaa. Ensimmäinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta (ks. parannus). Paavalin luettelemien lihan tekojen listan synnit kristityn pitää siis tunnustaa ja saada niistä synninpäästö.
Raamattu varoittaa, että ”jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman” (Room. 8:13). Galatalaisillekin Paavali sanoo, että näiden lihan tekojen harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Nämä varoitukset pitää ottaa vakavasti. Pelastava usko ja vanhurskaus ei nimittäin voi säilyä niissä, jotka alistuvat himojen alaisuuteen ja jotka vaeltavat katumattomina syntisinä lihan mukaan. Usko säilyy jatkuvassa katumuksessa ja Kristuksen avuksi huutamisessa, ja siksi katumuksen hylännyt ihminen kadottaa uskon.
Kysyjä kysyy myös, että ”Vaatiiko Pyhä Jumala meiltä uskovaisilta täydellisyyttä missään asiassa pelastuksen ehtona?”.
Kristittykin lankeaa syntiin, mutta hän ei elä synnissä, vaan hän elää syntien poispanemisessa. Tappioita taistelussa syntiä vastaan tulee jatkuvasti, mutta niin kauan kuin taistelu jatkuu, sotaa ei ole hävitty. Jos ihmisessä lakkaa taistelu syntiä vastaan ja syntien tunnustaminen jää pois, tarkoittaa se, että ihminen on joko paatunut ja menettänyt uskon tai sitten hän on jo perillä taivaassa.
Me emme pelastu sen tähden, että olisimme synnin toisensa jälkeen saaneet perattua pois elämästämme. Pelastuksemme ei riipu siitä, olemmeko tulleet valmiiksi syntien poispanemisessa, sillä valmista siinä ei tule tämän elämän aikana. Pelastuksemme onkin yksin ja kokonaan Kristuksen valmiin työn varassa, jonka uskossa otamme vastaan. Me pelastumme siksi, että Jeesus on jo kaiken täyttänyt, hän on kaiken valmiiksi tehnyt. Jokaista hän tänäänkin kutsuu: ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina” (Luuk. 14:17).
