Kristus sanoi kaste- ja lähetyskäskynsä lopussa, kuinka hänen opetuslapsiensa tulisi toimia ”Opettamalla heidät pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt heidän pitää” (Matt. 28:20). Varhaisesta kirkosta kerrotaan: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa” (Apt. 2:42). Mutta Kristuksen ja hänen apostoliensa opissa säilyminen oli koko ajan uhattuna. Ut:n kirjeissä kehotetaan jatkuvasti valppauteen: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta” (1 Joh 4:1). ”Minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet. Vetäytykää pois heistä” (Room. 16:17).
Kreikan termi hairesis (heresia) on suomennettu eri tavoin: harhaoppi tai lahko. Samoin hairetikos (hereettinen) harhaoppinen tai lahkolainen. Tunnemme myös termin kerettiläinen. Kristikunnassa pidämme lahkona sellaista yhteisöä, joka eri syistä johtuen irrottautuu selvistä Jumalan sanan mukaisista perustavista opeista. Onko jokin yhteisö lahko vai ei, ei siis määrittele esimerkiksi yhteisön koko. Sen määrittelee se millä tavalla ne seuraavat Kristuksen ja apostolien asetuksia. Suurikin yhteisö voi muuttua lahkoksi, jos se irtautuu Jumalan sanasta ja alkaa suosia harhaoppista opetusta.
Tällaisissa yhteisöissä voi olla oikeita kristittyjäkin, mutta jossain määrin ’sinisilmäisiä’. Jo Vt:ssa kerrotaan, miten Absalom johdatti omaan lahkoonsa ihmisiä ”jotka menivät sinne aivan viattomina, tietämättä mitään koko asiasta” (2 Sam. 15:11). Omana aikanamme etsivät ihmiset harhautuvat usein erilaisiin uudelleenkastajien yhteisöihin, joissa keskitytään raamatullisesti Kristukseen ainoana pelastajana, mutta torjutaan esimerkiksi perisyntioppi ja siksi myös lapsena saatu kaste. Kuitenkin pyhä kaste on koko uskonelämän fundamentti ja apostoli sanoo: ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef 4:5).
Kristikunnassa on yhä enemmän lahkoja, jotka puolustavat omia käsityksiään itsepintaisesti vastoin selviä Jumalan sanan, ekumeenisten uskontunnustusten (Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanasiuksen uskontunnustus) sekä Luterilaisten Tunnustuskirjojen oppeja. Lahkohenkisyys ilmenee kieltäytymisenä tutkia oman erityisoppinsa perusteita. Monet lahkot ajautuvat myös jäseniensä tarkkaan vahtimiseen tai sisäiseen kontrolliin ja joskus suoranaiseen eristäytymiseen.
Kristus varoitti: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia” (Matt. 7:15). Samoin apostoli neuvoo: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut” (Tiit. 3:10-11).
Ks. myös harhaoppi ja Risto Soramiehen teksti Olemmeko lahko?.
