Sak. 12–14 sisältää monia tärkeitä ennustuksia Jeesuksesta, jotka ovat varsinaisesti toteutuneet jo Jeesuksen ja apostolien aikana ja jotka hengellisesti toteutuvat keskuudessamme joka päivä.
Sak. 12:8 sanoo pakanoiden hyökkäyksen kohteena olevasta Jerusalemista: “Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niin kuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niin kuin jumal’olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.” Jae kuvaa voimaa, jonka Herra antaa kaupunkinsa asukkaille heidän hengellisessä sodankäynnissään. Jae sisältää tärkeän viestin Jeesuksesta, vaikka Kirkkoraamattu 1933 ei tuokaan sitä kovin hyvin esille. Käännän itse: “Ja se heistä, joka lankeaa, on sinä päivänä kuin Daavid (joka oli väkevä sotilas), ja Daavidin huone kuin Jumala, kuin Herran enkeli heidän kasvojensa edessä.” Sanat “Daavidin huone on kuin Jumala, kuin Herran enkeli heidän kasvojensa edessä”, puhuvat Jeesuksesta. Kun Hän ratsasti Jerusalemiin, ihmiset siunasivat “isämme Daavidin valtakuntaa, joka tulee” (Mark. 11:10). Jeesuksessa huipentuu Daavidin huone ja suku (Ilm. 22:16), koska Hän on profeettojen lupaama Daavidin Poika ja Jumalan Poika, joka hallitsee ikuisesti ja rakentaa Herran nimelle temppelin (2. Sam. 7; 1. Aik. 17), joka on Hänen seurakuntansa. Jeesus on Herran luomaton enkeli eli lähettiläs, joka kulki erämaavaelluksella Israelin kasvojen edessä (2. Moos. 23:23).
Sak. 12:10–13 on hyvin merkittävä kohta Jeesuksesta ja Pyhän Hengen vuodattamisesta:
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.
“Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa” viittaa kuningas Joosiaan. Hän oli hurskas Juudan kuningas, joka vuonna 609 eKr. haavoittui kuolettavasti taistelussa farao Nekoa vastaan. Taistelu tapahtui lähellä Megiddoa. Joosian kuoleman suremiseksi israelilaiset, muiden muassa profeetta Jeremia, laativat kuuluisia itkuvirsiä (2. Kun. 23:29–30; 2. Aik. 35:20–25). Profeetan luettelemista suvuista Naatan oli Daavidin poika, josta polveutuivat Sakarjan aikalainen Serubbaabel sekä Kristus Jeesus (1. Aik. 3:5; Luuk. 3:27, 31). Siimei oli Leevin pojanpoika (2. Moos. 6:16–17). Viesti on, että jokainen heimo ja myös kukin sen alahaara valittaa erikseen kuollutta Ainosyntyistä ja Esikoista, joka oli hurskaudessaan Joosian vertainen ja jonka kuolema oli siksi vielä suurempi menetys.
Kohdassa puhuu Herra, Israelin Jumala. Kuitenkin Hän sanoo, että ihmiset katsovat “Minuun, jonka he ovat lävistäneet”. Verbiä “lävistää” (daaqar) käytetään hepreassa vain miekalla tai vielä useammin keihäällä lävistämisestä. Evankelista Johannes soveltaa nämä sanat ristiinnaulittuun Jeesukseen, jonka kyljen sotilas lävisti keihäällä (Joh. 19:33–37). Sama Johannes Ilmestyksessään soveltaa sanat Jeesukseen, joka palaa kirkkaudessaan tuomitsemaan elävät ja kuolleet: “Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (1:7)
Jos lävistetty Herra on Jeesus, milloin toteutui “armon ja rukouksen Hengen” vuodattaminen “Daavidin huoneen ja Jerusalemin päälle”, minkä seurauksena ihmiset valittivat aiheuttamaansa Ainosyntyisen ja Esikoisen kuolemaa? Tietysti helluntaina. Helluntaina Jeesus vuodatti 120 opetuslapselleen Pyhän Hengen (Ap.t. 2:1–13). Pietari piti kokoon tulleelle väkijoukolle helluntaisaarnansa, jonka pääsisältö oli, että ihmiset ovat syypäitä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen (Apt.t. 2:14–36). Puheen vuoksi kuulijat saivat piston sydämiinsä eli alkoivat valittaa Ainosyntyisen kuolemaa, jonka olivat aiheuttaneet (Ap.t. 2:37). Mikä oli Pietarin ratkaisu ihmisten ahdistukseen? “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t. 2:38–39) Pietarin sanat osoittavat, mitä Sakarja tarkoittaa sanoilla, jotka seuraavat käsiteltyä kohtaa Sak. 12:10–13: “Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” (13:1) Tuo avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan on kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska kasteessa saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen. Helluntaina Jerusalemin asukkaat pestiin “synnin ja saastaisuuden vastaisessa lähteessä”, kun heidät kastettiin Jeesuksen nimeen (Ap.t. 2:41). Pietari ulotti parannuksen, kasteen, syntien anteeksiantamisen ja Pyhän Hengen saamisen lupauksen kuulijoille ja heidän lapsilleen, samoin kuin Sakarja korosti kunkin sukukunnan valittavan erikseen Messias-Jumalan kuolemaa.
Kun ihmiset katsovat lävistettyyn Ainosyntyiseen Jumalaan, saavat Hengen ja avoimen lähteen syntiä vastaan, siitä seuraa, että epäjumalanpalvelus ja väärät profeetat katoavat maasta.
Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois. Ja jos joku vielä ennustaa, sanovat hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, hänelle: ”Sinä et saa elää, koska olet puhunut valhetta Herran nimeen”. Ja hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, lävistävät hänet hänen ennustamisensa tähden. Sinä päivänä häpeävät profeetat itse kukin näkyään, kun he ennustavat, eivätkä he valhetellakseen pue yllensä karvaista vaippaa. Hän sanoo: ”En ole profeetta, vaan peltomies, sillä eräs mies on ostanut minut orjaksi jo nuoruudessani”. Ja jos häneltä kysytään: ”Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?” vastaa hän: ”Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa”. (Sak. 13:2–6)
“Rintaan lyödyt haavat” viittaavat Baalin profeettojen tapaan viillellä itseään jumalanpalveluksessaan (1. Kun. 18:28). Mies siis selittää kiireesti, että hänen arpensa johtuvat kurituksesta, jota hän sai osakseen rakkaidensa luona (vanhempien, kasvattajien tms.) eikä aiemmasta epäjumalanpalveluksesta, josta ne todellisuudessa olivat peräisin. Kun Herra vuodattaa Pyhän Hengen ja ihmiset tajuavat olevansa syypäitä Jeesuksen ristinkuolemaan, valittavat syyllisyyttään ja tulevat kastetuiksi, siitä seuraa epäjumalien ja väärän profetian poistaminen maasta. Epäjumalanpalvelus ja väärä profetia olivat Vanhan testamentin Israelin tyypilliset tavat rikkoa Herran liitto. Ne edustavat kaikkea luopumusta, jonka aiheuttaa “saastaisuuden henki” (Sak. 13:2) eli Saatana ja demonit.
Sak. 13:2–6 toteutuu kaikkialla siellä, missä ihmiset kääntyvät epäjumalista Kristuksen luo. Ne ovat toteutuneet niiden juutalaisten kohdalla, jotka uskovat Jeesukseen pelastajanaan ja on kastettu, mutta myös niiden pakanoiden eli ei-juutalaisten kohdalla, jotka uskovat Jeesukseen ja on kastettu. Ne juutalaiset, jotka vielä torjuvat Jeesuksen, eivät ole vielä poistaneet saastaisuuden henkeä maastaan.
Jae 13:7 on suoraviivainen selittää, koska Jeesus itse antaa sen selityksen Matt. 26:31–32 ja Mark. 14:27–28. Matkalla viimeiseltä ehtoolliselta Öljymäelle, missä Jeesus otettiin kiinni ristiinnaulitsemista varten, Hän sanoi: “Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ‘Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan.’ Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.” (Matt. 26:31–32) Sakarjan sanat kertovat, miten Herra lyö Paimenensa Jeesuksen kuoliaaksi ja miten lampaat eli opetuslapset hajaantuvat. Herra ei kuitenkaan hylkää heitä vaan kerää heidät jälleen luokseen.
Heräjä, miekka, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta, ja joutukoot lampaat hajallensa; mutta minä käännän jälleen käteni pienimpiä kohden. Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niin kuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niin kuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: ”Se on minun kansani”, ja se sanoo: ”Herra, minun Jumalani”. (Sak. 13:7–9)
“Minun Paimeneni” eli Herran Paimen on tietysti Jeesus. Häntä sanotaan myös Herran “lähimmäksi mieheksi” tai “kansalais-/vertais-/omaismieheksi” (gever ʿamiithi). Hän on siis mies mutta samalla Herran vertainen ja omainen, samaa olemusta kuin Hän. Herra herätti miekan Paimentaan vastaan, kun Hän antoi Poikansa ristiinnaulittavaksi. Silloin lampaat eli opetuslapset joutuivat hajalle. Jumala kuitenkin “käänsi jälleen kätensä pienimpiä kohden”, kun Hän lähetti ylösnousseen Jeesuksen keräämään hajalla olevat opetuslapset ja lähetti heidät saarnaamaan ja kastamaan kaikki kansat.
Sak. 13:8–9 sanat ovat herättäneet monenlaisia tulkintoja. Luontevin on ymmärtää “sen maan” (“ja näin on käyvä koko maassa”) olevan Israel. Kohdan mukaan “kaksi osaa” – joka lain mukaan on esikoisen osuus perinnöstä (5. Moos. 21:17) – hävitetään ja saa surmansa. Kuolema perii siis israelilaisista kaksi osaa, esikoisen osuuden. Tämä tuomio toteutuu koko pelastushistorian kuluessa niiden israelilaisten kohdalla, jotka torjuvat Jeesuksen. Mutta kolmasosa pelastuu ja tunnistaa Herran eli Jeesuksen Jumalakseen, kun Hän on ensin koetellut ja puhdistanut heitä tulessa kuin hopeaa ja kulta. On luonteva ymmärtää “kolmasosan” tarkoittavan niitä israelilaisia, jotka ottavat vastaan Herran lyömän Paimenen Jeesuksen.
Sak. 13:8–9 äärellä tulee hyvin esiin, että raamatuntulkinnoilla on väliä. Olen kuullut Sak. 13:8–9 sovellettavan Lähi-idän kriisiin, jo ennen Hamasin hyökkäystä mutta myös sen jälkeen. Tästä tulkinnasta usein seuraa, että suorastaan odotetaan (ei yleensä kuitenkaan toivota) konfliktin kärjistyvän ja johtavan Israelissa asuvien juutalaisten massatuhoon. Kaksi kolmasosaa heistä kuolee. Jos tällainen kiistanalainen tulkinta pääsee leviämään laajalle, se saattaa jopa kärjistää kriisiä, jos ihmiset olettavat, että tuhon pitää tapahtua, jotta Jumala pelastaisi. Jos sen sijaan ymmärretään kohdan puhuvan Jumalan suuren kaaren suunnitelmasta, joka toteutuu vähitellen, tällainen tulkinta ei kärjistä Lähi-idän konfliktia vaan kannustaa seurakuntaa tekemään lähetystyötä juutalaisten parissa kaikkina aikoina. Paavali lupaa: “En tahdo teidän olevan tietämättömiä, veljet, tästä salaisuudesta, jotta ette olisi oman ymmärryksenne varassa, että Israelia on kohdannut osittainen paatumus, niin kauan, kunnes pakanoiden täysi määrä on tullut sisälle, ja tällä tavalla koko Israel tulee pelastumaan.” (Room. 11:25–26a, oma käännös)
Sakarja jatkaa:
Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niin kuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. (14:1–5)
Jakeiden 14:1–2 kuvaus Jerusalemin valtauksesta sopii jatkoksi jakeisiin 13:8–9, jotka kertoivat, että kaksi kolmasosaa maasta hukkuu ja yksi kolmasosa pelastuu koetusten kautta. Nyt sama kuva sovelletaan pakanoiden hyökkäykseen. He onnistuvat valtauksessaan, ja puolet kaupungista viedään pakkosiirtolaisuuteen. Mutta jäljelle jäävä kansa jää kaupunkiin, “ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa – Jerusalemissa”, kuten 12:6 ilmaisi. Ennen kaikkea Herra itse lähtee liikkeelle ja sotii pakanoita vastaan, ja “Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä” (14:3–4). Näitä sanoja on usein koetettu soveltaa Jeesuksen taivaaseenastumiseen, koska se tapahtui Öljymäeltä (esim. Luther ja ensimmäisen suomalaisen Kokoraamatun 1642 viitteet). Kohta liittyy kuitenkin taivaaseenastumiseen vain käänteisesti. Jeesus nousi ylös Öljymäeltä. Sak. 14:4 kuvaa pakanoita vastaan sotivan Herran saapuvan alas Öljymäelle. Tähänkin enkelit saattoivat viitata, kun he sanoivat apostoleille Herran astuessa taivaaseen: “Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän” (Ap.t. 1:11) – samalla tavalla ja profeetan kuvastossa ja ehkä myös konkreettisesti samaan paikkaan! Lause “Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä” puhuu Jeesuksen toisesta tulemisesta. Hän tuhoaa pyhien seurakuntaa vastaan hyökkäävän Saatanan, antikristuksen ja kaikki antikristilliset vallat, herättää kuolleet, pitää viimeisen tuomion ja luo uudet taivaat ja uuden maan. Tätä tulkintaa tukee Sak. 14:5 lopun lause: “Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” Apostolit sovelsivat sanat Herran ja pyhien tulemisesta selvästi Jeesuksen toiseen tulemiseen. Paavali toivotti Tessalonikan seurakunnalle: “Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan, vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.” (1. Tess. 3:12–13)
Jakeen 14:4 alku ja jakeen 5 loppu puhuivat siis Herran eli Jeesuksen seisomisesta Öljymäellä ja toisesta tulemisesta yhdessä pyhien kanssa. Näiden välissä on kuvaus Öljymäen halkeamisesta itä–länsi-suunnassa. “Te” eli Sakarjan uskovat kuulijat, jotka näky sijoittaa Jerusalemiin, pakenevat sieltä pois, lännestä kohti itää, auringonnousun suuntaa ja sieltä palannutta Herraa, uutta laaksoa pitkin. Laakso ulottuu “Aasaliin asti”, joka lienee eri muoto Miika 1:11 mainitun paikkakunnan Beet-Eeselin nimestä. Nimi merkitsee “läheisyyden/vieressä olemisen/kyljen talo/huone”. “Te pakenette, niin kuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan päivinä” (14:5). Sama maanjäristys mainitaan Aam. 1:1. Se tapahtui 700-luvun puolenvälin tienoilla eKr. Sakarja vaikutti 500-luvun lopulla. Maanjäristyksen on täytynyt olla aikamoinen, kun sitä voitiin käyttää yleisenä vertailukohtana vielä reilut 200 vuotta myöhemmin!
Herran ilmestymiseen liittyy Vanhassa testamentissa usein kosmisia myllerryksiä, muun muassa maanjäristys (esim. 2. Moos. 19:18; Tuom. 5:5; Ps. 68:8; Naah. 1:5 ym.), aivan niin kuin Uudessa testamentissa Jeesuksen toiseen tulemiseen (Hepr. 12:26–29; Ilm. 6:14). Sakarjan kuvassa kun Herran jalat koskettavat Öljymäkeä, se repeytyy maanjäristyksessä kahtia. Sakarjan kuulijat, Herran omat, pakenevat pois kaupungista, tuhoa turvaan, juuri syntynyttä laaksoa pitkin, Herran jalkojen alta.
Sakarjan jatkokuvaus kertoo Uuden testamentin termein tuomiopäivästä ja uusista taivaista ja uudesta maasta, jotka Kristus luo viimeisen tuomion jälkeen ja joihin uskovat pääsevät.
Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. Se on oleva yhtämittaista päivää – Herralle on se tunnettu – ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata. Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa. (14:6–11)
Sanat “sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat” sopivat Kristuksen paluuseen, johon Uusi testamentti liittää auringon ja kuun pimenemisen ja tähtien tippumisen taivaalta (esim. Matt. 24:29–30). Loppukatkelman kuvat löytävät vastineensa Ilmestyskirjan kuvauksesta uudesta luomakunnasta ja uudesta Jerusalemista.
| “Se on oleva yhtämittaista päivää – Herralle on se tunnettu – ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.“ (Sak. 14:7) | “Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole.” (Ilm. 21:23, 25) |
| “Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet.” (Sak. 14:8) | “Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.” (Ilm. 22:1) |
| “Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” (Sak. 14:9) | “Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.” (Ilm. 22:3–4) |
| Jerusalemin ympäristö muuttuu tasaiseksi kuin aromaa, korkeaksi ja asutuksi. Jerusalem leviää aina entisiin laajimpiin mittoihinsa asti ja ylikin. (Sak. 14:10) | Uusi Jerusalem on korkealla vuorella ja kooltaan massiivinen, mitä kuvataan symbolisella luvulla 12 x 1000 stadionia per sivu eli liittokansan 12 luku kertaa 1000. (Ilm. 21:10, 16) |
| “He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi (kirjaimellisesti: “eikä mitään tuhon omaksi vihittävää/kirottua enää ole”), ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” (Sak. 14:11) | Uudella Jerusalemilla on massiiviset muurit. (Ilm. 21:17) “Eikä mitään kirousta ole enää oleva.” (Ilm. 22:3) |
