Joissakin uskonnollisissa ryhmissä opetetaan uskovien ylöstempaamista kolme ja puoli tai seitsemän vuotta ennen Kristuksen näkyvää paluuta. Ylöstempaaminen tapahtuu heidän mukaansa, kun Vapahtaja tulee salaisesti pilvissä, mutta ei tule maan päälle. Uskovat temmataan pois maan päältä, jotta he eivät joudu ahdistuksen ja Antikristuksen aikakauteen, tai ainakaan sen loppuhuipentumaan, jolloin Jumala vuodattaa vihansa maan päälle. Aikanaan Kristus tulee sitten näkyvästi takaisin näiden ylöstemmattujen pyhien kanssa, ja he hallitsevat tuhatvuotista valtakuntaa (Kts: Tuhatvuotinen valtakunta). Ylöstempausopista on olemassa lukuisia muunnelmia.
Kirkkoisät tai uskonpuhdistajat eivät tunteneet ylöstempausoppia. Sen juuret ovat John Nelson Darbyn (1800-1882) opetuksissa. Oppi levisi Darbyn matkojen kautta Yhdysvaltoihin 1860-luvulla. Oppia on tehnyt tunnetuksi Scofieldin selitysraamattu (1909) ja tämän dispensationalismina tunnetun opin läpimurto tapahtui 1920-luvulla. Myöhemmin oppia ovat levittäneet mm. Hal Lindsey ja vuodesta 1995 lähtien Jerry B. Jenkins ja Tim LaHaye kirjasarjallaan Left Behind (suomeksi Viimeisten päivien vaellus). Suomessa ylöstempausoppi saa kannatusta nk. vapaissa suunnissa sekä viidennen herätysliikkeen piirissä.
Raamatussa ”ylöstempaaminen” mainitaan vain yhden kerran, 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:17. Jakeissa 15-17 sanotaan: ”Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut. Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa”.
Ylöstempausopin perusteleminen näillä jakeilla on mahdotonta. Paavalihan opettaa kuolleiden ylösnousemisen ja uskovien tempaaminen tapahtuvan peräkkäin. 1. Korinttilaiskirjeessä näiden sanotaan tapahtuvan nimenomaan ”viimeisen pasuunan” eli viimeistä päivää osoittavan pasuunan soidessa (1. Kor. 15:51-52). Uskovien tempaaminen Herraansa vastaan tapahtuu näin ollen viimeisenä päivänä, Herran päivänä, Kristuksen näkyvän paluun yhteydessä.
Ylöstempausopin kannattajat koettavat keinotekoisesti erottaa toisistaan Kristuksen paluun ”pilviin” tai ”pilvissä” ja Hänen näkyvän paluunsa. Raamatusta on turha etsiä tukea tällaiselle jaottelulle. Vapahtajan paluun kerrotaan olevan mitä julkisin, näkyvin ja kuuluvin tapahtuma, joka ei jää keneltäkään salaan. Hänen tulonsa on ”kuin salaman leimahdus”, tapahtuu kosmisia muutoksia, taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki ja ”kaikki maan sukukunnat” … ”näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan”. Juuri tähän kaikille näkyvään paluuseen Jeesus liittää myös valittujen kokoamisen maan kaikista ääristä eli ylöstempaamisen (Matt. 24:27-31).
Ylöstempaamisopin taustalla näyttää olevan halu jollakin keinoin todistaa, etteivät uskovat joudu samoihin ”synnytystuskiin”, joihin ihmiskunta joutuu ennen Kristuksen paluuta ja maailman loppua. Oppi on siis sukua menestysteologialle. Uuden testamentin yhtenäinen opetus puhuu kuitenkin monista uskovia kohtaavista vastoinkäymisistä, vainoista ja ahdistuksista. Ilmestyskirja opettaa, että Antikristukselle ”annettiin … lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät”. Uskovat eivät säästy ahdistuksilta: ”Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan”. Tämä pahojen voimien voitto on kuitenkin vain ulkonainen, koska hetkeä myöhemmin todetaan: ”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa” (Ilm. 13:7, 10; 14:12). Kristittyjen on tärkeä ”kestää loppuun asti” (Matt. 24:13). Kukaan ei säästyisi, ellei Jumala lyhentäisi lopun ajan ahdistuksia, mutta ”valittujen tähden se aika lyhennetään” (Matt. 24:22).
Valitut pyhät ovat siis maailmassa loppuun saakka. Kristittyjen toivo ei ole salaisessa ylöstempaamisessa vaan siinä, että Herra varjelee omansa kaiken pahan keskellä (Joh. 17:12, 15; 2. Tess. 3:3; Ilm. 3:10). Jumala painaa sinettinsä palvelijoittensa otsaan ennen kuin lopun ajan kauhut alkavat (Ilm. 7:3). Uskovien kastettujen otsaan on kirjoitettu Karitsan nimi ja Hänen Isänsä nimi (Ilm. 14:1). Se on turvana viimeisten vitsausten tullessa (Ilm. 9:4). Jumala pitää omistaan huolen ja vie heidät perille levon maahan.
Ylöstempausoppi antaa ihmisille katteettoman lupauksen ahdistusten välttämisestä ja ennenaikaisesta pääsystä Kristuksen luo. Näin se voi pahimmillaan johtaa välinpitämättömyyteen maailmaa kohtaan ja poistaa tarpeen varautua edessä oleviin koettelemuksiin. Tempausta odottava ihminen ei myöskään tunne enää tarvetta samastua langenneeseen ihmiskuntaan vaan on vaarassa langeta ylimielisyyteen. Valvominenkin voi vääristyä ajan merkkien seuraamiseksi eikä juurtumiseksi Sanaan, sakramentteihin ja seurakuntaan.
Kts. myös Ylösnousemus vai ylöstempaaminen?
KIRJALLISUUTTA
Petri Hiltunen, Kuin salaman leimahdus. Hämeenlinna 2007.
Antti Laato, Kun nämä alkavat tapahtua. Mitä Raamattu opettaa lopunajoista. Pieksämäki 1991.
Antti Laato, Lopunajat. Juva 2010.
Matti Väisänen, Milloin Messias tulee. Raamatun opetus lopun ajoista. Jyväskylä 1995.