Johdanto Katekismusselitykseen

Katekismusselitys – Johdanto – Edward W. A. Koehler

Tohtori Martti Lutherin Vähän katekismuksen selitys

Johdanto

1. Mikä on katekismus?

Se on opetuskirja, joka koostuu kysymyksistä ja vastauksista.

2. Kuka kirjoitti Vähän katekismuksemme?

Tohtori Martti Luther.

Martti Lutherin (syntyi 10. marraskuuta 1483 ja kuoli 18. helmikuuta 1546) Vähä katekismus julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1529.

3. Mitä hän käsittelee tässä kirjassa?

Kristillisen uskon pääkohtia.

1) 1.Piet. 2:2. Halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen.

Tämä teksti opettaa meitä, että niin kuin vastasyntyneitä lapsia ruokitaan yksinkertaisella ruualla: maidolla, samoin lapsille ja vastakääntyneille opetetaan ensiksi kristillisen uskon alkeis- ja pääkohdat, “sanan väärentämätöntä maitoa”. Niin kuin lapset kasvavat maidon kautta, samoin nuoret kristityt “kasvavat” tiedossa ja uskossa tällaisen opetuksen kautta siihen asti kunnes he pystyvät ymmärtämään sanan opetuksen vaikeampia kohtia. Niin kuin lapset haluavat saada maitoa, samoin nuorten kristittyjen tulee haluta kristinuskon pääopinkohtien oppimista.

4. Mistä kirjasta Martti Lutherin oppi on peräisin?

Pyhistä kirjoituksista eli Raamatusta.

Luther ei keksinyt tätä oppia eikä liioin ottanut sitä ihmisten kirjoittamista kirjoista, kuten kirkkoisien tai kirkolliskokousten teksteistä, vaan Raamatusta. Raamatunkohtiin viitataan tässä kirjassa sen tähden, että ne todistavat, että katekismuksemme opetukset ovat täysin yhtäpitäviä Jumalan sanan kanssa.

5. Mikä Raamattu on?

Se on Jumalan sana, jonka ovat kirjoittaneet Vanhan testamentin pyhät profeetat ja Uuden testamentin apostolit ja evankelistat Pyhän Hengen inspiroimina tehdäkseen meidät viisaiksi, niin että pelastumme uskon kautta Kristukseen Jeesukseen.

2) 2.Piet. 1:21. Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

3) 2.Tim. 3:15–17. Jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

4) 1.Kor. 2:13. Siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.

5) Joh. 5:39. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.

6) Luuk.11:28. Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.

I NIMET JA NIMITYKSET

Raamattu-sana on peräisin kreikan kielestä: hiera grammata = Pyhät kirjoitukset.
Biblia [joka on myös vanhan suomenkielisen raamatunkäännöksen nimenä] on sekin kreikasta johdettu sana: kantasanana on biblion (kirjanen, kirja, kirjoitus), jonka monikkomuoto biblia (kirjoitusten kokoelma), tarkoittaa: SE KIRJA — eli “Kirja isolla K:lla”. Kyseessä on siis kaikista tärkein ja merkittävin kirja, Kirjojen kirja.
Pyhät kirjoitukset. “Kirjoitukset”, koska ne on jo alun perin kirjoitettu. “Pyhät”, koska Pyhä Henki inspiroi ne ja koska niiden kirjoittajina olivat “pyhät ihmiset” , jotka tekivät meille tiettäviksi pyhät asiat, Jumalan opetukset.

II KIELET

Vanhan testamentin kirjat on alun perin kirjoitettu heprean kielellä ja jotkut sen osat aramean kielellä. Uuden testamentin kirjat on kirjoitettu (hellenistisen aikakauden) kreikaksi. Näistä kielistä Luther käänsi Raamatun mestarillisesti saksaksi (vuosina 1522–1534). Ensimmäinen suomenkielinen Uusi testamentti ilmestyi vuonna 1548 Mikael Agricolan kääntämänä. Koko Raamattu ilmestyi suomeksi ensi kerran vuonna 1642 [ja Biblia-niminen vanha käännös on varsin pitkälle tämän ensimmäisen käännöksen mukainen]. Raamattu kokonaisuudessaan tai ainakin osia siitä on käännetty jo sadoille kielille ja murteille, ja käännösprojekteja on kaiken aikaa käynnissä eri puolilla maailmaa.

III JAOTTELU

Raamattu jaetaan Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vanha testamentti sisältää kaikki ne ohjeelliset eli kanoniset kirjat, jotka on kirjoitettu ennen Kristusta, Uusi testamentti puolestaan ne, jotka on kirjoitettu Kristuksen jälkeen. Kumpikin testamentti jakaantuu kirjoihin, jotka on yleensä nimetty Jumalan inspiroimina toimineiden kirjoittajiensa mukaan. Nämä kirjat on myöhemmin jaoteltu lukuihin ja edelleen jakeisiin. (Raamatun käytön helpottamiseksi kannattaa opetella siinä olevien kirjojen nimet ja harjoitella viitteinä annettujen tekstikohtien hakemista Raamatusta.)

IV RAAMATUN OLEMUS.

Vaikka monet ihmiset (profeetat, evankelistat ja apostolit) ovat olleet osaltaan kirjoittamassa Raamattua, Raamatulla on varsinaisesti vain yksi tekijä, nimittäin Jumala itse.
Raamattuviite 3 opettaa, että Raamattu “on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”. Jumalan Henki vaikutti (2) sen, milloin pyhät miehet kirjoittivat. Sillä ainoastaan silloin, kun ja niin kauan kuin nämä olivat Pyhän Hengen vaikutuksen ja johdatuksen alaisina, he puhuivat tai kirjoittivat Jumalan omaa sanaa. Pyhä Henki kertoi heille myös sen, mitä kirjoittaa. Monet heille entuudestaan tuntemattomat asiat he oppivat suorasta ilmoituksesta. Joitakin asioita he oppivat toisilta ihmisiltä tai omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, mutta kaikissa tapauksissa juuri Pyhä Henki antoi heille ne ideat, ne ajatukset ja sen sisällön, mikä heidän oli kirjoitettava. Pyhä Henki kertoi heille myös sen, miten kirjoittaa, antaen heille juuri oikeat sanat, joilla ilmaista ajatuksensa. Jokainen kirjoittaja käytti omaa sanavarastoaan ja säilytti oman tyylinsä. Pyhä Henki kuitenkin vaikutti ja ohjasi kaikkia kirjoittajia siten, että jokainen sana, lause ja ilmaisu, jonka he kirjoittivat, on Jumalan oma sana, lause ja ilmaisu. Tätä kutsutaan sanainspiraatioksi.
Raamattuviite 4 osoittaa, että apostolien käsittelemät aiheet ja heidän antamansa opetukset ilmaistiin, ei inhimillisen viisauden sanoilla, vaan Pyhän Hengen apostoleille opettamilla sanoilla ja termeillä. Tällä tavoin apostolit toimivat “selittäen hengelliset hengellisesti” eli yhdistäen ja yhteensovittaen hengelliset opetukset hengellisten sanojen kanssa ilmaisten näin Hengen opetukset Hengen sanoilla. Inspiraatio käy hyvin selväksi helluntai-ihmeen yhteydessä, kun opetuslapset, Pyhän Hengen vaikutuksesta, puhuivat, “mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Ap.t. 2:4).
Raamattuviitteessä 3 sanotaan, että jokainen pyhä kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta [Biblia: “kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu”]. [Inspiraatio-sana liittyy tähän tekstiin: “Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta” voitaisiin kääntää “koko Raamattu on Jumalan (ulos)henkäyttämä”. Jumala on siis “uloshenkäyttänyt”, “henkäissyt” tai “henkeyttänyt” Raamatun, mitä latinaksi ilmaistaan inspirare-verbillä, joka sananmukaisesti tarkoittaa: “puhaltaa sisään”. Näin ilmaistaan, että se Henki, joka on lähtöisin Jumalasta, on antanut meille Raamatun kirjoitukset ja täyttänyt ne ja asuu niissä pysyvästi. — Suom. huom.] Paavali viittaa tässä kohdin Vanhaan testamenttiin, mutta raamattuviitteestä 4 näemme, että tämä sama pätee myös Uuden testamentin kirjoituksiin. Sana “jokainen” ei sisällä apokryfisiä kirjoituksia vaan ainoastaan kanoniset kirjat.
Siten Raamattu ei ainoastaan sisällä Jumalan sanaa, vaan se on Jumalan sana kauttaaltaan. Raamatunkäännökset eivät ole inspiroituja [ne eivät ole täydellisen tarkkoja] eivätkä liioin kopioidut käsikirjoitukset [joissa on pieniä jäljennysvirheitä]. Vain alkuperäinen käsikirjoitus on [täydessä merkityksessä] inspiroitu. [Silti se, mikä käsikirjoituskopioissa ja käännöksissä on tarkasti alkuperäisen tekstin mukaista, on tietysti myös sen inspiraation mukaista. Suom. huom.]

Se on totta eikä sisällä mitään virheitä, myyttejä tai vanhentuneita ajatuksia (raamattuviitteet 175, 368 ja 438; Joh. 10:35). Se on riittävän selkeä lapsenkin ymmärrettäväksi (3). Se on täydellinen: kaikkeen riittävä, niin että pystyy toteuttamaan tarkoituksensa (3). Sen tähden meillä ei ole tarvetta traditiolle tai uusille ilmoituksille.

VII RAAMATUN KÄYTTÖ

Meidän todellakin tulisi käyttää uutterasti Raamattua: lukea sitä (5), kuulla sitä (6) ja mietiskellä sitä (raamattuviitteet 9 ja 59; Luuk 2:19). Meidän tulee käyttää sitä eri tarkoituksiin (3): opetukseksi, sillä siitä meidän on opittava, mitä Jumala haluaa meidän uskovan; nuhteeksi, sillä sen perustella meidän on osoitettava väärä opetus vääräksi eli “kumottava vastaansanojain väitteet” [Tiit. 1:9]; ojennukseksi, sillä se osoittaa meille virheemme ja syntimme, jotka on korjattava; kasvatukseksi vanhurskaudessa, sillä se ei ainoastaan opeta sitä, mikä on oikein Jumalan silmissä, vaan myös opastaa ja kouluttaa meitä tekemään sen, mitä Jumala vaatii, jotta kristitty olisi “täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”. Raamattu myös lohduttaa meitä ahdistuksessa (Room.15:4; Jer.15:16).

6. Mitkä ovat tärkeimmät kristityille opetettavat asiat?

1. Kymmenen käskyä;
2. uskontunnustus;
3. Isä meidän –rukous eli Herran rukous;
4. pyhän kasteen sakramentti;
5. avaintenvalta ja rippi; ja
6. alttarin sakramentti eli pyhä ehtoollinen.

Seuraava artikkeli: 1.luku, Kymmenen käskyä


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos