Junkkaalan kirja on vakavasta yleisteemastaan huolimatta nautittavaa luettavaa siksikin, että siinä on koko ajan Olavuksen huumorin höystämiä, mutta jumaluusopillisesti selkeitä kiteytyksiä esitelmistään erilaisissa kokouksissa, vastauksia medialle, koululaisille, papeille ja lukemattomille kyselijöille. Olli ei lähtenyt juurikaan pitkien selitysten linjalle. Joskus riitti vain sutkautus tai non possumus…
Mailis Janatuinen Perussanoma 2016 Olen lukenut kaikki Mailis Janatuisen kirjat. Uusin kirja kertoo hänen kymmenestä matkastaan Mongoliaan, jotka ajoittuvat vuosien 1990 ja 2013 välille. Yli kahdenkymmenen vuoden aikana kohdemaa kokee […]
Eric Metaxas: Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja 2013, Päivä Osakeyhtiö Dietrich Bonhoefferin elämä ei liene niitä tavallisimpia. Hän oli aatelistaustainen saksalainen pappi, joka väitteli teologian tohtoriksi vain 21-vuotiaana. Jo […]
Menestysteologiaa Gustav Björkstrand: ELÄMÄ ON JOUKKUEPELIÄ John Vikström kirkollisena ja yhteiskunnallisena toimijana. Suom. Sirpa Hietanen. Helsinki 2016 Arkkipiispa em. John Vikström on saanut piispan em. prof. Gustav Björkstrandin kädestä lähteneen […]
Raine Haikarainen: Mystinen maestro. Seppo A. Teinosen pitkä pyhiinvaellus. Kirjapaja – Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura (STKSI 286). Helsinki 2018. Satakuntalainen Seppo Antero Teinonen (12.8. 1924 – 25. 8.1995) on saanut Raine […]
