Aina siitä asti, kun helluntaiherätys 100 vuotta sitten puhkesi eräässä Kalifornian metodistikirkoista, on Pyhän Hengen lahjoja koskeva opetus sitä seuranneessa karismaattisessa liikehdinnässä noudatellut tiettyä kaavaa, joka nousee 1. Korinttolaiskirjeen 12. ja 14. luvun tulkinnoista. Kielilläpuhumisen lahja nostetaan usein etualalle pääsylippuna henkikasteen saaneiden joukkoon. Toisin kuin Uudessa Testamentissa, ei enää edellytetä puheen tulkitsemista tai odoteta toisten tai puhujan itsensä voivan ymmärtää puhetta.
Ratkaisevana merkkinä Pyhän Hengen läsnäolosta seurakunnassa pidetään sitä, esiintyykö siellä paranemisihmeitä. Kristityt, joilla ei ole kokemusta kielilläpuhumisesta, tuntevat olevansa toisen luokan kansalaisia Jumalan valtakunnassa. Saatetaan pitää vähempiarvoisina tai kuolleina seurakuntia, joissa sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan, jos siellä ei ole todisteita tai ainakin huhuja ihmeistä. Missä tällainen asenne vallitsee, siellä kirkko vähitellen pirstoutuu, ja usein ajaudutaan lainomaisiin pyrkimyksiin saada kaikin keinoin aikaan oikeantyyppisiä ilmiöitä. Tällaisen julistuksen ongelma ei ole se, että Hengen lahjoista puhutaan liikaa, vaan että niistä puhutaan liian vähän. Armolahjoja ei löydetty vasta helluntaiherätyksen myötä, vaan silloin niiden määritelmä kaventui. Martti Luther kirjoittaa kolmannen artikkelin selityksessään: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan…”
Mistä lahjoista on kysymys? Lutherin kirjoittaessa kirkossa vallitsi itsestään selvä tietämys siitä, että viitattiin Pyhän Hengen seitsenkertaiseen lahjaan. Ne on lueteltu Jesajan 11. luvun 2. jakeessa. Siellä puhutaan Iisain kannosta puhjenneesta vesasta ja toisesta Daavidista eli Messiaasta tai Kristuksesta. ”Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” Keskiajalla heprealaista tekstiä ei ollut käytettävissä, luettiin Septuagintaa kreikaksi ja Vulgataa latinaksi. Niinpä heprean ’pelko’ (jir’ath) käännettiin sanoilla ’timor’ pelko ja ’pietas’ hurskaus. Hurskaus on katolisissa katekismuksissa nykyisinkin seitsemäntenä lahjoista, joilla Pyhä Henki varustaa sielun. Tämän sanan avulla on myös saatu pyhä seitsenluku.
Luterilainen raamatunopettaja Franz Delitzsch näkee kuitenkin seitsenluvun toisella tavalla. Herran Henki ei tarkoita pelkästään Henkeä, joka tulee Herralta vaan myös sitä, että Pyhä Henki suo lahjanaan Herran läsnäolon. Pyhä Henki tekee Herran Kristuksen läsnä olevaksi, sen opimme varsinkin ilmestyksestä: Juuri Pyhä Henki toi Pojan taivaasta maahan. Sama toistuu, kun Pyhä Henki tekee Kristuksen läsnä olevaksi sakramenteissa ja antaa hänen uskon kautta asua sydämessämme. Vanhan liiton aikana Hengen seitsenkertaista lahjaa symboloi seitsenhaarainen kynttilänjalka. Menorah –kynttilänjalassa keskimmäistä kynttilää pidettiin Messiaalle kuuluvana. Kirkossa sitä vastaa alttaripöytä, jolla palaa kuusi kynttilää krusifiksi keskellään. Herran Henki tekee Kristuksen läsnä olevaksi keskellämme. Ilmestyskirjassa tapaamme seitsemän lahjaa eli seitsemän henkeä muutamassa kohden: Ilm.1:4, 4:5.
Sanoma seitsemästä lahjasta, Kolmiyhteisen Jumalan ilmestyminen meille, on siis erittäin keskeinen asia. Jeesuksella on Hengen seitsemän lahjaa, se ilmenee selvästi, kun hänet kastetaan ja Henki laskeutuu hänen ylleen. Joka on kasteen ja uskon kautta Kristuksessa, elää siis samassa Hengessä kuin hän. Mitkä ovat kuusi muuta lahjaa? Käymme ne läpi yksitellen.
Viisaus (chokmah hepreaksi, sofia kreikaksi) on lahja, jonka avulla ymmärretään, mitä jonkun toisen olemuksessa on, ennen kaikkea Jumalan olemuksessa. Tästä lahjasta Paavali kirjoittaa 1 Kor. 2:10, 12: ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.” Kohdasta 1 Joh. 2:24 luemme, ettei kenenkään tarvinnut kertoa Jeesukselle, millainen ihminen on. Hän tietää, mitä ihmissydämessä on. Näin viisauden Henki toimii Jeesuksessa.
Ymmärrys (binah hepreaksi, diakrisis tai synesis kreikaksi) on lahja osata erotella hyvä pahasta ja totuus valheesta. Tämä lahja antaa kyvyn erotella henget ja ohjaa Kirjoituksia tutkiessa ymmärtämään niiden totuudet oikeilla paikoillaan kokonaisuuteen nähden, jolloin myös nähdään niistä muotoutuva oppi. Näin kristittyä voidaan varustaa jakamaan oikein lakia ja evankeliumia ja sielunhoitajaa tunnistamaan Hengen armojärjestyksen mukainen työ.
Neuvo (etzah hepreaksi, boules kreikaksi) on Delitzschin mukaan lahjaksi saatu kyky tehdä oikeat johtopäätökset siitä, mitä saa lukea ja oppia. Voi olla, että näitä johtopäätöksiä on sovellettava omaan itseen. Kolmetuhatta sydämeensä piston saanutta miestä kuulivat Pietarilta neuvon tehdä parannus ja antaa kastaa itsensä. Neuvon Henki koskettaa Sakkeusta kun Jeesus vierailee hänen kotonaan, ja hän tajuaa, mitä on tehtävä. Sielu, joka pelästyy syntiään ja syyllisyyttään saa neuvon paeta Jeesuksen ja hänen ristinsä luo.
Voima, (geburah hepreaksi ja ischyos kreikaksi) annetaan ihmisen sydämeen, että hän voi noudattaa Hengen antamia neuvoja. Kolmetuhatta miestä antoi kastaa itsensä helluntaina. Sakkeus antoi kaksinkertaisen korvauksen niille, joita oli huijannut ja avusti köyhiä. Etiopialainen hoviherra otti kasteen. Pyhä Henki antaa ihmissydämelle voiman tarttua Kristukseen sanassa ja sakramenteissa ja omistaa hänet itselleen.
Tieto (da’ath hepreaksi ja gnoseos kreikaksi) opettaa tuntemaan Herran rakkaudessa. Tietoa merkitsevä sana on sama, jota VT käyttää miehen ja vaimon välisestä intiimeimmästä rakkaudesta. Tämä lahja johtaa vanhurskautetun sielun unio mysticaan, sielun salaiseen yhdistymiseen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa.
Pelko (jirath Adonai hepreksi ja eusebeias kreikaksi) on lahja sydämestään kunnioittaa Herraa ja pelätä eniten Hänestä eksymistä ja ennen kaikkea Hänen tahtonsa rikkomista.
Syventyessä näihin seitsemään lahjaan huomaa, ettei ole kyseessä jonkinlainen Jumalan lapsen vapaaehtoinen lisävarustus, vaan oikeastaan Hengen synnyttämä pelastava usko koostuu niistä. Ilman näitä lahjoja ei siis voi uskoa, ja usko Kristukseen on merkki siitä, että ihmisellä on nämä lahjat. Hengen seitsemän lahjaa ovatkin siis perusvarustus, jonka Pyhä Henki lahjoittaa jokaiselle kristitylle kasteessa, ja ne uudistuvat Jumalan sanan ja ehtoollisen kautta.
On todella syytä rukoilla jatkuvasti, että nämä lahjat kasvaisivat ja tulisivat oikein käytetyiksi. Jos tämä saa olla armolahjoja koskevan opetuksen lähtökohta, on helppo ymmärtää, että rajanveto kasteen sakramentin ja ns. henkikasteen välillä on inhimillistä tekoa. (kts. Joh. 3:5)
Jokainen kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on kaste Pyhässä Hengessä, ja missä on elävää uskoa, siellä tavataan myös tärkeimpiä lahjoja. Monet Jumalan lapset saavat vapautua B-luokkaan kuulumisen tunteesta ja iloita Hengen heille antamista lahjoista. He saavat vapaana paineista ja itseään suggeroimatta rukoilla, että lahjat voimistuisivat heissä ja heidän seurakunnissaan.
Näin ilo ja ykseys Pyhässä Hengessä voi voimistua ja syventyä Kristuksen kirkossa, joka lähtökohtaisesti on ja pysyy helluntain kirkkona, Pyhän Hengen kirkkona. Kun lukee evankeliumeja tämän Jesajan 11. lukua koskevan opetuksen näkökulmasta saa huomata, että tekstit avautuvat uudella tavalla; tulee mahdolliseksi tunnistaa Jeesuksessa ja hänet vastaanottaneissa toimivia Hengen lahjoja.
Kts. myös Pyhä Henki, armolahjat, karismaattisuus, Huomioita karismaattisen liikkeen vaikutuksesta