Tapa rukoilla tiettyinä vuorokaudenaikoina juontaa juurensa jo Vanhan testamentin aikaiseen temppelipalvelukseen, joka määräsi tietyt uhrit ja rukoukset tiettyihin päivän hetkiin. Antamallaan kertakaikkisella uhrilla Kristus toteutti sen, mitä temppelipalvelus oli ennakoinut. Rukous ei kuitenkaan lakannut, ja tapa pitäytyä säännölliseen rukoukseen päivän eri vaiheissa säilyi kristillisessä kirkossa (esim. Ap.t. 3:1 ja 10:9). Taustalla oli pyrkimys noudattaa apostolin kehotusta: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tess. 5:17)
Aamulla, päivällä, illalla ja joskus jopa yöllä lausutut rukoukset perustuivat Jeesuksen opetukseen jatkuvan valvomisen välttämättömyydestä, sillä Herran paluu voi koittaa koska tahansa. (Mark. 13:35–37) Virsien, rukousten ja raamatunluvun lisäksi liturgisen rukoushetken tärkeänä osana on psalmien – Jeesuksen virsikirjan – lukeminen tai laulaminen. Psalmien lisäksi aamun, illan ja alkuyön rukoushetkiin sisältyy jokin Luukkaan evankeliumin alkulukujen raamatullisista ylistyslauluista (Luuk. 1:68–79 aamulla, 1:46–55 iltarukouksessa ja 2:29–32 päivän päättyessä).
Laudes rukoillaan aamulla, joko auringon noustessa tai ennen päivän töihin ryhtymistä. Sen nimi juontuu kiitosta ja ylistystä merkitsevästä sanasta, ja rukoushetken sävynä on kiitollisuus Jumalalle suojeluksesta yön aikana, sekä ylistys Kristuksen ylösnousemuksesta. Ad sextam (kuudennella tunnilla) on keskipäivän rukoushetki. Se on sisällöltään muita rukoushetkiä karsitumpi ollen kuin lyhyt rukoushuokaus kiireisen arjen keskellä.
Vesper juontuu kreikan kielen iltaa merkitsevästä sanasta (hespera), ja se rukoillaan iltapäivän vaihtuessa iltaan. Vesperin viestinä on kiitollisuus päivän töissä koetusta varjeluksesta ja hiljentyminen illan askareisiin.
Completorio (päätös) on päivän viimeinen rukous, ja se rukoillaan lähellä nukkumaanmenoa. Sen sävynä on varjeluksen pyytäminen yön varalle sekä hengellinen valvominen pimeydenkin keskellä. Completorio muistuttaa tulevasta tilinteon päivästä, ja siihen sisältyy siksi myös päivän päättävä synnintunnustus.
Rukoushetki voidaan toteuttaa yhdessä siten, että joku rukoilijoista toimii esilukijana ja muut vastaavat. Rukoushetken voi rukoilla myös soveltuvin osin yksin. Liturgiset vuorolaulut voidaan haluttaessa laulamisen sijaan lukea. Rukoushetket perinteisesti rukoillaan seisaaltaan; mikäli rukoukseen sisältyy puhe tai mietiskelytekstin lukeminen, voidaan sen ajaksi istua. Rukoushetki voidaan viettää kasvot alttariin, Kristus-ikoniin tai krusifiksiin päin, jos sellainen on, tai rukoilijat voivat olla vastatusten.
Kts. lisää:
Rukouskoulu (Per-Olof Sjögren)
Tätä elämää janosin (Harold L. Senkbeil)
