Kiusauksella (hepr. verbistä naasaa נסה, kr. peirasmos, lat. tentatio, temptatio) tarkoitetaan sellaista asiaa tai tilannetta, joka viettelee ihmistä syntiin. Raamatun opetuksen mukaan ihmisen kiusaukset nousevat kolmesta lähteestä: hänestä itsestään, maailmasta tai Sielunvihollisesta.
Ihmisen liha eli hänen syntinen luontonsa on syntiinlankeemuksen jälkeen perisynnin turmelema ja näin ollen se synnyttää kaikenlaisia ihmistä kiusaavia himoja. “Sillä sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys” (Mark. 7:21-22). “Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee” (Jaak. 1:14). Maailma tarkoittaa epäuskoisia jumalattomia ihmisiä ja heidän syntisen elämäntapansa antamaa esimerkkiä. “Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt. 18:7). “Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu” (Sananl. 1:10). Lihan ja maailman kiusausten takana on Perkele, jota Raamattu tästä syystä kutsuu Kiusaajaksi. (Matt. 4:3; 1. Tess. 3:5). “Hän näet tahtoo, että me vähät välittäisimme Jumalan sanasta ja teoista ja halveksisimme niitä. Näin hän saisi riistetyksi meiltä uskon, toivon ja rakkauden ja saattaisi meidät harhauskoon, petolliseen häpeämättömyyteen ja paatumukseen tai sitten epätoivoon, Jumalan kieltämiseen ja pilkkaamiseen sekä lukemattomiin muihin kauhistuttaviin tekoihin.” (Iso katekismus, Isä meidän -rukous, kuudes pyyntö).
Raamattu opettaa myös, että ihminen voi kiusata Jumalaa. Ihminen kiusaa Jumalaa, kun hän vaatii Jumalaa toimimaan syntisen ihmisen ehdoilla ja Jumalan Sanan eli Raamatun vastaisesti. Myös esimerkiksi Israelin kansa kiusasi Jumalaa erämaavaelluksen aikana, kun he valittivat siitä, että Jumala oli tuonut heidät pois Egyptin orjuudesta. (2. Moos. 17:1-7; 4. Moos. 14; 1. Kor. 10:9-10). Samoin Jeesuksen aikalaiset kiusasivat häntä vaatimalla häneltä merkkiä taivaasta. (Matt. 16:1-4; Luuk. 10:25-37). Ihmiset kiusasivat vielä ristiinnaulittuakin Jeesusta sanoen: “Auta itseäsi ja astu alas ristiltä!” (Mark. 15:29-32). Raamattu varoittaa meitä vakavasti: “Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne!” (5. Moos. 6:16).
Pyhän Raamatun alkukielissä hepreassa ja kreikassa ei ole erikseen sanoja “kiusaukselle” ja “koettelemukselle”, vaan niistä käytetään samoja sanoja. Tästä huolimatta Raamattu tähdentää, että Jumala ei kiusaa ketään syntiin. “Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ‘Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa” (Jaak. 1:13). Sen sijaan Jumala koettelee omiansa, jotta ahdistus ajaisi heitä entistä lujemmin rukoilemaan ja luottamaan Jumalan Sanan lupauksiin. (1. Moos. 22; Joh. 6:6). Jumala haluaa näin saada uskomme kasvamaan ja vahvistumaan koettelemuksien kautta. (Room. 5:3-5; Jaak. 1:2-4). Samaa sanoo luterilainen tunnustus: “Se usko, josta me puhumme, syntyy katumuksessa, ja sen on määrä vahvistua ja kasvaa hyvien tekojen tekemisessä sekä koettelemusten ja vaarojen keskellä, jotta osaisimme vähitellen yhä varmemmin mielessämme päätellä, että Jumala Kristuksen tähden pitää meistä huolta, antaa meille anteeksi ja kuulee rukouksemme. Tätä ei opita ilman monia vaikeita kilvoituksia.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus, IV, 350). Yksi ja sama tilanne on Saatanan näkökulmasta kiusaus ja Jumalan näkökulmasta koettelemus: Saatana haluaa vastoinkäymisen kautta saada ihmisen luopumaan uskosta ja Jumala taas tahtoo vahvistaa uskoa. “Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1. Kor. 10:13).
Ihmisen tulee vastustaa kiusauksia rukouksella ja Jumalan Sanalla. Isä meidän -rukouksessa Jumalan lapset pyytävät Jeesuksen johdolla taivaalliselta Isältä: “Äläkä saata meitä kiusaukseen” (Matt. 6:13). Jeesus vastusti Kiusaajaa Jumalan Sanan lupauksilla ja jätti omilleen näin esimerkin, miten vastustaa kiusauksia (Matt. 4:1-11; Luuk. 4:1-13; 1. Piet. 5:9). Jeesus on myös kärsinyt ihmisten kanssa ja heidän puolestaan kaikki kiusaukset ja kestänyt ne meidän hyväksemme, jotka olemme kiusauksen tullen tavalla tai toisella langenneet. Näin Jeesus on kukistanut Kiusaajan vallan, antaa anteeksi kiusauksissa langenneille ja voi auttaa kaikkia kiusattuja. “Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa” (Hepr. 2:17-18).
Artikkelisuosituksia: Himo; Isä meidän rukous; Katumus; Kristus; Lankeemus; Paatumus; Parannus; Perisynti; Perkele; Raamattu; Rukous; Saatana; Synti; Usko