Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. (Room 3:19-26)
Laki on kaikki Jumalan käskyt, vaatimukset ja ohjeet Raamatussa. Evankeliumi on Raamatun ilosanoma Jumalan hyvistä teoista Jeesuksessa Kristuksessa. Miten laki ja evankeliumi eroavat toisistaan?
Laki on kaikkien Jumalan luomien ihmisten sydämessä. Kaikki uskonnot sisältävät lakia. ”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä” (Room 2:14-15).
Evankeliumi on ainutlaatuinen ja erityinen Jumalan ilmoitus Jeesuksessa Kristuksessa. ”Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä” (Ef. 2:13).
Laki voi esittää vain vaatimuksia. Se kertoo meille, mitä meidän tulisi tehdä, mutta ei voi lunastaa meitä vaatimuksistaan. ”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta”.(Gal 3:10-11).” Laki vaatii ihmisten tekoja.
Evankeliumi ei esitä mitään vaatimuksia, vaan se lahjoittaa Jeesuksessa Kristuksessa kaiken sen ilmaiseksi, mitä laki vaatii. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” (Gal 3:13).” Evankeliumi näyttää Kristuksen jo tehdyt teot ja työt.
Laki lupaa hyvää kaikille niille, jotka toteuttavat sen vaatimukset täydellisesti. Eläisimme paratiisissa, jos kaikki tottelisivat Jumalan tahtoa. ”“Täytä laki, Niin saat elää”. Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.” (3. Moos. 18:5. Myös Luuk. 10:25-28)
Evankeliumi lupaa kaiken ilman vaatimuksia ja ehtoja. Se otetaan vastaan lahjana ja sen lupaukset omistetaan yksin uskosta Kristukseen. Evankeliumi lahjoittaa uskonkin. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef. 2:8-9).
Laki uhkaa syntisiä rangaistuksella ja kiroaa kaikki, jotka eivät sitä täydellisesti noudata. ”Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä.” (5moos 27:26) ”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal 3:10) ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room 6:23).
Evankeliumi sisältää ainoastaan lohdutusta. Se etsii niitä, jotka lain uhka on musertanut. Evankeliumin ydin on se, että Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”(1.tim 1:15) Jeesus itse tuli kirotuksi puolestamme ja otti vastaan meille kuuluvan rangaistuksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” ”(gal 3:13).
Laki vaatii, mutta ei mahdollista kuuliaisuutta. Laki johtaa ihmiset epätoivoon, sillä se osoittaa synnin sairauden tarjoamatta parannusta. Laki kauhistuttaa omantunnon eikä tarjoa lohtua. Laki saa synnin heräämään ja se tuo kuoleman. ”Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”. Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.” (Room 7:7-9)
Evankeliumi on kaikessa vastakohta laille. Se ei vaadi meiltä mitään, mutta antaa kaiken. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”.”(1Kor 1:30-31) Evankeliumi vaikuttaa meissä uskon, pyhityksen, vanhurskautuksen – Jumala näkee meissä armahdetuissa syntisissä vain poikansa Jeesuksen Kristuksen. Evankeliumin hedelmä ovat hyvät teot, jotka Jumala itse saa aikaan meissä.
Lakia on saarnattava niille, jotka eivät tiedä tarvitsevansa syntien sovitusta Jeesuksessa Kristuksessa. Toisaalta lakia tarvitsevat ne, jotka eivät välitä Jumalasta mitään, toisaalta ne, jotka luulevat omalla vanhurskaudellaan kelpaavansa Jumalalle. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen ”(Apt 3:19-20). ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal 3:1-3).
Evankeliumia on saarnattava kaikille niille, jotka ovat lain musertamia, toivottomia, pelokkaita, ahdistettuja ja syntiseksi itsensä tunnustavia. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt 11:28). ”Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan” (2.kor 12:9).
Jos laki ja evankeliumi sekoittuvat yksittäisen kristityn tai kirkon elämässä, ovat seuraukset tuhoisat. Silloin:
Raamattu muuttuu epäselväksi ja ristiriitaiseksi. Esimerkiksi Jeesuksen vuorisaarnan vaatimukset ovat mahdottomia käsittää. Myös Jumalan pyhyys ja viha tuntuvat mahdottomilta ja epäoikeudenmukaisilta.
Ihmisen hengellinen elämä muuttuu ahdistavaksi suorittamiseksi. Ihminen yrittää koko ajan kelvata saavuttamatta koskaan kelvollisuutta.
Uskostamme ei voi syntyä yhtään hyvää hedelmää jos laki ja evankeliumi sekoittuvat. Raamatun mukaan evankeliumi on Jumalan voima (Room 1:16).
Kristus ei ole uskomme keskus, vaan omat tunteemme, tekomme ja suorituksemme. Emme elä yksin armosta eikä katseemme kohdistu Kristukseen, vaan omaan sydämeemme. Uskonpuhdistuksen yksi suurimmista oivalluksista oli lain ja evankeliumin oikea erottaminen:
Lain ja evankeliumin erotus on hyvin kirkas valo. Siinä valossa näemme oikein jaella Jumalan sanaa sekä (2 Tim. 2:15) selittää ja ymmärtää pyhien profeettojen ja apostolien kirjoituksia. Sen vuoksi laki on tarkoin pidettävä erillään evankeliumista. Näitä kahta oppia ei saa sekoittaa toisiinsa, eikä evankeliumista saa tehdä lakia. Tällöin hämärtyisi Kristuksen ansio ja murheellinen omatunto menettäisi lohdutuksensa. Mutta jos evankeliumi saarnataan puhtaana ja kirkkaana, omatunto kykenee evankeliumin varassa kestämään pahimmissakin ahdistuksissa ja torjumaan lain synnyttämän kauhun.(FC,VII)
