Vastaus: Lähetyshiippakunta ei ole Israel-vastainen. Israelin puolesta rukoillaan monin tavoin. Esimerkiksi yhdessä kirkkomme käyttämässä esirukouksessa rukoilemme: “Kirkasta Vapahtaja Israelin kansalle ja johdata se parannukseen.” (Esirukous seurakunnan vastauksella, Luterilaisia virsiä s. 469) Virressä 168 “Suo Herra sama Henki meille” laulamme: “Myös Israelin kansaa paimenna, Kristusta tuntemaan se johdata.” (säkeistö 6) Tätä virttä on veisattu erityisesti pappisvihkimyksissämme ja kirkkovuoden pyhinä, joiden tekstit puhuvat apostolien ja saarnaviran tehtävästä ja lähettämisestä. Kirkkomme rukoilee siis, että Israelin Jumala kirkastaisi Messiaansa Jeesuksen myös niille juutalaisille, jotka eivät vielä tunnustaa Jeesusta Messiaaksi ja Herraksi.
Kysyjän kysymys kumpuaa todennäköisesti sellaisen kristillisyyden piiristä, jossa Israelilla ja juutalaisilla on korostettu asema (esim. Karmel-yhdistys ja Israelin ystävät -toiminta). Kirkkomme ei ole aktiivisesti mukana Israelin ystävien toiminnassa. Seurakuntalaistemme joukossa on sekä Israelin ystäviä että kristittyjä, jotka kokevat tämäntyyppisen toiminnan vieraaksi. Israel-kysymyksessä, kuten muissakin kysymyksissä, yksioikoisuus voi johtaa epäoikeudenmukaisiin tuomioihin puolin ja toisin. Raamatun opetus Israelista on huomattavan laaja ja vivahteikas. Siksi on hyvä katsoa, mikä on opetuksemme Israelista.
Kristillinen uskomme on alusta loppuun juurtunut Israelin uskoon. Vanha testamentti on Jumalan pyhää ja inspiroitua sanaa, ja Vanhan testamentin pelastushistoria on pitkälti Israelin uskon ja Israelin kansan historiaa. Myös Uusi testamentti on Luukkaan teoksia lukuun ottamatta juutalaisten kirjoittama kirja ja kokonaan juutalaisen ajattelun läpäisemä. Juutalainen Jeesus Nasaretilainen on Kristus eli Messias, profeettojen ennustama Voideltu, Jumalan Poika ja Daavidin Poika, lihaksi tullut Israelin Jumala. Kristittyjen palvoma Isä, Poika ja Pyhä Henki on Vanhan testamentin Jumala Jahve (Herra). Kaikki apostolit, joiden todistuksen varaan kristillinen kirkko rakentuu, olivat juutalaisia. Jeesus on juutalaisia varten lähetetty Messias, josta pakanat ovat päässeet osallisiksi armosta. “Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, niin kuin on kirjoitettu: ‘Sen tähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi.’” (Room. 15:8–9) Kristillinen seurakunta ei koostu ainoastaan pakanoista eli ei-juutalaisista, vaan kaikista Jeesukseen uskovista, sekä juutalaisista että ei-juutalaisista.
Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi – että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. (Ef. 2:11–18)
Juutalaisten ei tarvitse luopua juutalaisuudesta saadessaan uskon Jeesukseen, kunhan he eivät pidä juutalaisten tapojen noudattamista välttämättömänä pelastukseen. Pelastus ei tule lakia eikä juutalaisia tapoja noudattamalla, vaan evankeliumin kautta, yksin Jeesuksen tähden, armosta, kasteen ja uskon kautta.
Juuri Jeesuksen erityinen asema – Hän on Messias ja lihaksi tullut Jahve – tarkoittaa, että Jeesuksen torjuva juutalainen ei ole Jumalan armossa eikä osa Jumalan seurakuntaa. Jeesus on ainoa pelastustie niin hyvin juutalaisille kuin ei-juutalaisille. Koska Messias Jeesus on ainoa tie pelastukseen ja tehnyt Häneen uskovista juutalaisista ja pakanoista yhden Jumalan kansan ja seurakunnan, seurakuntaa koskevat kaikki Jumalan kansalle annetut lupaukset. Tässä mielessä apostolit sanovat uuden liiton kristillistä kirkkoa Vanhan testamentin Jumalan kansan täyttymykseksi (1. Kor. 10:1–13) ja Kristuksen opetuslasta tosi juutalaiseksi (Room. 2:28–29), olipa hän taustaltaan juutalainen tai pakana. “Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” (Gal. 6:15–16)
Kaikki Uuden testamentin kohdat, joissa juutalaisiin suhtaudutaan negatiivisesti, liittyvät juuri Jeesuksen ja evankeliumin torjumiseen (esim. Matt. 23; 1. Tess. 2:14–16; Ilm. 2:9, 3:9). Näissä kriittisissä lausumissa ei ole kysymys etnisestä juutalaisvastaisuudesta (antisemitismistä) eikä juutalaisen uskonnon vastustamisesta sinänsä (antijudaismista), vaan siitä, että Israelin Jumalaa ei voi tuntea oikein ilman Jeesusta, joka on Messias. “Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel … eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.” (Room. 9:6, 8) Rabbiinisen juutalaisuuden valtavirta torjuu Jeesuksen Messiaana. Talmudin, rabbiiniselle juutalaisuudelle ohjeellisen lakikokoelman, traktaatissa Gittin 57a on kohtaus, jossa Onkelos-niminen juutalainen manaa kuolleista Israelin synnintekijän, joka joidenkin Talmudin käsikirjoitusten mukaan on Jeesus. Erot käsikirjoituksissa johtuvat siitä, että juutalaiset joutuivat keskiajan Euroopassa sensuroimaan Talmudia välttyäkseen kristittyjen vainolta. “Israelin synnintekijää” eli Jeesusta keitetään kiehuvassa sonnassa. (Suomeksi teoksessa Tuori & Harviainen (toim.): “Pyhiä juutalaisia kirjoituksia”, s. 213) Tämäntyyppinen ajattelu on kristityn näkökulmasta jumalanpilkkaa ja antikristillistä, koska se suuntautuu Jumalaa ja Messiasta Jeesusta vastaan. Tämä ei kuitenkaan oikeuta kristittyjä juutalaisvastaisuuteen saati vainoon, mistä kristittyjen tulee aina ja kaikkialla irtisanoutua. Sen sijaan apostoli Paavalin esimerkki on meille velvoittava. Hänellä oli suuri tuska juutalaisista veljistään, jotka torjuivat Jeesuksen, ja hän rukoili heidän kääntymisensä puolesta (Room. 9:1–5). Kristittyjen tulee julistaa evankeliumia Jeesuksesta myös juutalaisille, jotta epäuskon peite otettaisiin pois heidän silmiltään ja he kääntyisivät Jeesuksen luo (2. Kor. 3:14–16). Jos Jumala on pystynyt liittämään Israelin jaloon oliivipuuhun meidät, jotka olemme luonnostamme pakanoita eli villioliivipuun oksia, kuinka paljon ennemmin Hän pystyy jälleen liittämään oliivipuuhun Jeesuksen torjuneiden juutalaisten oksat, jotka on taitettu epäuskonsa vuoksi pois puusta (Room. 11:16–24)!
Juutalainen apostoli Paavali käsittelee Roomalaiskirjeen luvuissa 9–11 kysymystä, mitä pitäisi ajatella siitä, että suuri osa juutalaisista on torjunut Jeesuksen ja näin jäänyt Jumalan armon ulkopuolelle. Hän toteaa, ettei Jumala kuitenkaan ole hylännyt kansaansa, vaan on jättänyt juutalaisista itselleen jäljelle jäännöksen armon valinnan mukaan (Room. 11:1–6). Juutalaisten “lankeemus” (11:11–12), “hylkääminen” (11:15) ja “osittainen paatuminen” (11:25) on tarjonnut pakanoille mahdollisuuden kuulla evankeliumia (11:11–12). Tämän on määrä sytyttää juutalaiset “kiivauteen” tai “mustasukkaisuuteen” eli tajuamaan, että pakanat uskovat itse asiassa juutalaisten Messiaaseen (11:13–14). Nyt juutalaisten on puolestaan määrä saada kuulla evankeliumi pakanoilta (11:30–31). “Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa eikä kutsumistansa kadu. … Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.” (11:28–29, 32)
Paavalin opetuksen ytimessä ovat sanat Room. 11:25–27:
Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin (kreikaksi huutoos) kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.”
Paavalin sanat “ja niin kaikki Israel on pelastuva” on ymmärretty kahdella eri tavalla. Puhuvatko ne ajasta vai tavasta, jolla koko Israel pelastuu? Vain jälkimmäinen tulkinta on alkutekstin mukainen, sillä kreikan sana huutoos on tavan, ei ajan adverbi, joka olisi kreikaksi tote. Paavali siis sanoo, että Israelin on kohdannut osittainen paatumus niin kauan, kunnes pakanoiden täysi luku (kirjaimellisesti “täyteys”) on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan, ja sillä tavalla koko Israel pelastuu. “Koko Israel” tarkoittaa arkikielen tavoin suurta joukkoa (ks. esim. Mark. 1:5), ei erotuksetta kaikkia kaikkina aikoina eläneitä juutalaisia. Vaikka monet juutalaiset torjuvat Jeesuksen, Israelin paatumus on vain osittainen. Jeesus tulee juutalaisillekin Vapahtajana ja pelastaa “koko Israelin” eli kaikki armosta valitut juutalaiset. Kun kaikki valitut sekä pakanoista (“pakanoiden täyteys”, Room. 11:25) että juutalaisista (“juutalaisten täyteys”, Room. 11:12) on evankeliumin kautta kutsuttu ja vanhurskautettu, Kristus palaa, kuolleet nousevat ja koittaa viimeinen tuomio sekä iankaikkinen elämä Kristuksen omille. “Mutta jos heidän [juutalaisten] lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa on pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! … Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihinottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?” (Room. 11:12, 15)
Koska juutalaiset ovat Vanhan testamentin valittu kansa, heillä on kaikista muista maailman kansoista poiketen lupaus, että heistä kaikkina aikoina kääntyy ihmisiä Messiaan luo (Room. 11:25–27). Siksi he tulevat halki vuosisatojen säilymään omana kansanaan.
Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra (Jer. 31:35–37)
Tämä on suuri lupaus, kun ajattelee niitä satoja kansoja ja kieliä, jotka maailmanhistorian aikana ovat kadonneet. Kristinusko levisi 1000 vuotta ilman yhtään uskovaa suomalaista, ja voi olla, että vielä joskus koittaa päivä, jolloin ei ole olemassa enää yhtään Jeesukseen uskovaa suomalaista tai edes Suomen kansaa. Mutta näin ei voi käydä juutalaisille. Tämä on suuri lupaus ajatellen myös juutalaisten liki kaksi vuosituhatta kestänyttä hajaannusta ja heitä kohdanneita valtavia vainoja.
Juutalaisvaltion synty vuonna 1948 heti holokaustin kauhujen jälkeen voidaan nähdä osana edellä mainittua Jumalan hyvää johdatusta juutalaisten historiassa. Vanha testamentti lupaa, että juutalaiset pääsevät palaamaan takaisin omalle maalleen, kun he kääntyvät jälleen Herran ja Messiaan puoleen (esim. 5. Moos. 30:1–10; Hoos. 3:5). Monet uskovat näiden lupausten täyttyneen Israelin valtion synnyssä. Tämä on mahdollinen tulkinta. Samalla on hyvä tuoda esiin kaksi täydentävää näkökohtaa.
Ensiksi valtiona Israel on valtio muiden maailman valtioiden joukossa. Valtiona sitä koskevat esivaltaa koskevat velvollisuudet ja valtuutukset esimerkiksi kantaa miekkaa, puolustaa alamaisiaan, ehkäistä rikollisuutta ja turvata lainsäädännöllä oikeudenmukainen elämä sekä maassa asuville kansalaisille että muukalaisille, myös palestiinalaisille, muslimeille, kristityille ja messiaanisille juutalaisille (esim. Room. 13:1–7; 2. Moos. 23:9). Tässä tehtävässään Israelin valtio on muiden maailman valtioiden tavoin Jumalan palvelija. Israelin valtio ei ole osa Jumalan valtakuntaa tai pyhempi kuin muut maailman valtiot, koska Messias sanoo, ettei Hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta eivätkä Hänen palvelijansa sodi miekoin (Joh. 18:36). Kristityt saavat olla kiinnostuneita Israelin valtion asioista ja rukoilla sen puolesta, mutta Israelin valtiota saa myös kritisoida, niin kuin muitakin esivaltoja, jos ja kun se joltain osin ei täytä uskollisesti Jumalalta saamaansa tehtävää.
Toiseksi on hyvä tietää, että kaikki juutalaiset eivät näe Israelin valtiota uskonnollisessa tai edes positiivisessa valossa. 1800-luvulla syntynyt juutalainen nationalismi (niin sanottu “siionismi”) ei ollut kovinkaan uskonnollinen ilmiö vaan pikemminkin rinnakkaisilmiö Euroopassa nousseelle sekulaarille nationalismille. Monet siionistit eivät tavoitelleet eivätkä edelleenkään tavoittele niinkään Vanhan testamentin teokratian pystyttämistä uudelleen, “juutalaiskristillisestä valtiosta” puhumattakaan, vaan sekulaaria valtiota läntisten demokratioiden tapaan. Tältä osin Vanhan testamentin ennustukset, joissa juutalaisten kääntyminen ja paluu omaan maahansa linkitetään toisiinsa, eivät monien juutalaisten kohdalla ole täyttyneet. Useat tiukat ortodoksijuutalaiset suuntaukset puolestaan suhtautuvat torjuvasti Israelin valtioon ja siionismiin, koska he ajattelevat joko, 1) että Israel saa oman maansa ja todellisen rauhan vasta, kun se todella noudattaa tooraa koko sydämestään, minkä he eivät näe vielä tapahtuneen, tai 2) Israelin pääsevän omaan maahansa ja rauhaan vasta, kun Messias tulee, minkä he eivät myöskään ajattele vielä tapahtuneen. Nämä ortodoksijuutalaiset suuntaukset näkevät Israelin valtion perustamisen “luvattomana keulimisena”, jossa juutalaiset koettavat omin voimin ja etuajassa tehdä asioita, jotka Jumala haluaa tehdä vasta joskus tulevaisuudessa.
Meidän on hyvä olla tietoinen siitä, että juutalaisten keskuudessakin on suuri kirjo suhtautumisessa Israelin valtioon, jotta meillä ei olisi juutalaisista, Israelista ja Israelin valtiosta liian yksinkertaista, naiivia tai romantisoitua kuvaa. Sellaisen taakse saattaa joskus piiloutua jopa alentuva asenne juutalaisia kohtaan, ehkä ilman, että sitä edes huomataan itse.
Usein kuulee sanottavan, että kristittyjen tulee uskon kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan siunata Israelia. Joskus kuulee jopa sanottavan, että jos me emme siunaa Israelia, meillä ja meidän työllämme ei ole Jumalan siunausta. Raamattuperusteina toimivat Herran sanat Abramille: “Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1. Moos. 12:2–3) Samoin vedotaan profeetta Bileamin siunaukseen Israelille: “Siunattu olkoon, joka sinua siunaa, kirottu, joka sinua kiroaa!” (4. Moos. 24:9)
Olemme jo edellä todenneet, että Lähetyshiippakunnan seurakunnissakin rukoillaan Israelin kansalle kääntymystä Messiaan Jeesuksen ja Israelin Jumalan puoleen. Tässä mielessä me ilman muuta siunaamme Israelia. Israelin siunaamisen perusteiksi mainitut raamatunkohdat kuitenkin joskus ymmärretään liian yksipuolisesti, ikään kuin kaikilla maailman juutalaisilla tai Israelin valtiolla olisi automaattisesti “oikeus” Jumalan siunaukseen. Jos sitten joskus jossain tilaisuudessa ei eksplisiittisesti siunata Israelia, näin ajattelevat ihmiset saattavat olla huolissaan siitä, onko siellä menetetty Jumalan siunaus.
Raamatun mukaan Jumalan siunaus, joka Israelin siunaamisesta puhuvissa raamatunkohdissa mainitaan, on kuitenkin sidottu varsinaisesti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin eli Israelin “siemeneen”, jossa kaikki maan sukukunnat saavat siunauksen (1. Moos. 22:16–18, 26:4, 28:14). Tämä siemen on Raamatun mukaan Messias Jeesus Nasaretilainen: “Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ‘siemenille’, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ‘Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” (Gal. 3:16) “Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ‘Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” (Gal. 3:13–14) Näin ollen ei ole olemassa mitään todellista Jumalan siunausta ilman ja ohi Jeesuksen Kristuksen. Siunattu on se, joka Häntä siunaa, kirottu se, joka Häntä kiroaa! Siunattuja olemme me ja meidän seurakuntamme, jos olemme Jeesuksen omia, kirottuja, jos olemme ilman Häntä! Onko meillä Jumalan siunaus vai ei, on siis kiinni yksin Jeesuksesta Kristuksesta eikä mistään muusta. Siksi Israelin puolesta rukoilemisesta ei saa tehdä asiaa, jota tarvittaisiin ikään kuin Jeesuksen rinnalla tai Jeesuksen lisäksi, jotta saisimme osaksemme Jumalan siunauksen. Yksin Jeesus tarvitaan ja yksin Jeesus riittää.
Siksi oikea tapa siunata Israelia on rukoilla juutalaisille Messiaan Jeesuksen kirkastumista sekä rukoilla kristillisen juutalaislähetyksen puolesta, sillä juutalaisillakin on Jumalan siunaus yksin Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Katso hakusanat Israel, juutalaiset, korvausteologia ja Israelin 10 kadonnutta heimoa.
