Vaikka pieni lapsi näyttää viattomalta, Raamattu opettaa, että jokainen ihminen, joka tähän maailmaan syntyy, on syntinen ja kadotustuomion alainen: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12). Synnin palkka on kuolema (Room. 6:23). Siitä, että pieniä vauvojakin kuolee, voidaan nähdä, että lapsetkin ovat syntisiä (ks. Ps. 51:5). Ihmisestä ei siis tule syntistä vasta silloin, kun hän tekee syntiä, vaan ihminen tekee syntiä, koska hän on syntinen (Ks. lisää PERISYNTI).
Kukaan ei luonnollisessa syntymässä äidistään synny vanhurskaaksi Jumalan lapseksi: ”Olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin” (Ef 2:3). ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha” (Jh. 3:6 ). Siksi ensimmäinen syntymä äidistä ei riitä kenellekään Jumalan valtakuntaan pääsemiseen, vaan jokainen tarvitsee uuden syntymän Jumalasta: ”Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa…jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh 3:3-5).
Lapsikin siis tarvitsee kasteen, joka synnyttää uudesti, (Joh. 3:5, Tit. 3:5), lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen (Apt. 2:38, Apt. 22:16), pukee Kristukseen (Gal. 3:27), ja hautaa ja herättää Kristuksen kanssa (Kol. 2:12. Ks. lisää KASTE).
Kaste toimitetaan myös lapsille, sillä Raamatussa ei ole ilmoitettu lapsille erilaista pelastustietä kuin aikuisille, vaan pelastustie on sama kaikille: kasteen ja uskon kautta. Usko, niin kuin kastekaan ei ole ihmisen oma teko, vaan Jumalan lahja (Joh. 6:26), jonka kastettava lapsi saa. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on kykenevä lahjoittamaan uskon myös lapsille. Jeesus opettaa: ”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle” (Mark 10:15). Jumalan valtakunta voidaan ottaa vastaan vain uskolla. Eli lapsikin Jumalan Sanan vaikuttamana kykenee uskolla ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan, eli Jeesuksen Kristuksen kaikkine lahjoineen.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu pienistä ”jotka uskovat minuun” (Mt. 18:6). Raamattu kertoo myös, miten ”Lasten ja IMEVÄISTEN suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen” (Mt. 21:16). Kiitos on uskon hedelmä. Jos uskominen ei olisi vauvoille mahdollista, ei yksikään vauva voisi myöskään pelastua, sillä ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hepr. 11:6).
Jo ensimmäisenä helluntaina Pietari opetti lupauksen kasteesta syntien anteeksiantamiseksi olevan myös lapsille ”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.” (Apt. 2:38-39). Niinpä kristillinen kirkko on ensimmäisestä helluntaista lähtien tähän päivään saakka kastanut myös lapsia. Uudessa testamentissa on lukuisia mainintoja siitä, miten kokonaisia perhekuntia, eli perheen kaikki jäsenet, kastettiin. (Apt. 16:15, 33, 1. Kor. 1:16). Kreikan sanan, joka tarkoittaa perhekuntaa, mainitaan erikseen sisältävän lapset sekä kreikaksi käännetyssä Vanhan testamentissa että Uudessa testamentissa (esim. 1.kun 13:2, Ps.113:9, 1.Tim. 3:4).
Läpi Jumalan kansan historian, pienet lapset ovat aina olleet osallisia Jumalan suurista pelastusteoista. Lapset olivat mukana kaikissa Israelin pyhissä juhlissa, kuten pääsiäisessä, jossa uhrit toimitettiin lastenkin puolesta. Israelissa Jumalan määräyksestä pienet poikalapset jo 8 päivän ikäisenä otettiin liittoon ympärileikkauksessa. Paavali vertaa Kolossalaiskirjeessä (2:11-13) kastetta ympärileikkaukseen tietäen, että tämä oli juutalaisille pääasiassa lapsuuden toimitus. Paavali 1. Korinttilaiskirjeen 10. luvussa kertoo, että kaikki Punaista merta ylittävät israelilaiset saivat kasteen pilvessä ja meressä. Sylilapsienkin Paavali siis opettaa saaneen tämän kristillisen kasteen ennakkokuvan.
Myös varhaiskirkon todistuksen mukaan lapset kastettiin. Tässä joitakin poimintoja varhaiskirkosta: Apostoli Johanneksen opetuslapsi Polykarpos (69-155 jKr.) kastettiin lapsena. Justinus Marttyyri (100-166 jKr.) kirjoitti kirjeessään keisari Antonius Piukselle kasteesta: ”Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymistavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä.” (luku 61). Aiemmin samassa kirjeessä Justinus kirjoittaa: ”Meidän joukossamme on monia 60-70 -vuotiaita miehiä ja naisina, jotka jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi” (luku 15). Näin ollen näiden opetuslapseksi tekeminen lapsena (kastamalla ja opettamalla Mt. 28:20) on tapahtunut vuosien 80-90 jKr. aikana.
Kirkkoisä Ireneus(140-202) kirjoittaa: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia, jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle: rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia.” Kirkkoisä Origenes (185-254) puolestaan opetti, että ”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia.” Samassa yhteydessä hän puhuu myös siitä, miten apostolit ”tiesivät, että kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen.”
Luterilaisen tunnustuksen mukaan ”Seurakuntamme opettavat, että…lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.” (Augsburgin tunnustus IX).
Koska kastettuja pitää Jeesuksen asetuksen mukaisesti myös opettaa kristillisen uskon tuntemisessa (Mt. 28:20), toimitetaan hyvän luterilaisen käytännön mukaisesti kaste vain niille lapsille, joiden vanhemmat tai huoltajat lupaavat ravita kastetun uskoa opettamalla lapselleen Jumalan sanaa ja antamalla hänen kasvaa jumalanpalvelukseen kokoontuvan seurakunnan yhteydessä.
Täältä löydät myös pidemmän kuunneltavan opetuksen lapsikasteen perusteluista.
